Ranska 2011. Ohjaus ja käsikirjoitus: Michel Hazanavicius. Kuvaus: Guillaume Schiffman. Leikkaus: Anne-Sophie Bion, Michel Hazanavicius. Musiikki: Ludovic Bource. Tuotanto: Thomas Langmann. Pääosissa: Jean Dujardin, Bérénice Bejo, John Goodman, Penelope Ann Miller, James Cromwell. Kesto: 100 min.
Kukapa olisi arvannut, että ranskalaisesta mustavalkoisesta mykkäelokuvasta tulee viime vuoden elokuvatapauksia. The Artist on pakahduttavan tunteikas rakkaudenosoitus mykkäelokuvan aikakaudelle, elokuvaklassikoille ja niiden säkenöiville näyttelijöille.
Jean Dujardin on elokuvassa George Valentin, jonka valkokangas-look muistuttaa erehdyttävästi Rudolph Valentinoa. Hän on studiopomojen ja yleisön palvoma filmitähti, rakastettava kujeilija, jonka alamäki alkaa siitä, kun äänielokuva tekee tuloaan. Näin tapahtui myös monelle mykkäkauden suurelle tähdelle. Samaan aikaan Valentinin suojatti, nuori Peppy Miller (Bérénice Bejo), hurmaa kansaa täysillä. Tähti on syttynyt -elokuvan kuvio siis toistuu The Artistissa.
Tarina ei ole uusi, mutta tapa jolla se on kerrottu, vetää elokuvan tyyliä noudattaen mykäksi ihastuksesta. Jos mykkäelokuvien tähdillä oli hankaluuksia siirtyä äänielokuvaan, haasteellista on myös nykynäyttelijöiden ryhtyä näyttelemään kehollaan ja ilman sanoja. Jean Dujardin, Bérénice Bejo, John Goodman ja koko muu ryhmä suoriutuu haasteesta upeasti. Ylinäytteleminen leveine kestohymyineen yhdistettynä lämpöön, on Dujardinin todellinen voitto. Lopussa hän vetää vielä sellaisen steppinumeron, että Gene Kellykin olisi siitä ylpeä – tai ehkä jopa kateellinen.
George Valentinin painajaisessa hänen mykkään maailmaansa ilmestyy ympäristön ääniä: puhelimen pirinää, koiran haukuntaa ja liikenteen hälyä. Painajaisessa muilla ihmisillä on ääni mutta Valentinin huutokin pysyy äänettömänä. Kohtaus on säpsähdyttävä.
Elokuvassa on myös mestarillisia kuvakulmia ja visuaalisia oivalluksia. Valentin projektorin valokeilan välkkeessä katselemassa menetettyjä loiston hetkiään on samanaikaisesti niin kaunis ja niin musertavan surullinen.
Hollywoodissa kuvattu ranskalainen tuotanto on lumoava elokuva. Tuotanto, josta olisi helposti voinut tulla vain elokuvaopiskelijoita puhutteleva kuivakka akateeminen tyyliharjoitus, onkin sulavasti kulkeva, äärimmäisen liikuttava ja vieläpä varsin hauska elokuva. Tarina on täynnä tunteiden kuohua. On kahden näyttelijän kompasteleva rakkaustarina, rakkaus elokuvaan sekä miehen ja koiran välinen syvä kiintymys toisiinsa.