Helmi tutki, mitä mieltä suomalaiset ovat uusperheistä. Monilla oli huonoja kokemuksia varsinkin kumppanin ex-puolisosta, joka aiheutti ongelmia.
Helmi kysyi lukijoiltaan, voisivatko nämä perustaa uusperheen ja hyväksyä oman kattonsa alle uuden kumppanin lapset. 400 suomalaista kävi kertomassa mielipiteensä uusperheistä ja niiden arjesta.
"En usko, että voisin perustaa uusperhettä"
Vastaajista 42 prosenttia sanoi "ei" uusperheelle. Vastaajat eivät halunneet vieraita lapsia kotiinsa monesta syystä. Moni pelkäsi lasten mukana seuraavaa mahdollista ex-kumppania, joka voisi hankaloittaa elämää. Vastaajien mukaan perheen asiat kuuluvat perheen jäsenille, eikä ulkopuolisen kannata mennä sotkemaan Toiset eivät enää omien lasten kasvattamisen jälkeen ottaa vastuuta uusista perheenjäsenistä. Osa oli varma, ettei yhteiselo onnistuisi, eivätkä Helmen lukijat hinkuneet "pahan äitipuolen" rooliin. esimerkiksi jo syntyneitä valtakuvioita.
– Jos nyt jostain syystä eroaisin tai minusta tulisi leski, niin miksi minä ikinä enää toista miestä riipakseni ottaisin. Ja mies, jolla jo edellisestä suhteesta lapsia ja exiä, ja siihen sovittaa vielä omat lapset... Hitto, kun kuulostaa epämiellyttävältä. Pitäisin vapauteni mieluummin!
– En usko, että voisin perustaa uusperhettä. En vain näe itseäni kasvattamassa tai elättämässä tai hoitamassa toisen naisen lapsia, enkä usko että voisin koskaan rakastaa heitä kuin omiani. Näin se vaan on. Tuntuisi, että pakka olisi jotenkin sekaisin ja perhe levällään pitkin maita ja mantuja.
– Sivusta useita uusperheitä seuranneena olen nähnyt, miten paljon ongelmia siinä on etenkin sopeutumisen kanssa. Ja yleensä vain ne yhteiset lapset saavat kaikkein parasta – minun ja sinun lapset edellisistä liitoista jäävät vähemmälle, heittopusseiksi. Niin se vaan on. Minä en edes haluaisi alkaa äitipuoleksi toisen naisen lapsille. Saisin kuitenkin syyttelyt, loanheitot, ja syyllistämiset niskoilleni niin lapsipuolten kuin ex-puolisonkin toimesta! Onneksi itse löysin heti alkuun sellaisen miehen, jonka kanssa olen yhdessä niin kauan kuin kuolema meidät erottaa. Lapsemme ovat paljon onnellisempia ja tasapainoisempia kuin uusperheissä kasvaneet. Nähty on, ja anteeksi vaan, kaikki kukasta kukkaan lentelijät...
– Haluan olla miehelleni numero yksi. Jos miehellä on lapsia edellisestä suhteesta, ne menevät minun edelleni ja se on tietysti luonnollista ja niin sen pitääkin olla. Mutta kakkossijalle kiilaa yleensä se ex-puoliso, hänen toiveensa, käskynsä, menonsa ja muu elämänsä, mikä vaikuttaa miehen ja myös minun elämääni joko suoraan tai välillisesti lasten kautta ilman, että minulla on mitään sananvaltaa asiaan. Ja vasta sitten kun lapset on hoidettu ja ex tyytyväinen tai edes hiljaa vähän aikaa, on miehellä ehkä aikaa ja energiaa minulle. Se ei vastaa minun käsitystäni parisuhteesta.
"Uusperhettä kohti tässä ollaan menossa"
Kyselyyn vastanneista 33 voisi perustaa uusperheen. Vastaajien mukaan vanhemmalla iällä uudelleen naiminen takasi sen, ettei kummallakaan puolisolla ole enää kotona asuvia lapsia. Vastaajilla oli myös positiivisia kokemuksia uuden kumppanin perheestä ja lapsista, eikä uusperhe tuntunut vaihtoehtona pelottavalta.
– Voisin, koska tälläkin hetkellä tunnen niin upean sinkkumiehen, jolla jo ennestään on lapsi. Ja lapsikin on mahtava tapaus!
– Voisin perustaa uusperheen siinä tapauksessa, että puolisoni kuolisi. Tietysti en toivo sellaista vaihtoehtoa, sillä minulla on hyvä puoliso. En hyväksy avioeroa. Minusta varsinkin pienten lasten vanhemmilta avioero pitäisi olla kielletty, niin ettei sitä helposti tulisi edes harkinneeksi. Pienten lasten kanssa on raskasta ja se tulee yksinkertaisesti kaupan päälle, kun naimisiin menee. Jos ei sitä tajua, ei kannata perustaa perhettä ollenkaan.
– Olen sen ikäinen, jos yksin jäisin, että toisen puolen aikuiset lapset eivät sen kummemmin vaivaisi enää.
