Avotakka on tunnetusti vain tunnelmanluoja, jonka lämmittävyys on käytännössä nolla - lämpö hujahtaa saman tien piipun kautta harakoille. Asiaa voi parantaa huomattavasti asentamalla jälkikäteen tulipesän paikalle takkasydämen, josta ilma lämmetessään poistuukin hormin asemesta huonetilaan. Poistuminen tapahtuu yläosan kautta; korvausilma puolestaan tulee sisään alaosasta.
Sydämen asentaminen käy yleensä varsin näppärästi eikä tiivistämistä kummempia lisätöitä useinkaan tarvita. Tämä parinkymmenen vuoden ikäinen takka oli kuitenkin sen verran avara, että sydäntä varten piti muurata toisen laitaan eräänlainen pieni väliseinä. Suuaukon alareunasta oli myös poistettava muutama tiili, jotta siitä saatiin juuri oikean kokoinen.
Tiilten poistaminen tehtiin varovasti, saumat avaten jottei alemmasta rivistä olisi irronnut samalla kertaa ylimääräisiä tiiliä. Väliseinän viereen päätettiin myös laittaa tulitiilet - välttämätöntä se ei suinkaan olisi ollut, sillä sydämessä on valmiina omat tulitiilet - mutta näin kokonaisuudesta tuli symmetrinen.
Sitten sydän vain nostettiin kaksissa miehin paikalleen ja tiivistettiin aukon reunat huolellisesti tulivillasuikaleilla: tämä on tehtävä tarkasti, koska pienikin reikä saattaa huonontaa vetoa tuntuvasti. Kun luukut vielä kiinnitettiin paikalleen, takka oli taas valmiina käyttöön. Lisätöineenkin koko operaatio oli todella nopea ja helppo tehdä.
Avotakka vaatii palaessaan valtavasti korvausilmaa, mikä aiheuttaa helposti epämukavaa vedon tunnetta varsinkin kylmänä vuodenaikana. Takkasydän tarvitsee korvausilmaa paljon vähemmän. Kun sydämen sivuseinät on tehty yksinkertaisesta teräslevystä, se pääsee säteilemään lämpöä myös takan tiiliseiniin ja kun pellit laitetaan illalla kiinni, takka pysyy lämpimänä seuraavaan päivään. Voikin sanoa, että sydämen avulla vanhasta avotakasta tulee jopa osittain varaava!
Lisätietoa:
Kastor Oy: www.kastor.fi
(JKA 13.12.2007)