Syyttäjä: Jari Aarnio tiesi yksityiskohtaisesti Volkan Ünsalin palkkamurhasta ja rikos olisi pitänyt estää – "Erityisen räikeä laiminlyönti"

Syyttäjä katsoo, että Vilhunen oli selkeästi tekijäkumppani murhassa tai yllyttäjänä tekoon.

– Vilhunen on toiminut kaksoisroolissa. Hän on ollut osallisena tähän palkkamurhaan ja lisäksi hän on ollut poliisin tietolähde, syyttäjä Perttu Könönen totesi.

Tuomittujen kertomukset näyttönä

Syyttäjän mukaan kolmen Volkan Ünsalin murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitun miehen todistajakertomukset ovat suora näyttö Vilhusen syyllisyydestä.

Oikeudenkäynnissä kuultiin tuomituista kahta, Jani Leinosta ja Janne Ranista. Suomalaistuomituista Raimo Andersson on kuollut, ja ruotsalaismies kieltäytyi kuulemisessaan vastaamasta kysymyksiin.

Jani Leinosen kertomuksen mukaan "Vilhunen johti meidän porukkaa". Leinonen on myös kertonut murhapalkkiosta, joka on yhdenmukainen Raimo Anderssonin esitutkintakertomuksen kanssa.

Leinosen mukaan Vilhunen sai tiedon 14. lokakuuta 2003, että Ünsal viedään Leinosen asunnolle 15. lokakuuta 2003. Henkirikos tapahtui 16. lokakuuta 2003.

Raimo Anderssonin esitutkintakertomus on syyttäjän mukaan luotettava ja vakuuttava kertomus Vilhusen osallisuudesta murhaan. Andersson kertoi poliisille esitutkinnassa yksityiskohtaisesti murhasuunnitelman vaiheista.

Anderssonin mukaan Janne Raninen ei olisi saanut yksin muita syytettyjä liikkeelle, vaan Vilhunen vaikutti taustalla.

Lue myös: Jarkko Sipilän kommentti: Ünsal-juttu on synkkä luku suomalaista rikostutkintaa – nämä seitsemän seikkaa saavat vanhan rikostutkinnan näyttämään hyvin kummalliselta

"Aarniolla yksityiskohtaista tietoa"

Syyttäjän mukaan Aarniolla oli riittävän yksityiskohtaiset tiedot tekeillä olevasta murhasta sen estämiseksi.

Aarnion puolustus on sanonut, ettei hänellä ollut mitään yksityiskohtaista etukäteistietoa murhahankkeesta eikä huhuihin tarvitse eikä voi reagoida.

– Aarnion oma kertomus omasta täydellisestä etukäteistietämättömyydestä on osoitettu oikeudenkäynnissä vääräksi, valtionsyyttäjä Mikko Männikkö sanoi.

Kiistattomasti Ünsal tiesi olevansa hengenvaarassa, ja sen vuoksi hän myös pääsi Ruotsissa todistajansuojeluohjelmaan. Hän kuitenkin irtautui siitä itse 22. syyskuuta 2003. Suomeen hän saapui Janne Ranisen luo 28. syyskuuta 2003.

– On eri asia luopua erityisistä suojaustoimista kuin konkreettisessa tilanteessa olla puuttumatta tilanteeseen, jossa henkilöön kohdistuu uhkaa. Todistajansuojelusta irtautuminen ei ole ollut sellainen tahallinen riskinotto, joka olisi tehnyt Ünsalista lainsuojattoman, Männikkö totesi.

– Todistetusti Ünsal luotti Suomeen tullessaan Raniseen eikä hän osannut epäillä tätä, syyttäjä jatkoi.

Ammattirikollisten tekemiset piti estää

Vilhunen oli Helsingin poliisin tietolähde vuonna 2003, eli Ünsalin murhan aikaan.

Järjestäytyneen rikollisuuden ja ammattirikollisten tekemien rikosten estäminen kuului Aarnion johtaman yksilön erityisvelvollisuuksiin.

– Kun Aarnio ei ole tätä tehtävää kenellekään muulle yksilössään antanut, tehtävä oli yksin hänen oma erityisvelvollisuutensa.

Syyttäjän mukaan Aarnion väite siitä, että henkirikoksen estäminen olisi ollut väkivaltarikosyksikön tehtävä, ei ole edes mahdollinen, koska Aarnio ei ollut kertonut tälle yksikölle mistään uhasta.

Lue myös: MTV oikeudessa: Unsalin toiset murhakäräjät päättyvät – Jari Aarnio perustelee tänään, miksi murhasyyte on kumottava

"Aarnion väitettä ei tue mikään"

Syyttäjän mukaan Vilhunen kertoi pitäneensä Aarnion jatkuvasti tietoisena murhasuunnitelmasta ja hän kertoi tälle myös tulevan uhrin ja tekijät.

Vilhusen tietojen perusteella Aarnio myös syyttäjän näkemyksen mukaan tiesi, että kysymyksessä on erityisen suunnitelmallinen henkirikos, palkkamurha.

– Vilhusen kertomus siitä, että hän kertoi tiedot etukäteen Aarniolle, saa tukea useista todisteista, jotka osoittavat Aarniolla olleen etukäteistietoa. Aarnion väitettä tietämättömyydestä ei tue mikään, Männikkö sanoi.

Syyttäjän mukaan Aarnio tiesi, että tapahtumassa oli palkkamurha ja murha oli tekeillä "heti".

– Henkirikoksen uhka oli välitön koko ajan.

"Aarnion olisi pitänyt toimia"

Syyttäjän mukaan Vilhunen oli keskeinen henkilö palkkamurhan järjestelemisessä.

Syyttäjien mukaan murhan jälkeiset tapahtumat tukevat sitä seikkaa, että Vilhunen kertoi tietoja murhasta etukäteen Aarniolle.

Aarniota syytetään epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta, koska hän jätti murhan estämättä.

– Asiassa on kysymys erityisen räikeästä laiminlyönnistä. Tapahtumaa ei voi verrata tavanomaisempiin tilanteisiin. Aarniolla on ollut itsestäänselvä toimimisvelvollisuus, velvollisuus estää henkirikos. Ei voi olla yllätys Aarniolle, että hän joutuu tällaisesta rikosvastuuseen.

Syyttäjät vaativat Vilhuselle ja Aarniolle kummallekin elinkautista vankeusrangaistusta murhasta.