Britannia 2006. Ohjaus: Kevin MacDonald. Käsikirjoitus: Jeremy Brock, Peter Morgan – Giles Fodenin romaanista. Tuotanto: Lisa Bryer, Andrea Calderwood, Christine Ruppert, Charles Steel. Kuvaus: Anthony Dod Mantle. Leikkaus: Justin Wright. Musiikki: Alex Heffes. Pääosissa: Forest Whitaker, James McAvoy, Kerry Washington, Gillian Anderson, Simon McBurney, Abby Mukiibi. Kesto: 125 min.
Fiktiivinen tarina skottilääkärin yllättävästä roolista Idi Aminin neuvonantajana on kylmäävä kertomus Afrikan lähihistoriasta.
Giles Fodenin romaani on pohjana Kevin MacDonaldin uutuuselokuvassa The Last King of Scotland, joka oudosta nimestään huolimatta sijoittuu Ugandaan. Miespääosa-Oscaria vakuuttavasti kärkkyvä Forest Whitaker esittää hirmuhallitsija Idi Aminia, joka vuonna 1971 kaappasi vallan presidentti Milton Obotelta.
Vaikka Obote oli tehnyt valtion budjetista oman käyttötilinsä, ei vallanvaihdos tuonut helpotusta ugandalaisten ahdinkoon. Idi Aminin aikakausi muistetaan päinvastoin mitä verisimpänä: yli 300 000 henkeä vaatinut teurastus vei vuonna 2003 kuolleen diktaattorin lopulta maanpakoon.
MacDonaldin elokuva alkaa Aminin valtaannoususta. Nuori skotlantilaislääkäri Nicholas Garrigan (James McAvoy) on saapunut Ugandaan ylevänä tarkoituksenaan auttaa paikallisia potilaita. Brittikollegan terveysasemalla työskentelevän nuorukaisen suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, sillä tuore valtionpäämies mieltyy sanavalmiiseen skottiin. Haittaa ei ole miehen kansallisuudestakaan, sillä brittiarmeijassa palvellut Amin paljastuu kiihkeäksi Skotlanti-faniksi.
Parantumattoman pilailijan huumorintaju tekee vaikutuksen Garriganiin, joka ottaa vastaan hänelle tarjotun työn Aminin perheen henkilääkärinä. Ylellinen uima-allaselämä ja vastuullinen työ viehättävät ensi alkuun kukkoiluun taipuvaista nuorta miestä. Ajan kuluessa myös diktaattorin luonteen pimeämmät puolet alkavat aueta Nicholasille. Vainoharhaisen ja epäröivän hallitsijan apulaisen rooli on pian kaikkea muuta kuin mieluinen.
The Last King of Scotland on paitsi muotokuva lapsenomaisesta hirviöstä myös soitellen sotaan lähteneestä skottimiehestä, "Aminin valkoisesta apinasta". James McAvoy tulkitsee hienosti itseriittoisen omahyväistä brittiä, joka liian myöhään huomaa joutuneensa mahdottomaan ja hengenvaaralliseen kiipeliin. Vaaran merkit eivät silti estä Garrigania toimimasta silmittömän väärin ja ajattelemattomasti. Mistään erityisen sympaattisesta protagonistista ei siis ole hänenkään kohdallaan kysymys.
MacDonaldin elokuva nojaa raskaasti Forest Whitakerin muhkeaan ja mehevään elvistelyyn Kampalan kuninkaana. Whitakerin Aminissa on aimo annos sekä karismaa että kammottavuutta, ja parhaimmillaan nämä molemmat elementit riehuvat valkokankaalla yhtä aikaa. Itse elokuva ei täysin vakuuta, mikä johtuu juonen valitettavasta aukkoisuudesta. Historiallisten tapahtumien selkäranka puuttuu lähes kokonaan. Tarkempi taustoittaminen olisi palvellut sekä katsojaa että tarinan kokonaisuutta.
Teksti: Outi Heiskanen