Taviksena Linnan juhlissa: Booli oli pahaa, tunnelma liian tiivis!

Televisiosta seurattuna Linnan juhlien tunnelma on vaikuttavan hienostunut ja elegantti. Todellisuus tuntuu kuitenkin olevan Linnaan kutsuvieraiden mukana päässeiden Lotan ja Pasin mielestä jotain muuta. Lue, millaisilta Linnan juhlat tuntuvat "tavisten" silmin!

"Hehkutettu Linnan booli oli pahaa!"

Lotta, 28, oli vuoden 2008 Linnan juhlissa iäkkään veteraani-isoäitinsä seuralaisena. Linnan juhlia aina kiinnostuneena seurannut nainen kuvailee näin kokemuksiaan:

"Mummini on toiminut rintamanaisten veteraanijärjestössä jo pitkään. Heistä kutsutaan joka vuosi yksi Linnaan ja tuolloin oli isoäitini vuoro. Hän oli jo niin iäkäs, likemmäs 90-vuotias, että sai ottaa saattajan mukaansa, ja kutsui minut.

Olen aina katsonut Linnan juhlia ja bongaillut julkkiksia vieraiden joukosta, joten oli jännittävää ja kivaa, että pääsin itse osallistumaan. Nuorempana jopa haaveilin pääseväni juhliin, joten kai tämä oli naiivisti sanottuna jonkinlainen unelmieni täyttymys.

Veteraanithan pääsevät Linnaan ensimmäisenä, joten jouduttiin odottelemaan tovi ennen ovien aukeamista, jotta päästiin kättelemään presidenttiparia. Siinä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Kaikkia ympärillä jännitti ja se tarttui. Ennen Linnaan pääsyä kutsujen aitous tarkistettiin UV-valolla ja sisälle käveltiin metallinpaljastimien läpi.

Mietin etukäteen, mitä sanon presidentille, ja miten kättelen. Luin ennen juhlia lehtijutun, jossa presidentin adjutantti kehotti juhlavieraita esittelemään itsensä lyhyesti, joten päätin toimia niin: kerroin nimeni, kenen seuralainen olin ja toivotin hyvää itsenäisyyspäivää. Minulle presidentti Tarja Halonen ei kommentoinut mitään henkilökohtaista, mutta mummiltani hän kysyi tämän kotipaikan selvittyä, oliko siellä päin Suomea satanut jo lunta.

Koska olin veteraanin seuralaisena, pääsin Linnassa sisällä istumaan pöytään – ja ympärilläni oli lähinnä vanhuksia. Se puoli oli suoraan sanottuna tosi tylsä – myös siellä istuvien vanhusten mielestä. Ja koska olimme ihan ensimmäisiä presidenttiä kättelemään päässeitä, jouduimme odottamaan todella kauan, että koko kättely oli ohi. Seurasimme sitä paikoiltamme salista televisioruuduilta.

Kiertelimme mummin kanssa jonkin verran, mutta Linnassa kaikkialla oli hirveä tungos. Oli hankalaa yrittää kävellä kaikkien ihmisten joukossa hieno juhla-asu päällä toisessa kädessä lautasellinen ruokaa ja toisessa viinilasi. Kaikki näyttää televisiossa niin paljon elegantimmalta ja sujuvammalta kuin itse paikalla. Linnan juhlissa oli täysin samat ongelmat kuin muissakin isoissa juhlissa: ei kunnolla tilaa ja kaikki tönivät. Itse asiassa jo heti, kun saavuin paikalle taksilla, joku astui helmani päälle. Ja tämä toistui illan aikana varmasti kymmeniä kertoja.

Ruoka juhlissa oli mielettömän hyvää ja tarjoilut olivat kohdallaan, mikään ei päässyt loppumaan kesken ja noutopisteitä oli tarpeeksi. Booli oli ainoastaan pahaa. Se maistui aivan viinalta ja greippimehulta. Linnan boolista on kohkattu niin paljon, että odotin sen olevan jotain erityistä.

