Teitittely on taas muotia – ja yhtä vaikeaa kuin ennenkin

Kertooko se enemmän iästä, olemuksesta vai ajasta, että kaupan kassaneiti teitittelee eikä nuori pyöräkorjaajakaan enää sinuttele?

Asiantuntijoiden mukaan syytä voi etsiä niin itsestä kuin ympäröivästä maailmastakin.

Stockmannin henkilöstöpäällikkö Santeri Rommi arvioi, että sinuttelu ei ole juuri nyt muotia kun taas teitittely on alkanut nostaa päätään.

– Havaintojeni mukaan 1980–90-luvuilla vallinnut pahin sinuttelubuumi on mennyt ohi, ja nyt on palattu enemmän teitittelyyn, Rommi pohtii.

Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston erikoistutkija Sari Maamies uskoo iänkin vaikuttavan asiaan.

– Kun ihmiselle tulee enemmän ikää, nuoret ihmiset kokevat, että tuota täytyy teititellä.

– Voi toisaalta olla, että teitittelyä opetetaan esimerkiksi asiakaspalvelukoulutuksessa aiempaa enemmän. Myös nuoressa polvessa voi olla aiempaa enemmän halukkuutta teitittelyyn, Maamies arvelee.

"Jokos johtaja on ottanut kahvia?"

Teitittely ei ole suomalaisille helppoa, monessakaan mielessä.

– Koskaan ei voi tietää, ketä pitää tai saa teititellä, pitääkö joissain tilanteissa samaa ihmistä teititellä ja toisessa sinutella, ja kuka loukkaantuu teitittelystä ja kuka sinuttelusta. Törmäyksiä tulee jatkuvasti, Maamies sanoo.

Lisäksi kaikki eivät yksinkertaisesti osaa teititellä. Yleisin ongelma on liittää teitittelyyn monikkomuoto: "Oletteko jo päättäneet asian?" Teitittely voi myös unohtua kesken keskustelun, kun alussa ehkä virallinen tilanne muuttuu myöhemmin leppoisammaksi.

Joskus teitittely tuntuu niin hankalalta, että sitä yritetään epätoivoisesti kiertää: "Mitenkäs täällä voidaan?" "Onko johtaja jo ottanut kahvia?"

"Ei ennenkään osattu teititellä"

Kielen asiantuntija lohduttaa, että puhuttelun säännöt ja teitittelymuodot ovat olleet suloisesti sekaisin ennenkin. Maamiehen mukaan teitittely ei ole sitä paitsi ollut koskaan niin yleinen käytäntö kuin nykyään kuvitellaan.

– Ei siinä niin ole käynyt, että ennen kaikki ovat osanneet teititellä ja sitä on käytetty laajasti, ja sitten käytäntö on vain rappeutunut. Käytäntö on ollut kirjava aina. Toisaalta joillain murrealueilla, kuten Hämeessä, esimerkiksi lapset ovat teititelleet omia vanhempiaan aiemmin yleisesti.

Laajaan käyttöön teitittely levisi Suomessa 1940-luvulla muun muassa suositun kielioppaan ansiosta.

– 1940-luvulla auktoriteettiaseman saavuttaneessa E. A. SaarimaanKielioppaassa annettiin hyvin tarkkoja ohjeita teitittelystä ja korostettiin esimerkiksi sitä, että pitää pikemminkin teititellä kuin käyttää vaikkapa kolmatta persoonaa. Monissa vanhoissa oppaissa varoitellaan myös monikkomuodosta teititellessä.

Stockmannin henkilöstöpäällikkö: Maalaisjärkeä saa käyttää

Stockmannilla kaikkia vanhempia teititellään "ilman muuta" – paitsi jos se ei yksinkertaisesti sovi tilanteeseen.

Stockmannin henkilöstöpäällikkö Santeri Rommi kertoo, että perusohjeen mukaan asiakkaalle vastataan samalla puhuttelumuodolla kuin mitä hän käyttää. Asiakaspalvelijan on siis oltava tuntosarvet valppaina.

– Maalaisjärkeä saa käyttää. Jos teitittelymuodon käyttäminen tuntuu tilanteessa kovin teennäiseltä tai väkinäiseltä, ei ole mitään ehdotonta ohjetta. Aloitetaan kuitenkin aina teitittelyllä, kun kyse on selvästi työntekijää iäkkäämmästä asiakkaasta.

"Selvästi iäkkäämpi" voi Rommin mukaan tarkoittaa vaikka nelikymppistä, jos myyjä itse on parikymppinen.

– Kun ollaan selvästi eri sukupolvea, lähdetään liikkeelle teitittelyllä.

Puhuttelumuoto puhuttaa

Stockmannille tulee säännöllisesti palautetta teitittelystä. Toiset kaipaavat teitittelyä, toisia se ärsyttää suuresti.

– Jotkut iäkkäämmät ihmiset suorastaan vaativat teitittelyä. Sitten on myös heitä, jotka haluavat osoittaa nuoruuttaan tai nuorekkuuttaan sillä, että heitä ei saa teititellä. Molemmista tulee palautetta yhtä paljon.