MTV Uutisten toimittaja Tiia Palmén pääsi ammatikseen laskuvarjohyppääjänä työskentelevän Lassi-Pekka Ruuskasen matkaan yläilmoihin ja hyppäämään tämän kanssa tandemhypyn.
Katso yllä olevalta videolta, miten hyppy sujui!
28-vuotias Lassi-Pekka Ruuskanen aloitti laskuvarjohyppäämisen 10 vuotta sitten. Harrastuksesta tuli muutaman vuoden päästä ammatti ja viimeiset viisi vuotta hän on hypännyt laskuvarjolla ammatikseen. Hyppyjä on takana jo tuhansia. Olen siis turvallisessa seurassa.
Nykyisin Ruuskanen tekee tandemhyppyjä ja kouluttaa laskuvarjohyppääjiä kesäisin Suomessa ja talvisin ulkomailla.
Me pääsimme testaamaan hänen kanssaan, miltä tandemhyppy ja vapaapudotus helikopterista tuntuu. Toteutimme hyppymme viime viikolla Malmin lentokentällä täydellisessä hyppysäässä. Aurinko paistoi ja oli tyyntä.
Hyppy 2,5 kilometristä
Jo Malmin lentokenttää lähestyttäessä vatsaan koskee ja jännitys alkaa tuntua. Perillä kentällä näkyy pienoislentokoneita ja helikoptereita.
Ruuskanen selittää tarkasti, mitä tandemhypyssä tapahtuu. Hyppäämme noin 2,5 kilometrin korkeudesta.
– Lähdetään helikopterilla ilmaan, nousu kestää noin 12 minuuttia. Helikopterin ovi on auki ja sinä istut oviaukon vieressä ja minä sinun takana. Sinun valjaat laitetaan kiinni minun valjaisiin jo lähdössä, hän kertoo rauhoittavalla äänellä.
Hienoa kuulla, että olen kytkettynä häneen jo koko matkan. Valjaat tulevat päälle tiukasti, mutta silti tuntuu hullulta, että pian leijun taivaalla vain sellaisten varassa. Ne ovat kuitenkin vain muutamia naruja ympärilläni.
Ulos astuminen tuntuu kauhealta
Kun helikopterilla on saavutettu haluttu korkeus, lähdetään ulos avoimesta ovesta seisomaan kopterin jalakselle. Se tuntuu kauhealta.
Jos tässä kohtaa olisin yksin, en varmasti astuisi ulos.
– Sinä tiputat ensin jalkasi ja minä kysyn vielä, onko kaikki ok. Sitten lähdemme ovelta tiputtautumaan vapaapudotukseen, Ruuskanen selvittää.
– Vauhti kiihtyy noin 250 kilometriin tunnissa. Tulen avaamaan varjon noin 1600 metrissä, ja se on lopullisesti auki 1200 metrissä. Varjon varassa lennellään noin 3-4 minuuttia ennen kuin laskeudutaan.
Korkeuden hahmottaminen hankalaa
Ruuskanen rauhoittelee jo ennen hyppyä, että korkealla ilmassa ei edes tajua maan lähestyvän.
– Ihminen kun menee yli 300 metrin, häneltä häviää syvyysnäkö ja siinä vaiheessa korkeuden hahmottaminen on erittäin hankalaa. Kun ollaan vapaassa pudotuksessa, et edes tajua, että maa lähestyy. Paitsi jos mentäisiin alle 300 metrin. Siinä vaiheessa maa rupeaa vasta hyppimään silmille, hän kertoo.
Helikopterissa tajuaa jo hyvin sen, että korkeutta ei todellakaan tajua. Muutaman minuutin nousun jälkeen olemme todella korkealla ja maisemat ovat hienot. En kuitenkaan edes hahmota nousun jatkuvan.
Ruuskanen kertoo, että nousemme vielä kolme kertaa korkeammalle. Perillä en huomaa eroa.
Hyppy ottaa vatsasta
Nousun jälkeen helikopteri jää ilmaan paikoilleen ja Ruuskanen sanoo, että nyt on aika mennä ovelle.
Tuntuu hurjalta pelkästään hilata itsensä ovelle, astua jalakselle ja katsoa alaspäin. Huimaa ja pelottaa.
Ei mene kauaa, kun Ruuskanen sanoo, että nyt mennään.
Ja huh, miltä se tuntuu! Vatsasta ottaa, huudan ja pelottaa, kun syöksymme vatsallaan pää maata kohti. Ikinä ei ole yksikään huvipuistolaite ottanut näin paljon vatsasta.
Kuluu alle puoli minuuttia, kunnes Ruuskanen aukaisee laskuvarjon.
Se nykäisee hieman ja heilahdamme hetkeksi selälleen. Hyvin nopeasti asento korjautuu ja alamme liidellä.
Nyt pystyy jo vähän rentoutumaan ja ihailemaan maisemia. Edelleen tosin tuntuu täysin hullulta se, että keikun täällä korkealla ilman mitään ympärilläni. Näen jalkani ja niiden alla kaukana talojen katot. Tuntuu absurdilta ja pelottavaltakin.
Varjo kääntyy näppärästi
Matkalla alas Ruuskanen näyttää, miten laskuvarjoa ohjataan. Hän antaa myös minun testata. On todella yllättävää, miten nopeasti ja herkästi varjo kääntyy naruista vetämällä.
Toiseksi pelottavin kohta vapaapudotuksen jälkeen on hetki, kun Ruuskanen näyttää, miten nopeasti ja voimakkaasti voi kallistaa varjoa sivulle. Huhhuijaa mitä kieppumista ja miten voikaan ottaa kovaa vatsanpohjasta, kun menemme "kyljellään" kovaa vauhtia! Huudan kun en muutakaan voi.
2:12
Vain muutaman minuutin kuluttua maa alkaa jo lähestyä ja alamme valmistautua laskeutumiseen.
Ruuskanen käskee minun nostaa jalkojani ennen maahan osumista ja hän hoitaa laskeutumisen. Emme kaadu, vaan jäämme seisaalleen ja vauhti loppuu kuin seinään. Tuntuu oudolta.
Hyppy pyörii mielessä pitkään
Huikea, jännittävä tunne ja erikoinen olo siitä, mitä juuri tapahtui. Jalat vapisevat vielä jonkin aikaa jälkeenpäin.
– Hienosti meni! Ruuskanen sanoo.
Sitten vielä yläfemmat ja homma on ohi.
Muistelen tätä monta päivää eikä yöllä unikaan tahdo tulla, kun käyn mielessäni läpi sitä, mitä taivaalla tapahtui. Kokemus, jota en unohda koskaan, ja jota voin suositella.
Jälkikäteen tuntuu, että olisi kiva hypätä pian uudestaan, kun nyt tiedän mitä on luvassa, voisin nauttia enemmän.