Kivointa oli varmaan ylipäätään se, että pääsin paikalla. Kun olimme saaneet syötyä ja keskityimme olemiseen, paikkojen ja ihmisten katselemiseen ja tanssimiseen, oli mukavaa. Linnakin on itsessään näyttävä ja kaunis paikka kaikkine eri huoneineen ja salonkeineen.

Uskon, että kansanedustajana siellä on tosi kivaa, kun työkaverit, tutut ja puoliso ovat mukana. Juhlista saa varmasti aivan eri tavalla irti kuin taviksena, kun ei tunne ketään. Tavallisena tallaajana siellä on aika yksinäistä."

"Hankkikaa isompi linna!"

Pasi, 38, oli mukana vuoden 2003 Linnan juhlissa erään näyttelijäystävänsä avecina. Näin mies muistelee itsenäisyyspäivän juhlahumua:

"Ystäväni pyydettyä minua avecikseen ajattelin, että ihan mukavaa käydä katsomassa, millaista Linnan juhlissa on. En muista jännittäneeni kauheasti. Emme seurustelleet kutsutun osapuolen kanssa, mutta ei minun taustojani kukaan tullut selvittämään. Ovella ei tehty turvatarkastusta. Piti vain näyttää kutsukorttia ja jos oikein muistan, niin henkilöllisyystodistus.

Olin katsonut televisiosta juhlia muutaman kerran aiemmin ja ajatellut siellä olevan ahdasta – ja sellaista siellä olikin. Sitä ihmettelin aidosti. Jos haluaisi havainnollistaa Linnan juhlia, voisi ottaa porukan ihmisiä, pyntätä heille hienoimmat vaatteet päälle, lämmittää saunan 50-asteiseksi ja tunkea ihmiset sinne kyselemään toisiltaan vartin välein, mitä itsenäisyys heille merkitsee. Ei voi sanoa, että Linnassa olisi mukavat oltavat, koska siellä on aivan liian paljon väkeä tilaan nähden. Etenkin alkuvaiheessa olimme kuin sardiinit purkissa.

Kättelyn jälkeen vieraat ohjataan rappusia yläkertaan neljään pieneen huoneeseen, jonne tungetaan vain lisää ja lisää ihmisiä aina siihen asti, kunnes kaikki on kätelty. Sen jälkeen väliovet avataan ja pystyy taas hengittämään. Erittäin tiivis tunnelma, jos juhlat haluaisi yhteen lauseeseen kiteyttää.

Tietysti juhla on elämys. Linnassa on iloinen ja ylevä tunnelma, huikean hyvät ruuat ja hyvää seuraa. Olihan se hienoa päästä kättelemään presidentti Tarja Halostaja vähän tanssimaan, vaikka meno olikin kuin Linnanmäen törmäysautoradalla.

Kuuluisa booli ei minua kiinnostanut, joten sen mausta en osaa sanoa. Postimerkin kokoiset riisipiirakat jäivät mieleeni, ne olivat hyviä – kuin miniatyyreja, reunat oli varmaan neulalla paineltu. Niissä on ollut aika paljon laittamista. Parannusehdotukseni olisi lähinnä, että hankkikaa isompi linna (nauraa)!

Kyllä kerta riitti tälle kokemukselle, nyt se on nähty. Ei siellä ole tolkuttoman ahtauden tähden erityisen mukavaa, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Mielelläni suon seuraavalla kerralla tämän mahdollisuuden jollekin muulle. Jos saisin kutsun, niin tietysti silloin menisin. Onhan se kohteliasta – jos kutsutaan, niin hyviin tapoihin kuuluu vastata myöntävästi."

Linnan juhlat 2011 MTV3-kanavalla ke 7.12. klo 18 alkaen!

MTV3/Helmi

Kuvat: Lehtikuva