Sinutellako vai teititellä? Päätään nostava teitittelybuumi saa monen karvat nousemaan pystyyn. Osalle suomalaisista sinuttelu on kauhistus.
Kertooko se enemmän iästä, olemuksesta vai ajasta, että kaupan kassaneiti teitittelee eikä nuori pyöräkorjaajakaan enää sinuttele?
Asiantuntijoiden mukaan syytä voi etsiä niin itsestä kuin ympäröivästä maailmastakin.
Stockmannin henkilöstöpäällikkö Santeri Rommi arvioi, että sinuttelu ei ole juuri nyt muotia kun taas teitittely on alkanut nostaa päätään.
– Havaintojeni mukaan 1980–90-luvuilla vallinnut pahin sinuttelubuumi on mennyt ohi, ja nyt on palattu enemmän teitittelyyn, Rommi pohtii.
Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston erikoistutkija Sari Maamies uskoo iänkin vaikuttavan asiaan.
– Kun ihmiselle tulee enemmän ikää, nuoret ihmiset kokevat, että tuota täytyy teititellä.
– Voi toisaalta olla, että teitittelyä opetetaan esimerkiksi asiakaspalvelukoulutuksessa aiempaa enemmän. Myös nuoressa polvessa voi olla aiempaa enemmän halukkuutta teitittelyyn, Maamies arvelee.
"Jokos johtaja on ottanut kahvia?"
Teitittely ei ole suomalaisille helppoa, monessakaan mielessä.
– Koskaan ei voi tietää, ketä pitää tai saa teititellä, pitääkö joissain tilanteissa samaa ihmistä teititellä ja toisessa sinutella, ja kuka loukkaantuu teitittelystä ja kuka sinuttelusta. Törmäyksiä tulee jatkuvasti, Maamies sanoo.
Lisäksi kaikki eivät yksinkertaisesti osaa teititellä. Yleisin ongelma on liittää teitittelyyn monikkomuoto: "Oletteko jo päättäneet asian?" Teitittely voi myös unohtua kesken keskustelun, kun alussa ehkä virallinen tilanne muuttuu myöhemmin leppoisammaksi.
Joskus teitittely tuntuu niin hankalalta, että sitä yritetään epätoivoisesti kiertää: "Mitenkäs täällä voidaan?" "Onko johtaja jo ottanut kahvia?"
"Ei ennenkään osattu teititellä"
Kielen asiantuntija lohduttaa, että puhuttelun säännöt ja teitittelymuodot ovat olleet suloisesti sekaisin ennenkin. Maamiehen mukaan teitittely ei ole sitä paitsi ollut koskaan niin yleinen käytäntö kuin nykyään kuvitellaan.