Suomessa kuolee joka vuosi noin 60–70 ihmistä henkirikoksen uhrina. Suomen käräjäoikeuksissa tuomittiin vuosina 2010–2017 keskimäärin 44 henkilöä taposta ja noin 21 henkilöä murhasta vuosittain. Tuomioista annettavien rangaistusten pituudet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Liiankin paljon kansalaisten oikeusturvan kannalta, sanoo tutkija.
Rangaistuksen pituuden kannalta tapon ja murhan rajanveto on erittäin merkityksellinen. Taposta tuomittiin 67 prosentissa tapauksista, murhasta 33 prosentissa tapauksista vuosina 2010–2017.
Murhasta ainoa mahdollinen rangaistus on elinkautinen. Murhasta voi joutua vankilaan jopa noin kolme kertaa pidemmäksi ajaksi kuin taposta. Taposta on tuomittava vähintään kahdeksaksi ja enintään 12 vuodeksi vankeuteen.
Kaikki käräjäoikeudet eivät kuitenkaan tuomitse taposta samalla tavalla, vaan osa tuomitsee tappajia ankarammin kuin toiset. Pisimmät tuomiot tappajille on annettu viime vuosina Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa.
– Ankarimman (Päijät-Häme) ja lievimmän (Kanta-Häme) käräjäoikeuden ero on yli 2,5 vuotta, tahallisten henkirikosten rangaistuskäytäntöjä tutkinut oikeustieteen tohtori Mika Sutela Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Tuomioiden pituudet vaihtelevat
Taposta tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus oli käräjäoikeuksissa vuosina 2010–2017 noin yhdeksän ja puoli vuotta vankeutta.
Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin tappajat tätä ankarammin, keskimäärin 11 vuodeksi vankeuteen, kun puolestaan Kanta-Hämeen käräjäoikeus määräsi taposta tuomitun alle 8,5 vuodeksi vankilaan. Reittioppaan mukaan näiden naapurinkuntien välinen automatka on 73 kilometriä ja sen ajaa reilussa tunnissa.
Päijät-Hämeen käräjäoikeuden jälkeen seuraavaksi ankarimmat tuomiot taposta annettiin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Lievimmin taposta tuomittiin Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa ja seuraavaksi lievimmin Varsinais-Suomessa ja Hyvinkäällä.
Juttu jatkuu tilaston jälkeen.
Sutelan mukaan sillä on jonkinasteista merkitystä tuomion kannalta, missä päin Suomea tekijä tuomitaan. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan kahdesta riittävässä määrin samanlaisesta rikoksesta kuuluisi kuitenkin tulla samanlainen tuomio.
– Jos rangaistuskäytäntö ei ole yhtenäinen, kansalaisten oikeusturva on vaarassa, Sutela toteaa.
Alle puolet tuomioista muuttui
Sutelan käsityksen mukaan hovioikeuksien tuomioissa ei sen sijaan ole kovin suuria eroja.
Vajaassa puolessa henkirikostapauksista käräjäoikeuden ratkaisua muutettiin hovioikeudessa, tavalla tai toisella. Siinäkin oli tosin havaittavissa alueellisia eroja.
Kymenlaakson käräjäoikeuden ratkaisuja muutettiin 67 prosentissa tapauksista, kun esimerkiksi Pohjois-Savon käräjäoikeuden ratkaisuista noin neljänneksessä tapauksista tuomio muuttui.
Suunnilleen yhdessä tapauksessa kymmenestä rikosnimike muuttui tapon ja murhan välillä. Useammin murha lieveni tapoksi, näin tapahtui 62 prosentissa tapauksista.
Lue myös entisen murhatutkija Juha Rautaheimon kolumni: Murha vai tappo? Ero on valtava
Miehet tappavat miehiä
Valtaosa henkirikoksen tekijöistä (88 prosenttia) ja uhreista (79 prosenttia) on miehiä. Surmaajat ovat tekohetkellä keskimäärin 35-vuotiaita. Alentuneesti syyntakeisia tai syyntakeettomia oli noin kahdeksan prosenttia tekijöistä vuosina 2010–2017.
Suomessa tapahtuu eniten henkirikoksia viikonloppuisin, mutta kovin suuria eroja ei ole eri viikonpäivien välillä. Runsas kolmannes tapoista ja murhista tapahtuu uhrin asunnossa. Muutenkin henkirikokset tapahtuvat useimmiten sisällä yksityisasunnoissa.
Yli puolessa henkirikoksista käytetään yhtä tekovälinettä. Tyypillisesti tekoväline on jokin teräase.
– Se, onko tekijällä ollut tekovälineitä ja jos, niin kuinka monta, on yhteydessä siihen, millä todennäköisyydellä tekijä tuomitaan taposta murhan sijaan, Sutela sanoo.