Tapakouluttaja neuvoo: Näin vältät käytösvirheet tutuissa matkakohteissa

Keskustelu ja sosialisointi

Kukaan ei ole syntyjään kohtelias, vaan hyvät tavat ja kohtelias puhe opitaan.

Suomalainen suorasukainen puheenparsi vaikuttaa maailmalla helposti epäkohteliaalta käytökseltä, kuten myös puhuminen ja tervehtiminen kädet taskussa.

Kaarina Suonperän mukaan kaikissa kulttuureissa vaalitaan aste-eroja puhuttelumuodossa. Kohtelias teitittely kuuluu asiaan. Puhetyylin ohella myös keskustelunaiheisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

− En edes tiedä maata, jossa voisi kysyä henkilön tai hänen perheensä rahatilanteesta. Myös uskonto on kartettava aihe. Aika, alkoholikäsitteet ja isänmaallisuus vaativat myös aiheina harkintaa, Suonperä aloittaa.

Erityisesti Ranskassa kohteliaisuus iskostuu ihmisiin jo äidinmaidossa. Poskisuudelmia, la bise, ei sovi unohtaa.

Kättelyn suhteen on hyvä pitää mielessä kaikkialla, että mies toki tervehtii vastaantullessa ensin, mutta kädenojennukseen aloitteen tekee nainen.

− Itseäni viehättää Ranskassa se, että kun siellä tervehditään, ei koskaan sanota pelkästään bonjour, vaan siihen liitetään aina madam/monsieur perään. Eli tervehdys liitetään vastapuoleen henkilökohtaisesti.

Sinuttelu

Ulkomailla keskusteltaessa Kaarina Suonperä mainitsee empimättä epäkohdan, johon liian moni suomalainen yhä sortuu: sinuttelu.

− Omaksuimme sinuttelun 1960−70-luvulla Ruotsista ja otimme sen hurraata huutaen vastaan. Nyt olemme huonossa tilanteessa, sillä missään muualla Skandinavian ulkopuolella sinuttelu ei ole suotavaa. Se on monessa maassa loukkaavaa, mennään sitten lomalle tai tehdään bisnestä, Suonperä sanoo.

Tapakouluttajalla on mainita useita esimerkkejä sinuttelun merkityksestä maailmalla. Venäjällä sinuttelu alentaa vastapuolen koiran asemaan, Ranskassa se on suoranainen le scandale, skandaali. Aasiassa sinuttelu ei tule kysymykseenkään. Espanjassa opiskelijatkin teitittelevät yliopistoissa toisiaan.

Saksassa on saatu jopa sakot sinuttelusta, jonka vastapuoli koki kunnianloukkauksena.

− Maailma toimii hyvin vanhoillisesti, mutta me suomalaiset pidämme sinuttelusta kynsin hampain kiinni. Meillä tasapäistetään kovin herkästi asioita. Sinuttelu on tuttujen juttu, Suonperä painottaa.

Uskonto

Uskonto on aihepiiri, johon tulee suhtautua ulkomailla, kuten kotimaassakin, vakavasti. Myös Välimeren maissa lomaillessa Suonperä muistuttaa pukeutumaan kirkkovierailuiden aikana mahdollisimman oikein.

− Kirkkoon ei mennä paljain olkapäin. Myöskään sortseja ei katsota hyvällä. Meillä iltapukumaiset, avonaiset hääpuvut ovat nousseet kovin suosituiksi. Olemme unohtaneet, että kirkko on kirkko.

Katolisten maiden suhteen on myös syytä pitää mielessä, että Marian kunnioituksesta äitikultti elää vahvana. Kirkkomaalausten siniviittainen nainen on Neitsyt Maria.

− Katolisissa maissa jo lapset tietävät ja muistavat, että äiti polveutuu Neitsyt Mariasta. Äiti on rakas, häneltä pyydetään anteeksi.

Erilaisia tapoja

Jokin itsellemme täysin luonteva tapa saattaa loukata vieraan kulttuurin edustajaa kovastikin. Suonperä suosittelee lukemaan kirjoista tai internetistä ennen matkaa maan tavoista, pukeutumisesta ja ruokailusta.

Kaarina Suonperällä on mainita esimerkkejä laidasta laitaan.

− Yllättävän monissa maissa on tapana, ettei nainen maksa esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa. Sitä ei pidä yrittääkään, sillä se loukkaisi miestä.

− Saudi-Arabiassa, Dubaissa, naista ei kuulu kätellä. Naiset ovat ylipäätään kielletty puheenaihe. Suomalainen mies voi kysyä toiselta mieheltä, että miten tämän perhe voi, mutta hän ei koskaan mainitse vaimoa tai tyttäriä.

Myös eleiden symboliikka on hyvä tuntea. Muslimimaissa ei tule istua jalka toisen päällä, ettei osoita jalkapohjalla ketään. Se koetaan ikään kuin potkuna päin naamaa.

Pukeutumisen suhteen Suonperän neuvo on ytimekäs: koskaan et tee väärin, kun pukeudut huolella. Mieluummin yksi nappi lisää kiinni kuin kaksi auki.

− Silloin kun neuvottelussa naisella on niin syvä pääntie, että rintavako näkyy, ollaan liikkeellä väärillä signaaleilla, tapakouluttaja kuvaa.

Oudot naapurit

Joskus väärinymmärrys voi syntyä hyvin yksinkertaisesta asiasta. Suonperä kertoo esimerkin Brysselistä. Hän oli kylässä paikallisen rouvan kodissa. Tämä mainitsi keskustelun lomassa kotinsa yläpuolella asuvan suomalaisen perheen.

− Hän oli miettinyt kolmen kuukauden ajan, että mitä suomalaiset tekevät illalla kotonaan. Olin hämilläni, Suonperä muistelee.

Tekevät ruokaa, lukevat, katsovat televisiota, Suonperä oli ehdottanut.

Pian kävi ilmi, mistä belgialaisen hämmennys sai alkunsa.

− Hän oli pannut merkille, ettei yläkerrasta kuulunut koskaan kopinaa, naisen kengän koron ääniä. Hän oli miettinyt, että mitä siellä tapahtuu, kun rouva ei kävele kotona. Totesin, että meillä Suomessa rouvat eivät kulje korkokengissä illalla kotona.

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen