Akillesjänne on elimistön vahvin jänne. Samalla se on kuitenkin pinnallinen ja jatkuvasti kuormittuva. Asiantuntija Sakari Orava kertoo, miten akillesjännevammoja hoidetaan ja miten jännettä voi suojella.
Ortopedian ja traumatologian dosentti, professori Sakari Orava leikkaa vuosittain noin sata erilaista akillesjänneongelmaa, joista täydellisiä repeämiä on 10−15. Koko Suomessa leikkauksia tehdään vuositasolla toistasataa.
− Akillesjänteen vaurioitumisessa on kaksi riskiryhmää: urheilulajit, joissa on jatkuvasti maksimisuorituksia sekä yli 50-vuotiaat, Orava kiteyttää.
Yli 50-vuotiaat vaaravyöhykkeellä
Huippu-urheilijoille erilaiset vammat ovat arkipäivää. Tulehdustiloja ja kroonistumisia ilmenee eniten juoksijoilla ja hyppääjillä yleisurheilussa. Rasitusvammoja tulee eniten kestävyyslajien edustajille.
Akillesjänteen katkeamis- ja repeämisriski koskee enemmän kontaktilajeja, kuten jalkapalloa ja salibandya.
− Äkkivammoista nilkan ja polven nivelsiteen vammat ovat yleisimpiä. Toinen, mitä tavallisilla ihmisillä ei esiinny, ovat lihasrevähdykset, joita tulee maksiponnistuksia ja törmäyksiä vaativissa lajeissa.
− Sadan metrin juoksukilpailuissa aina joku jää ontumaan radalle, kun takareisi revähtää, Orava lisää.
Nuoren ihmisen jänteet ovat kestäviä, joten niissä iskee lähinnä rasituskiputiloja. Jänne harvemmin katkeaa.
− Yli viisikymppisillä niitä alkaa mennä poikki yhä herkemmin. Tälle ikäryhmälle tulee erilaisia rasitusvammoja, vaikka he eivät hirveästi edes urheilisi, Orava sanoo.
Toipuminen vie aikaa
Akillesjänteen repeäminen on vaivana niin dramaattinen, että sen tunnistaa välittömästi. Erilaisia akillesjänteen tulehdus- ja ylirasitustiloja on kymmenkunta.
− Normaali lääkäri ei pysty erottamaan niitä toisistaan. Se vaatii ortopedin ja vielä urheilijoiden vaivoihin perehtyneen henkilön, Orava sanoo.
Repeämisissä leikkaus on yleisin hoitomenetelmä. Vanhat ihmiset tosin voidaan hoitaa myös kipsaamalla. Myös rasitusvammoissa ja tulehdustiloissa potilas leikataan, mikäli vaiva kroonistuu.
− Tähän on kaksi syytä. Osa on yksinkertaisesti niin kipeitä, että on tehtävä jotain. Osassa taas tulehdus heikentää ja huonontaa jatkuessaan jännettä, jolloin se on alttiimpi repeämään myöhemmin.
Akillesjänneleikkauksen läpikäynyt voi palata normaalielämään kaksi kuukautta leikkauksesta. Raskasta urheilua on tosin yhä vältettävä. Huippu-urheilutasolla toipumisaika on hieman pidempi.
− Esimerkiksi David Beckham pelasi jälleen puolen vuoden kuluttua jalkapalloa huipputasolla, Orava sanoo viitaten yhteen kuuluisista potilaistaan.
Ennaltaehkäisy kannattaa
Akillesjännettä ei voi pitää liikkumatta. Koska rasitus on väistämätöntä, Orava kehottaa kiinnittämään huomiota vaivojen ennaltaehkäisyyn.
− Pidä akillesjänne lämpimänä pakkasessa ja kylmässä treenatessa. Vältä äkkiseltään kylmiltään ponnistamista. Ota tavaksi venytellä ja pitää pohjelihakset hyvässä kunnossa.
− Nämä ovat normaaleja toimenpiteitä, joita urheilijat tekevät jatkuvasti. Akillesjänteelle ne ovat tärkeitä, Orava summaa.
Studio55/Jenni Kokkonen