(Sony Classical 2004)
Oopperan kummitus on kolmas Andrew Lloyd Webberin mahtimusikaali, joka on siirretty valkokankaalle. Jesus Christ Superstar kuvattin elokuvaksi jo 1973 ja Madonnan tähdittämä Evita vuonna 1996. The Phantom of the Opera sai ensi-iltansa Lontoossa 19 vuotta sitten, jolloin musiikki julkaistiin ensimmäisen kerran myös levyllä. Naispääosan esitti lavalla ja levyllä Webberin silloinen vaimo Sarah Brightman. Nyt elokuvan yhteydessä musikaali on julkaistu jälleen levyllä. Arvosteltavana on yhden levyn kooste soundtrackista. Saatavilla on myös kahden cd:n paketti, jolta löytyy elokuvan musiikki kokonaisuudessaan.
Levyn ja elokuvankin tuottajana häärinyt säveltäjämiljonääri on ilmeisesti ollut tyytyväinen alkuperäisiin sovituksiin, sillä elokuvan soundtrack eroaa hyvin vähän alkuperäisestä levytyksestä. Keskeinen muutos on tapahtunut tietenkin solistien kohdalla. Christinen roolissa on Brightmanin korvannut nuori Emmy Rossum ja kummitusta 80-luvulla näytelleen Michael Crawfordin tilalla laulaa Gerard Butler.
Andrew Lloyd Webberin ansioita ei käy kiistäminen tämänkään menestysmusikaalin kohdalla. Webberillä on taito säveltää mieleenpainuvia ja tilanteeseensa sopivia ikivihreitä sävelmiä. Kummituksen hienoimmat ja samalla tunnetuimmat sävelmät ovat Butlerin laulama Music of the night sekä yhdessä Rossumin kanssa duetoitu nimikappale The Phantom of the opera. Kaunein laulu on Rossumin herkästi tulkitsema Wishing you were somehow here again. Löytyy levyltä muitakin sävelmiä, jotka jäävät huulille hyräiltäväksi elokuvateatterista poistuttaessa.
Soundtrackin suurin ongelma onkin juuri siinä, että sen musiikki on sävelletty musikaalin, ja tässä tapauksessa elokuvamusikaalin yhteydessä kuultaviksi. Edellämainitut sävelmät toimivat toki yksinkin, mutta suurin osa musiikista kaipaa elokuvaa pohjakseen. Esimerkiksi elokuvan dramaattisen loppukohtauksen päällekkäin lauletut sävelmät ja päähenkilöiden epätoivon hetkellä lauletut vuorosanat kuullostavat pelkästään levyltä kuultuna koomisilta.
Niille jotka haluavat elää elokuvakokemuksen uudelleen, suosittelen myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää elokuvan dvd-versiota. Jos taas haluat nauttia nimenomaan musiikista, on vuonna 1996 ilmestynyt alkuperäislevytys suositeltavampi vaihtoehto, sillä kuten sanottu, ei uudessa levytyksessä ole juuri mitään uutta. Rossum laulaa hyvin, mutta ei hän kuitenkaan vedä vertoja Sarah Brightmanille. Alkuperäislevytyksen Michael Crawford on edelleen kummituksena vertaansa vailla.
teksti: Mikko Suhonen