Suurlähettilään kirje tukee uutta talvisotateoriaa

Akatemiaprofessori Heikki Ylikangas saa näkyvää ja ehkä jopa yllättävää tukea talvisotateorialleen. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on julkaissut nettisivuillaan kirjeen, jonka Suomen Berliinin-suurlähettiläs T. M. Kivimäki lähetti ulkoministeri Rolf Wittingille kesällä 1941. Kirje tukee vahvasti Ylikankaan näkemystä talvisodan päättymisestä.

Kirjeessä Kivimäki kertoo, kuinka hän oli juhannuspäivänä 1941 luovuttamassa arvokasta kunniamerkkiä valtakunnanmarsalkka Hermann Göringille. Hän sanoi muistuttaneensa mieliin Göringin helmikuussa 1940 antaman neuvon, jonka mukaan Suomen olisi tehtävä rauha Neuvostoliiton kanssa nopeasti ja lupauksen, että Suomi oli saava korkojen kanssa takaisin kaiken, minkä se joutui menettämään talvisodassa.

Göring ilmoitti tilaisuudessa koko ajan sanoneensa, että Suomen pitäisi tehdä tehdä rauha ennen kuin Neuvostoliitto oli ehtinyt hävittää Suomen sivistyneistön ja johtajat. Hän sanoi iloinneensa, että Suomi oli noudattanut hänen neuvoaan.

- Nyt on Suomi saava hyvityksen. Yhdessä Saksan kanssa se käy taistelua idän demoonien valtaa vastaan. Kommunismi on Venäjältä hävitettävä ja Venäjä jaettava pikkuvaltakuntiin, jotka eivät enää koskaan voi olla vaaraksi länsimaiselle sivistykselle. Suomi voi valita sellaiset rajat kun se haluaa, kirjoitti Kivimäki.

Kivimäki kertoi Göringin kysyneen, mitä rajoja Suomi haluaisi. Kivimäki oli osoittanut Neuvosto-Karjalaa ja Onegan kaupunkia Vienanmeren rannalla. Göring oli kysynyt myös, haluaako Suomi Pietarin. Kivimäki oli vastannut, että Pietari on aina uhka Suomelle. Göringin johtopäätöksenä oli, että Pietari on hävitettävä. Samoin oli hävitettävä Moskova.

Myöhemmin Göring oli vielä kysynyt, kuinka Suomen työväki suhtautuu tilanteeseen. Hän vakuutti, että kun sotaretki Euroopassa on päättynyt, ei Eurooppaan enää tule sotaa vaan suuri työn ja kukoistuksen kausi.

Kirje Tuomiojan langon omaisuutta

Kirje löytyi Tuomiojan sisaren edesmenneen miehen papereista. Sitä ei tiedetä, miten kirje oli papereihin eksynyt.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja

Kirje oli kirjoitettu muutama päivä sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon. Tuomioja kertoo tarkastaneensa, ettei kyseistä kirjettä löydy ulkoministeriön arkistosta eikä liioin Kivimäen tai Wittingin kokoelmista.

Hänen mielestään on hyvin ymmärrettävää, että asianomaiset eivät ole halunneet jättää näin arkaluontoisesta keskustelusta jälkiä arkistoihin. Sekä kirjeen kirjoittaja että vastaanottaja joutuivat myöhemmin syytetyiksi ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, eikä tällainen kirje olisi tukenut heidän puolustustaan.

Asiakirja ei Tuomiojan mielestä sinänsä enää muuta talvisodan rauhantekoon ja jatkosodan syntyyn liittyvää historiankuvaa. Se kuitenkin antaa kyllä aineistoa siitä edelleen käytävälle keskustelulle. Joka tapauksessa kirjeen tulo esiin osoittaa, että historian palapelissä ei kuvaa saada koskaan aivan täydelliseksi. Palasia katoaa tai sitten niitä tarkoituksellisesti hävitetään.

Ylikangas mielissään

Ylikangas on erittäin mielissään siitä, että Tuomioja lähetti kyseisen kirjeen tekstin hänelle. Kirje tukee keskeisesti Ylikankaan näkemystä, että Suomi solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa, koska Saksa oli luvannut Suomen saavan menettämänsä alueet korkojen kera takaisin.

Ylikankaan mielestä kirje on monessa suhteessa historiantutkimukselle merkittävä lähde. Se on myös uusi lähde. Hänen mielestään se, että Suomi halusi juuri tuolloin myöntää Saksan valtakunnanmarsalkalle Hermann Göringille korkean kunniamerkin, puhuu puolestaan.

- Suomen tarkoituksena oli muistuttaa Göringiä neuvostaan, jonka tämä oli antanut talvisodan aikana helmikuussa 1940 ja joka sisälsi Suomelle kehotuksen tehdä heti rauha ehdoista välittämättä, koska Suomi saisi kaiken menettämänsä takaisin koron kanssa. Tästähän Kivimäki puhui kunniamerkkiä luovuttaessaan Göringille, kirjoittaa Ylikangas Tuomiojalle.

Ylikangas pitää erittäin tärkeänä Göringin lausumaa, jossa hän kertoo "iloinneensa siitä, että Suomi oli noudattanut hänen neuvojaan". Tässä valossa Saksa oli hänen mielestään tulkinnut Suomen ratkaisut talvisodan lopulla seuraukseksi siitä, että Göringin ilmoitus otettiin vakavasti ja että sitä noudatettiin.

- Kaikkineen kirje näiltä osin tukee minun tulkintaa aiheesta, josta on viime vuosina ankarasti kiistelty tutkijain kesken, korostaa Ylikangas.

(MTV3-STT)