Syyttäjät tenttasivat huumepoliiseilta prepaideista ja piilokonttorista

Erityisesti esiin nousi Pasilan mutkan piilokonttori ja puhelinten säilytys siellä. Osa kertomuksista tuki syyttäjien kantaa, osa puolustuksen.

Juttua puitiin 53:tta päivää.

Syyttäjien kiinnostui ajoittui erityisesti 2010-luvun alkuvuosiin. Huumepoliisi oli tuolloin jakautunut kolmeen osaan: huumetutkintaan, tarkkailuun ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaan.

Yhteenveto päivän todistajista

Päivän kaikki todistajat olivat viimeistä lukuun ottamatta Helsingin huumepoliisista. Heiltä ei kysytty Aarnion epäillyistä huumeista, vaan huumepoliisin käytännöistä. Syyttäjiä kiinnosti erityisesti operaatiopuhelimet.

Rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin mukaan piilokonttori oli pikemminkin puhelinvarasto kuin aktiivisten operaatiopuhelinten säilytyspaikka.

Rikosylikonstaapeli Mika Kaunismäki kertoi, että oli käynyt tarkistamassa autossa säilytettyjä operaatiopuhelimia yhden syytetyn puolesta.

Salissa kuultiin myös kolmea muuta todistajaa, joista kaksi nivoutui Malmin naisen kiinniottoon syksyllä 2013.

Huumepoliiseja kuullaan lisää, kun käsittely ensi viikolla jatkuu.

Syyttäjien mukaan Aarnio johti Pasilan miehen puhelimilla huumekauppaa, mutta puolustusten mukaan kyse oli tietolähdepuhelimista, joita säilytettiin Pasilan mutkassa sijainneessa piilokonttorissa tai sen lähelle pysäköidyissä autoissa.

Todistajilta kysyttiin myös yksittäisistä syytteisiin nivoutuvista tapahtumista.

”Puhelimia kierrätettiin”

- Keissiluonteisesti olen käyttänyt prepaid-puhelimia yli 15 vuotta, rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson sanoi. Hän veti järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaryhmää 2010-2014.

- Olen hakenut niitä Edenistä, mutta olen myös pitänyt niitä itselläni. Mulla ei ollut avainta Edeniin, vaan piti kääntyä sellaisen henkilön puoleen, jolla oli avain kaappiin. Jonkun piti päästää minut sinne sisään.

Piilokonttorin avaimen hän sai tarvittaessa yhdeltä syytetyistä, huumepoliisin rikosylikonstaapelilta.

Tarkkailuyksiköllä oli kevääseen 2012 saakka salainen toimisto Pasilan mutkassa eli Radiokadun ja Rahakamarinkadun risteyksen tienoilla. Piilokonttori tunnettiin nimillä Eden ja Huvikumpu.

- Se oli rutiinia. En miettinyt sitä tarkemmin.

Piilokonttori oli peite- ja tarkkailutehtäviä tekevien ataripoliisien käytössä.

- Ei se mua haitannut, vaikka siellä oli muita henkilöitä, Eriksson kertoi käynneistä.

Syytetyt ovat kertoneet, että he kävivät konttorilla aina niin, ettei ataripoliiseja ole paikalla.

Erikssonin mukaan kaappi oli pikemminkin puhelinvarasto, josta saattoi ottaa minkä tahansa puhelimen. - Minulle olisi varmaan sanottu, jos olisi ollut sellaisia puhelimia, joita ei saanut ottaa.

Syytettyjen kertomusten mukaan käytössä olevia operaatiopuhelimia säilytettiin kaapissa.

- Mun ryhmässä puhelinpyöritys oli mun vastuulla. Mun vastuulla oli se, että vastaan siihen puhelimen, Eriksson sanoi kertoen pitäneensä keissipuhelinta aina mukanaan lomistakin riippumatta.

Hän kertoi kierrättäneensä puhelimia.- Kun juttu oli ohi laitoin sen takaisin kaappiin tai omaan laatikkoon.

- Kun Eden loppui, niin kaappi katosi, Eriksson kertoi keväästä 2012. - Pari puhelinta jäi pyörimään jalkoihin.

Eriksson kertoi myös tavanneensa 2012 UB-pomo Keijo Vilhusen liittyen toimittajan uhkauksiin, muttei muistanut kuka sitä ehdotti.

- Sheriffin tehtävä on ylläpitää rauhaa ja rakkautta, Eriksson kuvasi tapaamista värikkääseen tyyliinsä.

Myöhemmin kesällä 2012 tapaaminen tuli esiin krp:n ja Helsingin poliisin riitaisessa palaverissa, jossa puhuttiin tynnyrijutusta, teletiedoista ja Pasilan miehestä.

- Kerroin tavanneeni Keken, kun Aarnio pyysi. En ymmärtänyt miksi olin palaverissa. Olin aivan ulalla. Syvennyin Iltalehden lukemiseen kännykästäni, koska se oli paljon järkevämpää tekemistä. Se oli katastrofaalinen palaveri, jossa poliisikomentaja Jukka Riikonen suuttui ja marssi ulos. Se oli leikkikoulupalaveri, Eriksson sanoi.

Riita oli syntynyt siitä, kun krp oli väittänyt Aarniota Pasilan mieheksi ja syytellyt Helsingin poliisia.

- Nyt voi ajatella, että minua on viety, mutta todistajana siihen ei tarvitse ottaa kantaa.

Syyttäjien mukaan Aarnio järjesti Vilhusen ja Erikssonin yhteyden osoittaakseen, että muutkin huumepoliisissa olivat Vilhusen kanssa yhteyksissä.

”Puhelimia oli”

Huumepoliisin ylikonstaapelina työskentelevä Mika Kaunismäki puolestaan kertoi käyneensä tarkastamassa operaatiopuhelimia kymmeniä kertoja autossa Länsi-Pasilassa.

- Niitä oli yksi, joskus neljä puhelinta.

- Se oli normaalia. Halusin jeesata kaveria, sermin takaa kuultu ylikonstaapeli kertoi. Hän oli tarkastanut puhelimia syytteessä olevan rikosylikonstaapelin pyynnöstä.

Kaunismäen mukaan hän katsoi mitä viestejä oli tullut ja vastasi niihin esimerkiksi tyhjällä viestillä.

- En tiedä kenelle viestejä lähetettiin. Joku kansalainen on halunnut pitää anonyymisti yhteyttä poliisiin ja sen takia asia on hoidettu näin.

- Sulle kerrotaan, jos tarvitsee tietää. Tämän olen oppinut poliisissa.

Kaunismäen kertomus tuki Aarnion ja muiden syytteessä olevien huumepoliisien kertomusta siitä, että operaatiopuhelimia oli käytössä ja niitä oli säilytetty autossa.

Kaunismäki kertoi itsekin käyttäneensä prepaideja poliisin asiakkaiden kanssa.

Tarkkailuryhmän käytössä olleessa piilokonttorissa hän ei ollut koskaan käynyt.

- Aina on oltu töissä, hän kertoi työvuoroista. - Jälkikäteen kun ajattelee, niin olisi voinut elää toisenlaistakin elämää.

- Yhtä perhettä ollaan, Kaunismäki kertoi huumepoliisin hengestä. - Yksikössä on ollut ääretön luottamus toisiin. Ei ole ymmärretty, että pitäisi epäillä toisia.