Tiedätkö, mikä ero on transnaisella ja transvestiitilla? Tutkija: "Yllätti todella, miten epäselviä käsitteet ovat olleet Kansallisteatterissa"

Kansallisteatterin roolituksesta kohu - kuka saa esittää ja ketä? 8:08
Voiko mies esittää transnaista tai hetero homoa? Aiheesta keskustelemassa Susanna Viljanmaa ja Anna Thuring.

Tutkija ihmettelee, kuinka tietämätön Kansallisteatterin väki on ollut erilaisiin sukupuoli-identiteetteihin liittyvistä termeistä.

MTV:n Uutisaamussa Transfeminiinit ry:n hallituksen jäsen Susanna Viljanmaa perusteli, miksi näyttelijä Janne Reinikainen ei olisi voinut esittää transnaista.

Kansallisteatterin transkohun keskiössä olevat termit

  • transnainen: määritelty syntymässä mieheksi. Käynyt myöhemmin läpi sukupuolen korjauksen naiseksi. Hänen sukupuolensa on nainen.
  • transvestiitti: mies, joka haluaa toisinaan pukeutua naiseksi. Hänen sukupuolensa on mies.


– Se vahvistaa olemassa olevia uskomuksia siitä, että transnaiset ovat vain miehiä, jotka pukeutuvat mekkoon. Jos transnaista näyttelee aina mies, joka on laitettu naisen näköiseksi ja on siitä eteenpäin esiintyessään mies, esimerkiksi gaalassa täydessä parrassa, se vahvistaa hankalia uskomuksia. Lisäksi se vähentää transsukupuolisten näyttelijöiden roolituksia, Viljanmaa sanoi.

Keskustelu aiheesta käynnistyi, kun transyhteisö kritisoi Kansallisteatteria epäonnistuneesta ja loukkaavasta näyttelijävalinnasta Kaikki äidistäni -näytelmässä. Heidän mukaansa ei ollut sopivaa, että transnaisen, Agradon, roolin esittää näytelmässä mies, eli näyttelijä ja ohjaaja Janne Reinikainen.

Tutkija Anna Thuring ihmettelee sitä, kuinka tietämättömiä Kansallisteatterissa ollaan oltu termeistä. Thuring on tutkinut toiseuden esittämistä ja opettanut muun muassa Teatterikorkeakoulussa

– Minulle oli aikamoinen yllätys, miten epäselviltä käsitteet ovat Kansallisteatterissa ja koko prosessissa tuntuneet. Se yllätti todella, Thurin sanoi.

Susanna Viljanmaa vertaa tilannetta niin sanottuun blackface-ilmiöön. Ilmiö on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa 1800-luvun näytelmissä valkoiset näyttelijät maalasivat kasvonsa mustalla kenkälankilla esittäessään tummaihoista henkilöä.

– Blackface on ikävä ilmiö, josta on luovuttu melko täydellisesti elokuvissa ja teattereissa. Monesti teattereissa on etukäteen sopimuksessa määritelty, että vain tietyn etnisyystaustan omaavat voivat näytellä tiettyjä rooleja. Se on vakiintunut käytäntö, eikä siitä sanota, että se olisi sensuuria. Olisi hyvä, että viihdemaailma voisi kuunnella myös transihmisiä ja alkaisi poiketa totutuista malleista.

Katso ylläolevalta videolta Anna Thuringin ja Susanna Viljanmaan keskustelu toimittaja Ivan Puopolon kanssa.

Lue myös:

    Uusimmat