Suvi-Anne Siimeksen kolumni: Yhteiskunnan suuria haasteita ei koskaan ratkota "puhtaalta pöydältä"

Maailmalta löytyy aina jokin kilpailijamaa, jossa ikäännytään vielä hetken hitaammin kuin täällä Suomessa, ja jossa yrityksille tulevat kustannukset ovat kauttaaltaan meitä matalammat.

Nuorten kohdalla koko elämä on aivan uutta ja monin tavoin epävarmaa, ja oma vanhuus on vielä kaukana. Edes omien vanhempien vanhenemista ei vielä tajua. Silloin on helppo pelästyä huoltosuhteen nopeaa heikkenemistä ja siitä helposti seuraavia suuria kestävyysvajeita.

On helppo vaatia, että kukin ikäpolvi voisi vastata ihan itse oman ikääntymisensä kustannuksista.

Luonto meillä vain lainassa

Näin myöhemmässä keski-iässä on jo saanut kokea monta eri elämänvaihetta. Samalla tietää sen, että ihmisen oma aika ja paikka muuttuvat moneen kertaan elämän aikana. Oppii myös sen, että niin luonto kuin yhteiskuntakin ovat meillä kaikilla vain lainassa.

Tämän ikäisenä tietää myös sen, että aivan kaikkea ei voi enää aloittaa alusta. Oman ja itseä varttuneempienkin ikäpolvien riippuvuus aiempien vuosien ja vuosikymmenten poliittisista valinnoista on voimakas. Siksi ymmärtää ja hyväksyy nuoria polvia nöyremmin sen, että väestön ikääntymisen kustannuksia ei voi jakaa tuosta vain uudelleen, sillä täysin puhdasta pöytää ei ole koskaan olemassa. 

Kaukaisempaa tulevaisuutta ja sen mukanaan tuomia uhkia ja mahdollisuuksia ei siksi kannata tarkastella vain nykyisten kolmenelikymppisten tai myöhemmässä keski-iässä olevien  eikä edes yksinomaan tämän päivän vanhojen ihmisten näkökulmista.

Tarkastelu tulee kokonaiseksi vasta, kun huomaamme, että tämän päivän nuorten aikuisten kohtaloista ja kustannuksista siinä vaiheessa, kun he alkavat itse lähestyä vanhuutta, vastaavat tämän päivän päiväkoti-ikäiset ja pienet koululaiset. Ja yhtä lailla myös kaikki ne heidän jälkeensä tulevat ikäpolvet, jotka eivät ole vielä edes olemassa.

Siksi politiikkaa olisi tärkeää tehdä niin, että yhteiskunnalliset ratkaisut olisivat riittävän hyviä ja turvallisia kaikkien eri elinvaiheissa olevien ihmisten kannalta, oli kyse sitten ekologisesta jälleenrakennuksesta tai väestön ikääntymiseen liittyvien yhteiskunnallisten kustannusten jakamisesta.

Suvi-Anne Siimes

Kirjoittaja on työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja.