Tellervo Koiviston herkät kirjeet kertovat suuresta rakkaudesta ja avioitumisen peloista – "Minusta tulee huono vaimo"
Ennen vanhaan "selfiet" otettiin ajastimella. Tellervo ja Mauno Uittamolla.
Julkaistu 14.01.2017 00:01
Krista Rastamo
krista.rastamo@mtv.fi
Tellervo Koivisto pohtii tuoreessa, hänestä kertovassa, muistelmateoksessa elämänsä olleen sattumien summa. Yksi näistä suurista sattumista oli kohtaaminen tulevan puolison, presidentiksi asti nousevan Mauno Koiviston kanssa.
– Huomasin miten omakin elämäni on ollut sattumien varassa. Vaikka usein vaihtoehtoja näyttäisi olevan useita, jokin, usein raha, asettaa rajat. Sattumalta tapaan tulevan mieheni, sattumalta minusta tulee pakinoitsija ja ajaudun eduskuntaan viime tunneilla, Koivisto kirjoitti vastauksena joihinkin ennakoiviin kysymyksiin ennen tapaamistaan muistelmateoksen kirjoittaneen Anne Mattssonin kanssa.
Mauno Koivisto väläyttelee kevätauringossa kihlasormustaan. "Vakka on valinnut kantensa". Kirjan kuvitusta.
Mattson kertoo Koiviston torjuneet monet aiemmat kustantajien yritykset muistelmista. Tällä kertaa hän suostui, mutta vasta pitkän harkinta-ajan jälkeen.
– Kirjan odottelu tuntuisi ikään kuin kokovartaloröntgenkuvan odottelulta, Koivisto kuvaa tuntojaan ennen kirjan ilmestymistä.
– Päätöksensä tehtyään Tellervo Koivistolla oli rohkeutta tarjota mitä intiimeimmät nuoruuden rakkauskirjeensäkin käyttöön. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka pelottomasti joku niin korkealle yhteiskunnallisessa hierarkiassa noussut sallii lukijoiden näkevän yksityisyytensä syviin lokeroihin, kirjoittaa puolestaan Mattsson esipuheessaan.
Tellervo ja Mauno Koivisto.
Rakkaus Mauno Koivistoon
Ja intiimejä kirjan tekstit ovatkin. Koivisto on antanut kirjoittajan käyttöön muun muassa kirjeenvaihtonsa, joka sisältää hyvin henkilökohtaisia tuokiokuvia nuoren Tellervo Kankaanrannan ja häntä reilut viisi vuotta vanhemman Mauno Koiviston rakkauden ensimetreiltä.
Koivistot ovat pyöräilleet aina, paljon ja mielellään.
Kuten muistelmien kirjoittaja kirjassa toteaa, nuori pari asui onneksi eri paikkakunnilla, ja heidän välisestä kirjeenvaihdostaan lukija saa seurata tunteiden kehittymistä täysimittaiseksi rakkaudeksi.
Tellervo Kankaaanranta ja Mauno Koivisto tapasivat itsenäisyyspäivän aattona 5.12.1950, kun molemmat saapuivat erikseen tanssipaikalle, joka olikin suljettu yksityistilaisuuden takia.
Kuvan takana lukee: "Ihaile komeaa mahaasi ja kaunista morsiointasi!"
Tapaaminen johti yhteiseen illanviettoon, mutta Tellervon puolella "lempi ei vielä leimahtanut". Myös Maunon ulkonäkö sai melko murskaavan arvion: tulevan puolison mukaan mies oli kuin "kirveellä veistetty" tai "puusta veistetty". Pari alkoi kuitenkin tapailla pian ensikohtaamisen jälkeen ja nopeasti tapailu muuttui seurusteluksi.
Kihloihin Tellervo ja Mauno menivät maaliskuussa 1951. Nyt pariskunta on ollut naimisissa jo liki 65 vuotta.
Maunolla oli tyttöystävä ulkomailla
Mauno Koiviston tunteista Tellervoa kohtaan on tallella mustaa valkoisella.