– Uusperhettä kohti tässä ollaan menossa, jos tämä juttu toimii. Minkäs teet: elämässä tapahtuu kaikenlaista, eikä se elämän mittaiseksi ajateltu liitto välttämättä kestä loppuun asti, vaikka mitä tekisi. Pitkässä suhteessa usein on ehtinyt jo sitten hankkia lapsia, joten jos ei yksin halua olla niin sitten edessä on uusperheen perustaminen. Pelottaa toki etukäteen miten se sujuu, sillä helppoa se ei koskaan ole kun kahden perheen elämiä sulautetaan yhteen. Lapsimäärän tuplaantuminen on jo sinänsä iso haaste taloudellisestikin, mutta kyllä varmaan suurempi haaste on saada koko porukka sovitettua sopuisasti saman perheen raameihin. Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä ajan kanssa
"Uusperheen haastavuutta ei voi etukäteen ymmärtää"
24 prosentilla kyselyyn vastanneista oli jo uusperhe. Osa vastaajista oli kokenut kahden elämän yhteensovittamisen helppona, ja kaikkia perheen osapuolia kohdeltiin tasapuolisesti. Toisilla taas oli rankkoja kokemuksia kahden elämän hitsaamisesta yhdeksi.
– Olen jo perustanut, mutta en enää perustaisi tällä elämänkokemuksella, vaikka nyt onkin kaikki huolet takana. Ensimmäiset 14 vuotta vaikeita, koska oli "sinun ja minun lapset" ja kasvatusperiaatteet aivan päinvastaiset.
– Uusperheen haastavuutta ei voi etukäteen ymmärtää. Niin monta näkökulmaa ja mielipidettä, että on jatkuvaa tasapainoilua. Useasti ex-vaimo, joka ei ole löytänyt uutta puolisoa on se, joka aiheuttaa eniten harmia. Naiset voivat olla yllättävän katkeria loppuelämänsä ajan. Uusperheessä kyllä pärjätään, jos puhalletaan yhteen hiileen, lapset ovat usein suurimpia kärsijöitä jos aikuiset eivät toimi vastuullisesti ja käyttävät heitä koston välineenä. Toisaalta on kiva katsoa, miten lapsetkin ovat hitsautuneet kivasti yhteen.
– Suin päinhän siihen syöksyin, olimme molemmat eronneet. Edellinen mieheni ei edes välittänyt lapsista. Ei huolehtinut elatusmaksuistakaan. Lasteni ja uuden mieheni välille syntyi lämmin suhde. Ideologina luulin, että olimme perustaneet suurperheen, johon mieheni edellisen avioliiton kaksi lasta kuuluisivat, vaikkakin asuivat äidillään. Toisin kävi, sain vihaa ja panettelua ja lapsille valehtelua takanapäin. Tämä siirtyi toki lapsiin. Tämä kaikki heijastui vuosien jälkeen jopa tilanteessa mieheni kuoleman jälkeen. Alkuun laitoin lapsille lahjoja niin nimi- ja syntymäpäivänä kuin joulunakin, vaikka välimatka perheiden välillä oli noin 200km. Kuulin samassa työpaikassa olevalta sukulaiselta, että ex-vaimo purkaa paketit ja antaa lahjat ominaan. Kehuskeli tällä työpaikallaan. Lopetin lahjojen laittamisen. Exät saattavat olla ongelma, olipa kyse miehistä tai naisista. Siihen pitäisi osata varustautua, minä en osannut.
– Meillä on uusperheessä sinun, minun ja meidän lapsia. Meidän perhe on menestynyt hyvin, koska kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Exät ovat varsinkin aluksi heittäneet kapulaa rattaisiin, mutta muutoin sukulaiset ja ystävät ovat hyväksyneet meidät ihanasti. En allekirjoittaisi, että pitäisi väkisin elää ydinperheessä "että olisi isä kotona". Lasten kuuluu saada elää emotionaalisesti ja fyysisesti rakastavassa ja turvallisessa kodissa, ja tämä puoli ei meillä kummallakaan ollut ex-suhteissa kunnossa, mitä lapset kovasti oireilivat. Nyt lapset ovat erinomaisesti kehittyneet, psykologisia ongelmia ei enää ole, alko ja väkivalta ei kuulu meillä kuvioon ja lapset saavat mallin rakastavasta ja tasa-arvoisesta parisuhteesta.
Alku oli rankka, mutta siitä selvittiin ja myös lapset ovat sanoneet että "onneksi erositte, nyt on hyvä olla". Meillä on kaikilla hyvä fiilis ja hyvä tunnelma, en koe että meillä olisi mitenkään "rikkinäinen koti". Päinvastoin, jätimme taaksemme rikkinäiset kodit. En myöskään allekirjoita että uusperheily olisi kukasta kukkaan lentämistä, voihan ex-puoliso olla esimerkiksi kuollut tai muutoin kyvytön ihmissuhteeseen tai häipynyt kuviosta, siis "kukasta kukkaan". Eiköhän se ole jo nähty, että ydinperhemalli-ajatusta pitäisi laajentaa ja ymmärtää, että lapsen kehitykselle on parhaaksi riidaton ja rakastava ympäristö, huolimatta siitä, keille lapset siinä ympäristössä ovat biologisesti sukua. Rakastan uutta perhettäni, päivääkään en vaihtaisi pois.
Lue myös:
MTV3/Helmi
Kuvat: Colourbox