Tällainen on ”Mitä Vittua"-miehen menneisyys – Ilja Janitskinin pätkätyöt, rötökset ja luksuselämä

Jos Janitskin ei saavu paikalle ja hänet päätetään pidättää poissaolevana, voidaan hänestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys. 

Ilja Janitskin on elänyt jo monta elämää: jääkiekkolija Janitskin, ”mediamoguli” Janitskin, turvallisuustyöntekijä Janitskin, Bandidos-Janitskin, mainosmyyjä Janitskin, vaatekauppias Janitskin, pahoinpitelijä Janitskin, nettisivusto-Janitskin, kustantaja Janitskin, maahanmuuttaja Janitskin.

Nykyään myös ”sananvapaustaistelija” Janitskin, jonka mukaan ”suvakki” ja suvaitsevainen on eri asia.

– Suvakki tarkoittaa henkilöä, joka on niin valheessa elävä, ettei myönnä mitään, vaan pysyy valheessa, vaikka kaikki todisteet näytetään nenän edessä.

– En ole ajamassa monikulttuurisuutta elintasopakolaisilla Suomeen, mutta minulla on todella suuri määrä esimerkiksi mustia ja islamistisista maista tulleita kavereita. Homoja on paljon kavereina myös. Kunhan eivät läpsi perseelle, niin ollaan kavereita, kuvailee Janitskin MTV Uutisille.

Janitskin on mielestään nimenomaan suvaitsevainen.

–  En koskaan puhu ”haukkumasanoilla" mustista, se on junttia. Olen kuitenkin maailmalla asunut kauan ja monissa paikoissa.

Rasismin uhri Janitskin

Facebookissa Janitskin on julkaissut syyskuun puolivälissä videon. Rasismista. Rasismin lisäksi se kertoo jotakin myös Janitskinin omasta taustasta.

Jantiskin on yllättäen uhri ja seilaa samassa veneessä muiden rasismia kokeneiden kanssa. Vaikka sanookin videolla moneen otteeseen, että asia ”ei kiinnosta”.

– Mä oon 39 jo ja mä oon koko ikäni, jo lapsesta saakka kuunnellut ryssittelyä... mulle sanotaan koko ajan medioita myöten, että mä oon venäläinen, sit tuolla haukutaan ”ryssä” ja jotain muuta, niinkun ei mua kiinnosta, mutta mä haluaisin kuitenkin kysyä mikä on meininki... Onhan tässä jotkut rajat mentävä. 

Jonkun olisi siis vihellettävä peli poikki.

” Koko nuoruus oli jääkiekkoa”

Janitskin on kotoisin Lieksasta, Pielisen rannoilta, Venäjän rajanaapurista. Kaupungin väkiluku on vajaat 12 000. Janitskin ei puhu menneisyydestään Lieksassa muuta kuin sen, että ”koko nuoruus oli jääkiekkoa”.

Myöskään perheestään hän ei puhu.

– Kun tämä ei heille kuulu, ja en halua sotkea ulkopuolisia tähän.

Siitä huolimatta Janitskin kertoo netissä, että hänen vanhempansa aikovat osallistua mielenilmaukseen poikansa puolesta. Janitskinin Suomessa asuva äiti ei halua kommentoida tätä, eikä mitään muutakaan Janitskiniin liittyvää.

Janitskin pelasi jääkiekkoa Lieksan Hurtissa. Hurttien edustusjoukkueen joukkueenjohtaja Tero Mikkonen muistaa Janitskinin tavallisena nuorena miehenä 1990-luvulta. Pojat olivat myös samassa koulussa yläasteella.

– Treenattiin 3-4 kertaa viikossa. Vähän tietysti eri tavoin, koska Janitskin oli maalivahti, muistelee Mikkonen.

Mitään suurempaa ”ryssittelyä” Mikkonen ei muista, vaikka sanookin, että sijainti Venäjän kupeessa nostaa sitä ehkä enemmän pinnalle. Samoin Janitskinin nimi.

– Sellaista ei ollut joukkueen sisällä, mutta yksittäisissä peleissä saatettiin joskus katsomosta huudella.

Janitskinin jääkiekkoura jatkui hyvässä myötätuulessa Joensuun Jokipoikiin ja nuorten SM-liigaan 90-luvun puolivälissä.  Muutto Joensuuhun seurasi heti yläasteen jälkeen.

Vanhojen pelikavareiden tiet erosivat, mutta entisen lieksalaisen kohtalo kuitenkin kiinnostaa Mikkosta.

– Ollaan pieneltä paikkakunnalta, niin olen seurannut lähinnä sillä mielellä, mitä lieksalaisesta nousee esiin.

Lätkästä seurapiireihin ja tuomiolle

Janitskinin jääkiekkoura tyssäsi loukkaantumiseen parikymppisenä. Siitä alkoi matalento pääkaupungissa.

Railakasta biletystä ja lopulta ensimmäinen julkaisu, Absolute-lehti, jonka tarina jäi lyhyeksi. Aviisi kuoli jo toisen numeron jälkeen.

Noilta ajoilta mieleen jäi väkisinkin Jussi Ahde, toinen pintaliitäjä ja ”kokaa nokkaan”-episodi, joka räjäytti suomalaisten seurapiirinuorten kuplan 2003.

Oikeuden mukaan myös Janitskin oli nuuskaissut ”kokaa nokkaan” ja hänet tuomittiin sakkoihin.

Janitskin muistaa Image-lehden haastattelussa pintaliitoaikaa lämmöllä. Naisia riitti.

