Taiteilija ja näyttelijä Helen Elde vietti 1950-luvulla vuoden Yhdysvalloissa. – Näin James Deanin kaksi viikkoa ennen kuin hän kuoli. Hän näytteli ihan uudella tavalla. Sitä ei voi kuvitellakaan, kuinka uutta se silloin oli, Elde muistelee.
Taiteilija ja näyttelijä Helen Elde, 74, on matkustellut paljon. Ensimmäistä kertaa hän reissasi yksin 1950-luvulla: koulu ei sujunut, joten Elde lähti siskonsa luokse Los Angelesiin.
Mieleenpainuvia kokemuksia matkoilta on kertynyt useita, kuten Elde omin sanoin kertoo.
"Tuo on James Dean"
"Uneksin filmitähden urasta. Vaikka vaeltelin Sunset Bulevardilla, minkä lähellä asuimme, ei minua löydetty filmiin, valitettavasti."
15-vuotiaana Elde oli onneton. Koulunkäynti ei sujunut. Isä ja sisko päättivät, että hän lähtisi au pairiksi Los Angelesissa asuvan siskon luokse.
– Silloin ensimmäistä kertaa matkustin yksin, laivalla Bostoniin. Vuosi oli 1955. Laivalla oli kuusi matkustajaa. Se oli sellainen laiva, että sai kulkea vapaasti ympäriinsä, Elde kertoo.
Matka kesti kaksi viikkoa. Määränpäässä odotti ensimmäinen elämys.
– Kun tulin Bostoniin, sain kokea ensimmäisen live-esityksen. Merimiehet ottivat minut mukaansa rantakapakkaan ja siellä oli täti, joka lauloi. Hän oli aika runsaspovinen. Hänellä oli tasselit rintojen kärjissä, ja hän osasi pyörittää niitä vinhasti, kumpaankin suuntaan. Tämä oli teatterielämykseni numero yksi.
1950-luvun Los Angelesia Elde kuvaa omalla tavallaan takapajuiseksi ja tiukaksi paikaksi.
– Kesäkuussa sain itselleni sellaisen poikaystävän, köyhän arkkitehtipiirtäjän, joka ajelutti minua ympäriinsä autonrämällään, Elde muistelee.
– Näin James Deanin kaksi viikkoa ennen kuin hän kuoli. Olimme autonäyttelyssä. Siellä oli koroke jolla oli joku upea 1950-luvun auto. Mies esitteli miehelle sitä autoa takkutukkaiselle nuorelle miehelle. Hänellä oli pullonpohjalasit. Ja valtava väkijoukko oli alapuolella töllöttämässä. Poikakaverini sanoi: "tuo on James Dean". Vastasin: "kuka se on?".
