Suolistosyövät yleistyvät Suomessa kovaa vauhtia. Taustalla on erityisesti väestön ikääntyminen, sillä selvästi suurin osa suolistosyövistä todetaan yli 60-vuotiailla.
Suolistosyöpä on yhteinen nimitys paksu- ja peräsuolen syöville.
– Tällä hetkellä diagnooseja annetaan Suomessa vuosittain yli 3 500, kertoo Arto Rantala, Turun yliopistollisen keskussairaalan dosentti, toimialuejohtaja ja vastaava ylilääkäri.
Suolistosyöpä on usein aluksi täysin oireeton. Joillekin se voi aiheuttaa kuitenkin melko nopeasti muun muassa ripulia, ummetusta, vatsakipua tai vaihtelevaa suolentoimintaa.
Rantalan mukaan ongelmana on, että nämä oireet ovat hyvin yleisiä ja menevät myös helposti "herkkävatsaisuuden" piikkiin, mikä voi pitkittää hoitoon hakeutumista.
Tampereen yliopistollisen sairaalan dosentti ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Marja Hyöty kertoo, että suolistosyövän erottaa esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä tai samankaltaisia oireita aiheuttavista suolistosairauksista usein verenvuoto.
– Läheskään aina verenvuoto ei ole ulosteesta silmin nähden havaittavissa, ja joskus suolistosyövän ainoa oire on pitkään ja hiljalleen jatkuneesta verenvuodosta johtuva anemia, Hyöty huomauttaa.
Moni häpeilee yhä tähystystutkimusta
Vaikka suolistosyövät ovat yleisimpiä ikäihmisillä, Rantalan mukaan myös nuoremmilta suolisto-oireisilta potilailta tulisi sulkea pois suolistosyövän mahdollisuus.
Nuorimmat suolistosyöpään sairastuneet potilaat ovat noin 35–40-vuotiaita. Lisäksi tulehdukselliset suolistosairaudet, kuten haavainen paksusuolentulehdus sekä Crohnin tauti, lisäävät suolistosyövän riskiä, ja niistä kärsitään etenkin 20–40 vuoden iässä.
Hyödyn mukaan paksusuolen tähystys on tärkein menetelmä suolistosyövän toteamiseksi tai poissulkemiseksi. Tähystyksen yhteydessä otetaan havaituista muutoksista koepaloja ja voidaan myös poistaa polyyppeja, jotka voisivat ajan saatossa kehittyä syöpäkasvaimiksi.
– Paksusuolen tähystystutkimukseen pitäisi olla matala kynnys. Valitettavan moni potilas edelleen häpeilee tai pelkää tähystystutkimusta.
"Seulonnan tulisi olla valtakunnallinen"
Rantalan mukaan suolistosyöpädiagnoosiin päästään valitettavan usein vasta, kun syöpäkasvain on ehtinyt kasvaa jo vuosia.
– Suolistosyövän seulonta on paras keino, jolla suolistosyövät olisi mahdollista löytää varhaisessa vaiheessa ja täysin oireettomilta henkilöiltä, mutta sitä tehdään tällä hetkellä Suomessa vain muutamassa kunnassa. Seulonnan tulisi ehdottomasti olla valtakunnallinen, Rantala painottaa.
Hyöty on samaa mieltä. Tampereella seulontaa on tehty vuodesta 2004, ja moni kasvain on löytynyt hyvänlaatuisena.
Suolistosyöpäseulontaa tehdään 60–74-vuotiaille suomalaisille. Seulonnassa testataan ulostenäyte, ja jos verta todetaan, tehdään paksusuolen tähystystutkimus.
Seulonnassa voidaan löytää oireettomia tauteja, koska kasvain tihkuttaa verta jo alkuvaiheessa – vielä hyvänlaatuisenakin. Kun lääkärille hakeudutaan oireiden takia, sairaus voi olla jo pitkällä.
Hyöty kertoo, että suolistosyövän paranemisennusteeseen vaikuttaa eniten sen levinneisyysaste. Noin 90 prosenttia sellaisista suolistosyövistä, jotka eivät ole levinneet, voidaan parantaa leikkauksella.
Rantalan mukaan noin 20–30 prosenttia suolistosyövistä löytyy levinneinä, jolloin hoito on vaikeampaa.
Diagnoosin voi saada myös hoikka aktiiviliikkuja
Länsimainen elämäntapa, kuten vähäkuituinen ja runsaslihainen ruokavalio, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi sekä näihin liittyvä ylipaino, voi altistaa suolistosyövälle, kertoo Marja Hyöty.
– Tupakoinnin lopettaminen on myös suolistosyövän kannalta merkittävin terveysteko, jonka ihminen voi itse tehdä, Hyöty toteaa.
Toisaalta terveelliset elämäntavat, kuten runsas liikunta ja runsaskuituinen ruokavalio, voivat tutkimusten mukaan pienentää suolistosyöpäriskiä.
Arto Rantala huomauttaa, että vuosittain suolistosyöpädiagnoosin saa kuitenkin myös moni hoikka aktiiviliikkuja.
– Muistan tapauksia, joissa juoksemista harrastava potilas ei ole jaksanut juosta yhtä pitkään kuin aiemmin, ja taustalta on löytynyt hitaasti verta tihkutteleva syöpäkasvain. Omatoimisesta ennaltaehkäisystä voi olla hyötyä, mutta valitettavasti siihen ei voi luottaa. Oireiden ilmaantuessa hoitoon hakeutumista ei siis kannata ainakaan pitkittää.