Lehden kaatumisen seurauksena Janitskin muutti kuitenkin pian Miamiin. Biletys ja luksuspiirit kiinnostivat edelleen. Sitten seurasi Suomessa pieleen mennyt farkkukauppayritys. Matka vei vuorostaan Kanarialle.

Biletystä ja Bandidosia, jonka jäsenyys on kuulemma opettanut Janitskinille sen, että sanoista pidetään kiinni. Sen sijaan Janitskin ei ole pystynyt pitämään nyrkkejään kurissa.

Miehen temperamentti on kiehunut yli jo useamman kerran. Tuomioita pahoinpitelyistä on jo neljä.

Pintaliito vaatii veronsa

Lopulta Janitskin oli luksuselämänsä ja pieleen menneiden bisnesten jäljiltä veloissa. Ymmärrystä ei ilmeisesti tullut voudilta eikä poliisilta.

Janitskin teki sen, mihin oli tottunut. Pakeni ulkomaille.

Tällä kertaa muutamalle muullekin suomalaiselle ”elintasopakolaiselle” tuttuun Espanjaan ja Costa Del Soliin. Viina virtasi, juhlat jatkuivat. Lopullinen määränpää oli Barcelona ja siellä raittius.

Kalergisuunnitelma

Ilja Janitskin kysyy haastattelun lomassa, onko Kalergisuunnitelma tuttu. Kysymys askarruttaa. Onko salaliittoteoriassa selitys sille, että Ilja Janitskin on saanut ”valaistumisen” ja raitistunut?

Tarvitseeko syöksykierteeseen joutunut ihminen joskus jonkun ulkoisen ärsykkeen päästäkseen ulos päihdekierteestä?

Kalergisuunnitelman taustalla on itävaltalainen 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut kreivi ja vapaamuurari, ”pan-eurooppalaisuuden”-isä.

Kalergisuunnitelmaan viitataan usein erilaisilla rasistisilla sivustoilla. Sitä pidetään suljetun eliitin salaliittoteoriana, jossa eurooppalainen väki sekoitetaan ja vaihdetaan. Jäljelle jää monirotuinen, juureton ja orjuutettava massa, jota eliitti johtaa.

Rasistit näkevät teorialleen todisteita milloin missäkin. Maahanmuutto ja pakolaiskriisi ovat heidän mielestään osa tätä suljetun eliitin suunnitelmaa ja se tuhoaa lopulta kansallisvaltiot. Eli Janitskinin sanoin meneillään on ”masinoitua väenvaihtoa”.

"Suomi on mädätetty"

Vaikka Janitskin haluaa "pelastaa" Suomenkin salaliitolta, hän ei peittele vastenmielisyyttään kotimaataan kohtaan, koska asuu arvostamassaan Kataloniassa. Janitskinin pukee tunteen sanoiksi.

– Suomi on mädätetty pilalle ja kaikki traditionaalinen on pilalla.

Koska Suomessa on kuitenkin edelleen vähän ulkomaalaisia, on pakko kysyä, kuka maan on mädättänyt.

– Suomea johtavat kommunistit, mikä on naamioitu sosialismiksi. Media on vasemmistoa ääriään myöten eli kommunisteja.  Media opettaa outoja asioita ihmisille. Lehdet opettavat kuinka koiraa nussitaan ja kiveä rakastellaan.

Opettaa? Tällaiseen ajatteluun MV-lehden tyyppinen julkaisu ehkä istuu. Vaikka kyse alkujaan olisikin ollut vitsipamfletista.

Koska Janitskin on löytänyt Suomesta riittävän suuren ja otollisen yleisön, hän on saanut sen, mitä on halunnutkin ja mitä kaukalon reunalta ei enää muutamaan vuoteen ole kuulunut. Huomiota. Joskus myös ”ryssittelyä”.

– Tulen suorittamaan mediavallankumouksen ja osittain olen siinä jo onnistunutkin. Minua ei ryssittely haittaa, enkä ole soittamassa vähemmistövaltuutetulle.

Ilmeisesti "ryssittelyä" pohtiva video ei ollut tarkoitettukaan vitsiä kummemmaksi.

Rahoittaako Venäjä MV-lehteä?

Janitskinin suhteesta Venäjälle on liikkunut paljon huhuja. Rahoitetaanko MV-lehteä Venäjältä?

MV-lehdessä ei koskaan puhuta itänaapurin valloitusretkistä, ilmatilaloukkauksista tai Nemtsovin murhasta.  

– En ota kantaa noihin, kun en tunne asioita hyvin.

Tietämättömyys saattaisi osittain perustua siihen, että Janitskin ei seuraa vihaamaansa ”valtamediaa”.  Mutta se ei pidä paikkaansa, koska ilmeisesti hän kuitenkin seuraa valtamediaa ahkerasti päivittäin.

– Emme kritisoi Venäjää, koska valtamedia tekee sitä ja pelottelee kansalaisia päivästä toiseen sillä.

Näyttääkin nyt sitten siltä, että ainakaan Janitskin ei ole huolissaan Venäjän laajentumispyrkimyksistä. Ei edes Ukrainassa.

Tästä hänellä on mahdollisuus saada totuudenmukaista ja omakohtaista kokemusta pian, jos vain hyväksyy Janus Putkosen tarjoaman "poliittisen turvapaikan" "Donetskin kansantasavallasta" Itä-Ukrainassa.

Pakomatka Donetskiin saattaisi olla Janitskinille suurin kulttuurishokki tähän mennessä.

Ainakin erilainen kuin elämä "elintasopakolaisena" Katalonian auringon alla.