Kankaiden suunnittelussa voi olla luova: tekstiilisuunnittelija Erja Hirven kankaiden mallit syntyvät niin valokuvaamalla, maalaamalla kuin piirtämällä.
Tekstiilisuunnittelija Erja Hirvi tunnetaan erityisesti Marimekolle suunnittelemistaan printeistä, kuten Kaakaopuusta, Valmuskasta sekä Purnukasta. Värikkäitä kankaita suunnitteleva nainen päätyi tekstiilisuunnittelijaksi hieman vahingossa.
– Oikeastaan minusta piti tulla kiviseppä, mutta koulutus käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa oli niin huonoa, että vaihdoin tekstiilipuolelle, hän kertoo.
Hirvestä oli tulossa kutoja, kun hän huomasi olevansa erityisen kiinnostunut väreistä. Tuleva suunnittelija jäi iltaisin järjestelemään lankavarastoa värien perusteella. Lopulta koulun opettaja ehdotti, että Hirven kannattaisi hakea Taideteolliseen korkeakouluun tekstiilisuunnittelun osastolle.
– Siellä sekosin sitten täysin kankaanpainantaan, Hirvi muistelee.
Tekstiilisuunnittelun opiskeluun kuului muun muassa kudonnan, neuleiden ja painamisen perustekniikoiden oppiminen. Lisäksi opinnoissa oli teoriaa kuuluu perusopintoja piirtämisestä, maalaamisesta, kuvanveistosta ja taidehistoriasta.
Suunnittelun lisäksi edustamista ja matkustelua
Tekstiilisuunnittelijan työtä on monenlaista. Yleensä työ jakautuu kaupalliseen puoleen ja taidetekstiileihin.
– Kummassakin näissä voi vielä käyttää eri tekniikoita: painamista, kutomista, neulomista tai kaikkia edellisiä sekaisin. Itse suunnittelen painokangasmalleja teollisuudelle ja pääasiassa Marimekko Oyj:lle.
Hirvi kertoo, että malleja voi tehdä usealla eri tekniikalla. Hän piirtää, maalaa ja valokuvaa. Joskus suunnittelija käyttää materiaaleja myös suoraan luonnosta.
– Kuvion toistuvuus on painokankaan olennainen elementti, ja pidän sen aina mielessä. Myös värimenetelmien ja materiaaleiden tuntemuksesta on apua.
Konkreettisen suunnittelutyön lisäksi Hirven työhön kuuluu melko paljon haastatteluja ja edustamista, luentoja ja jonkin verran matkustelua.
Näin printit syntyvät Marimekolla
Hirven suunniteltua ensin kuvion, sitä käydään yhdessä läpi taiteellisen johdon ja tuotannon ihmisten kanssa. Tiimi miettii yhdessä, onko kuviossa paranneltavaa, onko koko sopiva, voisiko siitä mahdollisesti valmistaa jotain tuotteita ja millaisessa ympäristössä se elää.
Tämän jälkeen kuvio menee piirtämöön, missä se valmistellaan kaavioverstaalle.
– Tässä vaiheessa minun on tiedettävä kuvion leveys, kuinka monta väriä kankaaseen tulee ja mihin kohtiin, tuleeko pohjavärikaavio tai päällepainatuksia, mitä väritekniikkaa käytetään ja miksi kangasta kutsutaan.
– Nämä asiat ovat yleensä aika pitkälle suunnittelijan harkittavissa ja erittäin tärkeitä, koska ne vaikuttavat huimasti lopputulokseen. Kaavioiden valmistuttua teen malliin erilaisia värityksiä.
Onnistumisen tunne parhainta
Hirven mukaan hänen työssään parhainta on se, kun hän saa hyvän idean ja onnistuu toteuttamaan sen samanlaiseksi kuin se oli alun perin päässä.
– Jos siihen vielä onnistuu luomaan kauniit värit, niin ihan hyvä.
Työn parhain puoli on Hirvestä kuitenkin myös työn haastavin puoli.
– Jos työ ei ole sitä, että piirretään kukkia tilauksesta, vaan yrittää toteuttaa jotain näkymää tai fiilistä, niin se on usein haastavaa. Tosin ilman haasteita elämä lienisi tylsää.
Hirvellä ei ole erityistä suosikkia printeistä, joita hän on suunnitellut Marimekolle. Kaikki kuviot, joihin hän on onnistunut laittamaan palan sieluaan ja tehnyt ne innostuneena, ovat tärkeitä.
MTV3/Emmi Maaranen