Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastensairaalan toiminta on poikkeuksellista, eivätkä muiden sairaanhoitopiirien lastensairaaloiden toiminnat ole verrattavissa siihen.
Kun valtio päätti myöntää HUS:n lastensairaalahankkeelle 40 miljoonan euron avustuksen, muutkin sairaanhoitopiirit intoutuivat hakemaan valtiolta avustusta sairaalahankkeilleen. Kyse on sairaanhoitopiirien mielestä tasa-arvosta.
– Kyllä me olimme varautuneet siihen, että näin saattaa käydä. Aina kun tällaisiin isoihin hankkeisiin mennään ja isoista rahoista puhutaan, niillä kyllähän me käymme kokonaisuuden arvioinnin läpi, STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston päällikkö Kirsi Varhila sanoo.
Hänen mukaansa HUS:n lastensairaalan toiminta eroaa merkittävästi muiden lastensairaaloiden toiminnasta.
– Tällä hankkeella arvioitiin olevan valtakunnallisesti erityinen merkittävyys, eli tämä lastensairaala tuottaa koko valtakunnalle erityisen vaativia lasten terveydenhuollon palveluja.
Muut sairaanhoitopiirit ovat perustelleet oikeuttaan valtionapuun sillä, että myös muut yliopistolliset sairaalat tuottavat lasten sairaanhoidon palveluita sairaanhoitopiirinsä ulkopuolelle. Varhilan mukaan kyseessä ei ole kuitenkaan samankaltainen valtakunnallinen palvelu kuin HUS:n lastensairaalalla.
– Se ei ole verrattavissa siihen, että tänne on keskittynyt erityisosaamista tiettyjen lastensairauksien osalta, mikä palvelee koko valtakuntaa. Tämä on ollut poikkeuksellinen ja erityinen päätös. Siinä nimenomaan perusteena ovat olleet nämä kriteerit, hän kommentoi.
Valtio tukee valtionosuuksien kautta
Vaikka valtio ei nykyisin enää tue sairaalahankkeita suoraan, Varhila muistuttaa, että ne saavat rahaa valtiolta valtionosuuksien kautta.
– Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan investointirahat rakentamiseen lopetettiin noin kymmenkunta vuotta sitten. Silloin tämä vastaava investointiavustuksiin käytetty valtionavun summa lisättiin kuntien valtionosuuksiin. Eli periaatteessa tämä valtionosuus on kunnille jo suunnattu vuosittain budjetissa valtionosuuksina. Eli kunnille on jo nämä rahat sosiaali- ja terveydenhuollon rakentamiseen annettu sitä kautta.
Varhilan mukaan virkamiesnäkökulmasta ei siis ole sellaisia perusteita, miksi muiden sairaanhoitopiirien rakennushankkeille tulisi enää erityistä suoraa avustusta myöntää. Viime kädessä asiasta päättävät kuitenkin poliitikot.
Keskittäminen ajankohtaista terveydenhuollossa
Keskittäminen on trendinä yleisestikin terveydenhuollossa. Varsinkin erityisen vaativia toimintoja tullaan jatkossakin keskittämään.
– Meillä on monia muitakin tämäntyyppisiä toimintoja, esimerkiksi nyt harvinaisten sairauksien toimintaa kuten syöpätoimintaa, joiden kohdalla meidän pitää aidosti miettiä, että onko järkevää, että niitä edes jokaisessa yliopistosairaalassa hoidetaan, vai keskittyykö jokainen yliopistosairaala johonkin tiettyyn osaamisalueeseen. Ja me joudumme tekemään tätä joka tapauksessa, Varhila sanoo.
Hänen mielestään tiettyjen toimintojen keskittäminen ei automaattisesti tarkoita kansalaisten eriarvoistumista.
– Silloin kansalaisten yhdenvertaisuus tulee taas sitä kautta, että se palvelu on annettavissa ja järjestettävissä kaikille. Olkoonkin, että se on yhdessä tai kahdessa pisteessä tätä maata. Myös se on aivan aitoa, että silloin, kun puhutaan vaativista, vakavista sairauksista, niin silloin kyllä ihmiset ovat valmiita matkustamaan vähän kauemmaksikin hoidon saadakseen toisin kuin ihan perusterveydenhuollon palvelujen kohdalla.
Esimerkiksi keskosperheiden kohdalla pitkien matkojen liikkuminen on kuitenkin hankalaa. Varhila huomauttaa, että synnytyssairaalaverkkoa ollaan muutenkin uudistamassa ja keskostoiminta liittyy läheisesti siihen.
– Tämä on yksi niistä asioista, joka on hallituksen rakennepoliittisen ohjelmalinjauksen mukaisesti myös tarkastelun alla, että missä kaikissa sairaaloissa meillä jatkossa synnytetään. Ja nimenomaan siihenhän halutaan varautua, että laadullisesti meillä on niin hyvät synnytysyksiköt, että me pystymme hoitamaan myös tämän keskostoiminnan niiden yhteydessä.