Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa kuulosti tutulta ja sai Seppo Salmisen kaivamaan esiin päiväkirjat vuosien takaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Ruandan kansanmurhasta.
Ruandan kenttäsairaalassa potilaiden kohtalosta piti päättää minuutissa, eikä jossitteluun ollut varaa.
"Revennyt suoli, vaurioituneet ja vatsasta ulos työntyvät sisäelimet, murskaantunut jalka, päähän ammuttu, keuhkoon ja rintaan ammuttu, vatsaan ammuttu, verenvuotoa, haavoja, mätää, kipua, kiirettä."
Kirurgi Seppo Salminen asteli sisään kenttäsairaalaan Ruandassa kesäkuussa 1994.
Rintamalinjalla sijaitsevassa Punaisen Ristin sairaalassa oli työskennellyt ainoana kirurgina Tom, jonka lyhyt tervehdys osoittautui pian paikkansa pitäväksi.
– Tervetuloa helvettiin, Mr Salminen.
Ruandassa oli menossa silmitön kansanmurha, jossa tapettiin muutamassa kuukaudessa ainakin 800 000 ihmistä. Salminen on hälytetty korvaamaan Tom, jonka arveltiin menettäneen järkensä ja toimintakykynsä.
Perillä Salmiselle selviää, ettei Tom ole suinkaan hullu, vaan henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa.
Yöllä ei leikata
Välttääkseen kollegansa kohtalon Salminen tekee päätöksen: illalla vetäydytään syömään ja lepäämään, eikä yöllä leikata – ei vaikka hoitoa tarvitsevia potilaita on jonossa ja moni kuolee aamuun mennessä.
– Se oli pakko tehdä, sanoo Salminen talvisessa Helsingissä 30 vuotta myöhemmin.
Yhden poikkeuksen Salminen tosin oli valmis tekemään: hätäsektiot.
– Perustelin sitä sillä, että jos emme tee mitään, niin yhden sijasta kuoleekin kaksi, Salminen muistelee.
Lapsuus keskellä sotamuistoja
Vähältä piti, ettei tuleva sotakirurgi syntynyt itsekin keskelle sotaa. Salminen näki päivänvalon vuonna 1947 Savukoskella entisellä joukkosidontapaikalla.
Poltettujen talojen lisäksi sodan jälkiä oli maastossa joka puolella, minkä lapset hyödynsivät leikeissään.
– Erityistä huviamme oli konekiväärin patruunavyön heittäminen nuotioon. Räiskeen alkaessa maastouduimme päistikkaa kantojen ja kivinen taakse, Salminen kirjoittaa.
Itä-Lapista tie vei lääkäriopintoihin Sveitsiin Geneveen, koska lääketieteellisen ovet eivät Suomessa auenneet. Vaikka Salminen teki ajoittain töitä myös Suomessa, urasta sukeutui poikkeuksellisen kansainvälinen.– Olen ollut töissä kahdeksassa eri maassa ja käyttänyt viittä eri työkieltä, Salminen tiivistää.Ennen Ruandaa Salminen oli kerännyt työkokemusta kriisialueilta muun muassa Pakistanista.