Suomalaiset kertoivat napakasti syitä, miksi he eivät haluaisi tatuointeja ihoaan koristamaan – tai rumentamaan.
Helmi uteli lukijoiltaan mielipiteitä tatuoinneista. Suurin osa lukijoista, 32 prosenttia, haaveili tatuoinnin ottamisesta, kun taas lähes saman verran lukijoita tyrmäsi jyrkästi nuo ihokuvat. 30 prosenttia lukijoista kertoi, ettei heillä ollut aikomustakaan hankkia sellaista ihoaan koristamaan tai "rumentamaan".
Monet olivat huolissaan siitä, miltä tatuointi näyttäisi ajan kuluessa, sitten kun tatuoinnin kantaja on jo kiikkustuolissa. Entä jos kuvaan kyllästyisi alta aikayksikön? Tatuointeja karsastettiin myös siksi, että niistä on vaikea päästä eroon.
– Kaikki töherrykset, mitkä eivät ihmiseen luontaisesti ole kuuluneet, ovat RUMIA ja luonnottomia, tekotaiteellista roskaa, jota jokainen katuu varmasti jossain vaiheessa. Verhot voit vaihtaa, mutta raavipa tatuointi nätisti pois. Hyi olkoon koko touhua. Puhdas oma iho kaunein ja paras. Ei tarvii hävetä eikä peitellä.
– Mietin, minkä näköinen olisin vanhana mummona, kaikkine kurttuisine kuvineni. Yäk!
– En ikinä ottaisi tatuointia, koska se on niin peruuttamaton. Ihmisen mieli voi muuttua silloinkin kun se on aivan totaalisen varma. Onhan laserleikkauksia ja peitetatuointeja sun muita, joilla tatuoinnin saa piiloon, mutta eikö silloin katoa tatuoinnin ideakin? On ole myöskään täysin varma tatuointien turvallisuudesta. Mitä jos joudunkin leikkaukseen, jossa pitäisi leikata juuri tatuoinnin kohdalta tai mitäpä jos tatuointi on niin suuri, ja siihen tulee arpi? Tai jos tatuoijallani on huonopäivä ja tekee jotain hirveää? Ei ei, mieluummin pidän huolta kauniista ihostani ja nautin siitä kuin lähes peruuttamattomista piirustuksista.
– Ihmisen mieli muuttuu vuosikymmenien kuluessa. Ei hirveästi edes kiinnosta ihmiset, jotka vielä eläkkeellä ajattelevat ja käyttäytyvät kuin teinit. Mikä voisi olla typerämpää, kuin kantaa jotain 60 vuotta sitten kuolleen lemmikin muistoa rypistyneessä ihossaan.
– En halua pilata ihoani. Kun alkaa kaduttaa tatuointi , sen poistaminen on tosi kallista eikä välttämättä onnistu. Rumakin se voi olla, jos nahka venyy jos esimerkiksi lihoo.
– Ihmisen iho on kauneimmillaan paljaana ja puhtaana.
Koristukset ovat rumistuksia
Myöskin tatuoinnin laatua pelättiin: monilla kanssaihmisillä oli nähty suttuisia tatuointeja, jotka olivat enemminkin rumistuksia kuin komistuksia.
– Tatuoinnit ovat todella rumia iholla. Moni kaunis nuori pilaa ulkonäkönsä moisilla kuvatuksilla.
Tatuointeja on pidetty vuosikymmeniä vankilakundien, sirkusfriikkien ja merimiesten merkkeinä: joidenkin mielestä tatuoinnit antoivat edelleenkin epäilyttävän leiman.
– Tatuoinnit ovat mielestäni rumia. Ne sopivat korkeintaan rikollisille tai merimiehille. Nuorten naisten tatuoinnit kertovat mielestäni ajattelemattomuudesta ja tyhmyydestä. Tatuoinnit muuttuvat iän myötä levinneiksi ja haaleiksi, vielä entistä rumemmiksi. En voi kuvitella, että tatuoitu ihminen voisi olla uskottava isoäiti tai johtaja.
– Olen ihanan rujonkaunis jo ilman alleviivaavia kuvia. Tatuoinnit ovat pikkusieville pikkutytöille.
– "Kauneus on symmetriaa" Itseäni ottaa joskus pahasti silmään jos toisella puolella kroppaa on iso tahra, se rikkoo symmetrisyyden. Toki joillekin sopivat tatuoinnit, mutta yleensä enimmäkseen miehille. Jos elämässäni tapahtuisi jotain ainutkertaista, voisin ehkä nätisti ikuistaa sen itseeni, mutta minusta tatuointi koristeluna on vähän out.
Pelkoa ja inhoa
Tatuoinnin ottamisen esteenä oli myös kamala neulakammo tai pelko siitä, että ihokuvan hakkauttaminen ihoon sattuu enemmän kuin tuhat pistävää neulaa. Osa lukijoista kertoi, ettei osaisi valita kuvaa johon ei ajan myötä kyllästyisi.
– Olin juuri leikkauksessa ja haavani on aivan hirveä ja niin on edellinenkin. Minulla on ns. kuroutuva iho, jos siihen tulee jokin muutos se nousee ihosta ja haavat ovat kuin vetoketjuja. Jos iholleni tehtäisiin jokin tatuointi se ei näyttäisi siltä miltä pitäisi vaan ihan joltakin muulta. Mutta lapsenlapseni äidillä on Feeniks-lintu ja minä toivon sydämestäni, että sen nousu tuhkasta kuvaa myös tämän nuoren naisen elämää, niin, että hän voisi vaikeuksiensa jälkeen nousta upeasti omille siivilleen ja elämä kantaisi häntä ja hänen lastaan. Hän ansaitsisi sen!
Tänä päivän tuntuu myös siltä, että tatuoimattomat ihmiset ovat vähenevä luonnonvara: on erikoisempaa sanoa, ettei omista yhtäkään tatuointia ihollaan.
– Olen 37-vuotias nainen. Kun olin n. 15-vuotias olisin halunnut tatuoinnin, jotta olisin erottunut joukosta. En sitä kuitenkaan koskaan hankkinut. Nyt tatuointeja on aika monilla ja tällä kertaa haluan erottautua joukosta sillä, että minulla ei ole tatuointia.
– On kahdenlaisia ihmisiä joilla ei ole tatskoja: niitä, jotka eivät uskalla ottaa ja niitä, jotka uskaltavat olla ottamatta.
Lue myös:
Tällaisia tatuointeja suomalaiset ottavat
MTV3/Helmi
Kuvat: Shutterstock