Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus - Tammelan talo - antaa arvokkaita ohjeita kulttuurihistoriallisen rakennuksen korjaamiseen. Nyt avatussa uudessa näyttelyssä kerrotaan myös talonpidossa ja korjauksessa tehdyistä helpoista virheistä, jotka pitäisi välttää.
Artenomiopiskelija Mariana Ravoniuksen näyttelyssä kerrotaan mm. ikkunoiden sijainnista vuorilaudoitukseen nähden, rännien ja syöksytorvien mallista, savupiippujen muodosta, ulkomaalauksesta, kivijalan korkeudesta, ulkokalusteista ja muista rakennuksen ilmeeseen vaikuttavista yksityiskohdista.
Rauman ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen muistuttaa, että Tammelan korjausrakentamiskeskus esittelee erikoisesti Vanhan Rauman korjaustoimintaa ja Unescon maailmaperintöä.
- Tammelasta saa käytännön ohjeita suunnitteluun ja rakennuksen kunnostamiseen. Ensisijaisesti korjauskeskus on Vanhaa Raumaa varten, mutta kaikki muutkin ovat tervetulleita hakemaan Tammelan ohjeita. Täällä käy vuosittain hieman alle 2000 henkilöä hakemassa tietoa korjauspulmiinsa. Talossa toimii myös kaupungin ylläpitämä rakennustarvikkeiden varaosapankki.
Tammelakin korjattiin ensin väärin
Tammelan päärakennus on noin 150 vuotta vanha. Talo oli aikanaan usean perheen asuinrakennus. Kaupungin haltuun se tuli vuonna 1975, jolloin se muutettiin musiikkiopistoksi. Korpisen mukaan tuolloiset työt tehtiin täysin väärin.
- Rakennus lastulevytettiin ja siihen asennettiin koneellinen poistoilmajärjestelmä. Kaikki seinät, jopa väliseinät oiottiin koolauksella.
Nyt Tammela on kunnostettu neuvontapisteeksi ja näyttelytiloiksi siten, että hirsirakennuksen luonne on palautettu sisätiloihin ja huonejakoon. Korjauksessa on käytetty normaaleja, kaupasta kaikkien saatavavilla olevia rakennusmateriaaleja, ainoastaan ovet on hankittu vahoina. Tiloihin on kuitenkin jätetty "merkkejä" rakentamisen virheistä. Lattiatasossa, seinissä ja katossa on ikkunoita, joista voi nähdä väärän rakentamisen tuhot.
- Nyt ikkunassa kurkkiva sieni on jo muumioitunut, rauhoittelee Korpinen.
Punamulta suojaa puoli vuosisataa
Torstaina Tammelassa keitettiin punamultamaalia. Artenomiopiskelija Mariana Ravonius vakuutta, että punamulta sopii mainiosti uusille ja jo ennestään keittomaalilla maalatuille pinnoille.
- Vanhan haalistuneen punamullan päälle uusi maali voidaan hieroa sen paremmin pintaa puhdistamatta. Yksi punamultakäsittely kestää jopa 50 vuotta, jos värin haalistuminen ei rupea asukasta häiritsemään.
Tammelassa keitetään punamultaa myös myyntiin. Vanhan Rauman korjauspaja myy sitä sellaisille maalareille, jota eivät halua istua kiehuvan maalipadan äärellä tuntikausia.
(MTV3-STT-ESKO KUJANPÄÄ)
Raumalaisen Saarisen Gallen punamultaan tarvitaan
50 litraa vettä
2 kiloa rautavihtrilliä
4,5 kiloa hienoja ruisjauhoja
sekä kahdeksan kiloa punamultaa.
Galle antaa keittämisestä seuraavat ohjeet: Ko oles saan valkkia pada alls syttymä, niin gat ett siäll o 50 litra vet. Anns sen giahut. Seoravaks sekot siihem bari kilo rautvihtrilli, neli ja puol kilo fiinei ruisjauhoi. Ann giahu vähindäs pual tiima.
Sit ongi säserämbpä toimitust ko se kahdeksan gilo punamultta seoteta. Se pakka tleema silmill. Nii, ett sekott uskost vaa.
Kaks tiima täst ettippäin geitetä ja sekoteta, hiljasellp prasull. Josei snuull ol ny just mittä muut järjellisemppä toimitus, nii ann giahu viäl eine aikka ja jätä sitt koko asti jäähtymä.
PS. Joses koht kaikki kerkke sivelemä, niim bist ohuv suallaliem bääl. Ja jos tundu, ett maali o liian baksu, nii sekot friski sualavesi ohendimeks.