USA 2007. Käsikirjoitus ja ohjaus: Frank Darabont, Stephen Kingin pienoisromaanin pohjalta. Tuotanto: Frank Darabont, Liz Glotzer. Kuvaus: Ronn Schmidt. Leikkaus: Hunter M. Via. Pääosissa: Thomas Jane, Marcia Gay Harden, Laurie Holden, Andre Braugher, Toby Jones, William Sadler, Jeffrey DeMunn, Frances Sternhagen, Nathan Gamble, Alexa Devalos, Chris Owen. Kesto: 128 min.
Ohjaaja–kirjoittaja–tuottaja Frank Darabont (s. 1959) tykkää yliluonnollisista jännitystarinoista, ja onkin ehtinyt hyödyntää kauhumestari Stephen Kingin tuotantoa jo sellaisissa 1990-luvun elokuvissa kuin Rita Hayworth – avain pakoon ja Vihreä maili. Myös Usva on ylituotteliaan menestyskirjailijan käsialaa: jälleen yksi tarina yhteisön selviytymisestä tuntematonta uhkaa vastaan. Terrorismin, ilmastonmuutoksen ja uskonkiistojen leimaamalla 2000-luvulla elokuva saa myös erityisen voimakkaita poliittisia konnotaatioita.
Nimisuomennoksensa kautta Usva sekoittuu helposti John Carpenterin vuonna 1980 ohjaamaan kauhuelokuvaan, jossa siinäkin monsterit vaanivat kaupunkiin levittäytyvän sumun seassa. Mutta eri jutusta on kyse. Pääsankari David Drayton (Thomas Jane) havaitsee erään myrsky-yön aamuna mereltä lähestyvän hernerokkasumun. Yhdessä pienen poikansa ja äkkipikaisen mustan naapurinsa (Andre Braugher) kanssa Drayton suuntaa supermarkettiin, johon on saapunut ostoksille puolet pikkukaupungin väestä. Kirkunaa kuuluu usvasta, joten paras panna ovet säppiin ja alkaa neuvotella selviytymisstrategiasta.
Syrjäiseen markettiin on ahdettu koko nyky-Amerikka. Eivätkä rodut ja uskonnot tässäkään uunissa tahdo sulaa vaan konfliktit varmistavat tuhoa. Kaikilla on oma näkemyksensä siitä mikä uhkan aiheuttaa ja miten siihen tulisi reagoida. Punaniskainen jäärä haluaa uhmata vihollista asein, rauhantahtoinen liberaali vastustaa nuoren miehen lähettämistä pedon uhriksi (vrt. Irakin sota), oikeuksiaan peräävä musta mies uskoo ”enemmistön huijaavan vähemmistöjä” ja fundamentalistikiihkoilija ennustaa Jumalan tuhokostoa pahojen ihmisten riettailujen seurauksena. Mrs Carmody (Marcia Gay Harden) aluksi ärsyttää muita, mutta mitä pidemmälle katastrofi etenee, sitä useampia hän saa värvättyä vanhatestamentilliseen hulluuteensa. Syntipukiksi sopivien kivitys seuraa nopeasti kun ihmiset ajetaan nurkkaan.
Tästä osoittelevuudessaankin hedelmällisestä asetelmasta voisi irrota tehokas yhden tilan näytelmäelokuva; dialogeissa sivutaan ihmisyyden perustuksia kuten hyvää ja pahaa, uskoa ja epäuskoa, silmillä näkyvää ja nimeämätöntä. Elokuvan alkupuolen uhka on aitoa ja taiten kehiteltyä. Ja niin kauan kuin uhka pysyy tuntemattomana, se kiihottaa myös katsojan mielikuvitusta tarjoten tulkinnan mahdollisuuksia hallituksen salajuonista aina yliluonnollisiin voimiin. Mutta tappavien lonkeroiden lötkytessä esiin pettymys on taattu. Kuka enää jaksaa kirkuvia limahirviöitä, niitä on katseltu 1980-luvun Alieneista asti?
Niin kasvava kauhu kuin sen filosofiset mahdollisuudetkin liukuvat banaalin puoleen, kun raamatullisia vitsauksia muistuttavat örkit hyökkivät maasta ja ilmasta. Digitaaliset tehosteet toimivat toki, mutta lihansyöjäheinäsirkat ja syövyttäviä verkkoja viskelevät hirviöhämähäkit eivät yksinkertaisesti ole kovin kiinnostavia saati pelottavia. Onneksi splatteria keventävät muutamat koomiset yksityiskohdat kuten viattoman neitsyen uhraaminen sekä etenkin mainion Marcia Gay Hardenin (Menneisyyden ote) herkullisesti heittäytyvä suoritus hulluna profeettana. Hän hahmottelee uskottavasti 2000-luvun läpeensä pelotellun ja harhaanjohdetun Amerikan Yhdysvaltain kansalaisen.
Teksti: Tuuve Aro