Koivisto kirjoitti nimittäin tylyn erokirjeen entiselle tyttöystävälleen ja kirjeenvaihtotoverilleen Barbaralle Walesiin kihlajaispäivänään 25.3.1951 ja katkaisi suhteensa tähän lopullisesti, kirjassa kerrotaan.
Mauno Koiviston kirje Barbaralle (suomennettuna):
Rakas Barbara,
Pelkään että aloitan aina samalla tavalla: kiitos kirjeestäsi. No tällä kerralla en tee niin. Tämä on näet viimeinen kirjeeni sinulle. En jatka enää kirjeenvaihtoamme.
Sano mitä sanot mutta minä en luvannut sinulle mitään. En koskaan enää lupaa mitään kenellekään tytölle, paitsi yhdelle ainoalle.
Emme rakastaneet toisiamme, siksi pystyin palaamaan Suomeen. Mutta nyt olen rakastunut suomalaiseen tyttöön, joten lopetan kaikki suhteeni muihin tyttöihin.
Tiedän että itket, mutta se ei haittaa. Ota rauhallisesti. Maailmassa on varmasti muitakin miehiä.
Älä sure. Löysin hyvän tytön. Hän on sellainen, josta olen aina uneksinut. Pidän hänen silmistään, vartalostaan, hymystään, kävelytyylistään, ajatusmaailmastaan, kaikesta hänessä. Tai anteeksi, sanoin väärin, en pidä vaan todella rakastan.
Nyt hän ei ole täällä, hän on maaseudulla. Voisin katsella muita tyttöjä mutta en uskalla. Minulla on näet tunne, että hän on sydämessäni, hän on kaikkialla ajatuksissani ja katsoo minun silmilläni, kuuntelee minun korvillani, tuntee minun sormillani.
Jos olisin uskoton, hän tietäisi sen heti ja niin menettäisin hänet. En aio ottaa sitä riskiä.
Vilpittömästi sinun,
Mauno
Tellervo pelkäsi olevansa huono vaimo
Tellervo kirjoitti Maunolleen lukuisia kirjeitä, joista voi lukea suuresta rakkaudesta ja kaipuusta.
Alla olevan kirjeen Tellervo Kankaanranta lähetti sulhaselleen Mauno Koivistolle 7.3.1952 eli noin kolme kuukautta ennen häitä. Siitä ilmenee, että Tellervo oli huolissaan suoriutumisestaan vaimon roolista.
Tellervo Kankaanrannan kirje sulhaselleen Mauno Koivistolle 7.3.1952
Keskiviikkona. Rakas. Kyllä jossakin on tosiaan mätää, kun en enää voi olla vuorokautta ilman että kirjoittaisin Sulle. Mutta nyt siitä tulee loppu. En kirjoita enää mitään ennen kuin käyt täällä. Tämä alkaa näyttää jo ihmisistäkin hassulta.
Loppu tulee myöskin alituisesta itsesyytöksistäni: minusta tulee huono aviovaimo. Eräs viisas kaveri sanoi minulle tänään, että aliarvioin itseäni. Jos aina vain ajattelen, että minusta ei ole siihen eikä siihen, niin ei minusta myöskään siihen ole.
Tästä lähtien yritän ajatella: minusta ei tule yhtään sen huonompi vaimo kuin kenestä tahansa toisestakaan. En ole niin tyhmä etten oppisi laittamaan ruokaa ja parsimaan vaatteita, en niin laiska etten viitsisi siivota ja mitä makuun tulee, niin siitä ei minua ole kukaan moittinut.
Miksi en myöskään oppisi olemaan hyvä toveri!?
Tellervo Kankaanrannan ja Mauno Koiviston häitä vietettiin Kesäkuussa 1952 Punkalaitumen kirkossa. Pariskunta on ollut kohta naimisissa 65 vuotta. Tellervo ja Mauno Koivistolla on yksi tytär, vuonna 1957 syntynyt Assi.
Kotona Patterihaassa 1956. Tellervon raskauspahoinvointi oli juuri alkanut edellisen päivän tohtorin karonkassa. Huonovointisuus ei kuitenkaan näy kuvassa. Tytär Assi syntyi vuonna 1957.
Lähde ja kaikki kuvat: Tellervo Koivisto – elämäkerta (Siltala). Kirjoittaja Anne Mattsson.
