Lasse Naukkarinen löysi maa- ja metsätilaltaan Savonlinnan Kerimäeltä paketillisen vuosikymmeniä sitten kiellettyä eläinmyrkkyä. Paketin myrkky oli poikkeuksellisen tujua tavaraa.
Paketti endriiniä, jota on käytetty muun muassa myyrien torjuntaan. Se tuli myyntiin vuonna 1959 ja sen markkinointi, myynti ja käyttö kiellettiin vuonna 1969. Se on ollut siis kiellon piirissä yli puoli vuosisataa. Tällaisen paketin Lasse Naukkarinen löysi tilaltaan Savonlinnan Kerimäeltä.
Endiiniä kuvaillaan erittäin kertyväksi ja pysyväksi, ja sen puoliintumisaika on jopa 12 vuotta. Se on erittäin myrkyllistä niin vesieliöille, linnuille kuin nisäkkäillekin.
– Aikanaan hyväksi todettuja mutta sittemmin hyvin huonoksi todettuja. Aikansa tuotteita, Naukkarinen pohtii.
Hänen käsityksensä mukaan aine on hyvin vahvaa ja riittoisaa.
– Harvinaisen tukevaa tavaraa tuo on ollut.
– Viidestä kymmeneen grammaa aarille ruiskutettuna olisi tappanut kaiken liikkuvan, hän sanoo.
Luultavasti isoisän peruja
Naukkarinen kertoo, että paketti löytyi eräästä tilan vanhan tuotantorakennuksesta muovisäkissä.
– Luultavasti isosisäni on nostanut sen seinälle roikkumaan, ja siinä se on ollut vuosikymmenten ajan.
Myrkyn löydettyään Naukkarinen laittoikin ensitöikseen hanskat käteen ja siirsi aineen tiiviimpään säilytyspakkaukseen. Tarkoitus on kiikuttaa paketti muiden ongelmajätteiden kanssa keräyspisteeseen.
"En paljain käsin menisi koskemaan"
Ympäristöpäällikkö Matti Rautiainen Savonlinnasta kertoo, että kaikenlaisen vaarallisen jätteen kanssa maalipöniköistä kasvinsuojeluaineisiin tulee toimia samalla tavalla ja toimittaa ne kunnan vaarallisen jätteen vastaanottopaikkaan.
Hänen mukaansa turvatoimet ovat paikallaan vaarallista jätettä käsitellessä.
– En paljain käsin menisi koskemaan mihinkään pakkaukseen, hän sanoo.
Itse pakkauksen hän pitäisi johonkin peltipönikkään tai tiiviiseen muovipussiin jätepisteeseen kuljettamisen ajaksi, jotta jäte saataisiin paikalle ehjänä ihmisten terveyttä vaarantamatta.
Hän muistuttaa, että aineet tulee säilyttää alkuperäispakkauksessa, sillä se auttaa aineen tunnistamisessa. Tuntemattoman aineen hävittäminen tulee aina kalliimmaksi, koska aine pitää tunnistaa, jotta se voidaan oikealla tavalla hävittää.
Jokainen keräykseen kiikutettu paketti hyväksi jälkipolville
Naukkarinen kiittelee, että nykyään alla toimivilla on pakollista torjunta-ainekoulutusta, jonka ansiosta vanhoihin löydöksiin osataan suhtautua oikein. Satunnainen mökkiläinen ei välttämättä ymmärtäisi, millaisesta aineesta on kyse.
Hän on tyytyväinen, että jokaisen löydön jälkeen ”vuosikerta-aineiden” määrä vähenee.
– Sitä mukaa kun siivoutuvat pois, ei tarvitse jälkipolvienkaan miettiä niin paljon, hän sanoo.
Rautainen pitää selvänä, että vanhoja jätteitä löytyy aina silloin tällöin.
– Varmaan viikoittain joku tällainen aarre löytyy, hän arvioi.
– Sukupolvet ovat aina toimineet niin, että ainetta on ostettu ja pistetty jemmaan odottamaan seuraavaa tarvetta, jota ei sitten tulekaan. Niin syntyy vaarallista jätettä seuraaville sukupolville hävitettäväksi. Vanhat ihmiset eivät välttämättä edes muista, mitä on tullut hankittua, hän pohtii.