Valmistumisvuosi 2006/1973-1984, ohjaus Inkeri Pilkama, MTV3/Panvision. Kuvasuhde 4:3 ääniraita mono Kesto 420 min.
Voihan Rähmä –levy onnistuu ensimmäisillä minuuteillaan summaamaan Spede-viihteen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle: pulloposkinen Pertti Pasanen kertoo liikutuksen kyyneliä pois pyyhkien, kuinka suomalainen puoluelehdistö vasemmalta oikealle on yksimielinen ainoastaan siitä asiasta, että Spede-show on television huonoin ohjelma. Kansakunnan yhtenäisyyden nimissä Pasanen lupaa jatkaa "huonojen ohjelmien" tekoa. TV-ohjelmia ja elokuvia Speden tehtaasta tulikin legendan kuolemaan, vuoteen 2001 saakka.
MTV:n arkistoa perkaava Spede-sarja on edennyt toiseen osaansa, jossa siirrytään mustavalkoisesta ajasta värikauteen. Kahdelta levyltä löytyy 11 Spede Show –jaksoa. Levyistä ensimmäinen keskittyy mustavalkoisiin 70-luvun vuosiin, kun taas toisella levyllä katsellaan värikauden tuotantoa.
Mukana ovat jälleen kaikki MTV:n arkistoissa tallella olevat Spede-jaksot. Vuosilta 1973-1974 on tosin tallella alkuperäisaineistoa sisältäviä jaksoja vain yksi. Syyskuussa 74 lähetetty juonnettu Spede show sisältää Sketsien lisäksi haastatteluita ja musiikkivieraita. Vieraina ovat näyttelijä Esko Roine ja laulaja Monica Aspelund, joka laulaa play-backina kaksi varhaista Abba-hittiä. Hieman väkinäisesti on ohjelmaan ujutettu myös kaksi mustavalkoista Abba-yhtyeen musiikkivideota. Spede-viihteen ystävällekin tässä ohjelmassa on paljon turhaa tavaraa, mutta antaahan se hyvän kuvan siitä, minkälaista sillisalaattia alkuperäiset Spede-showt olivat.
Loput 70-luvun jaksot ovat vuosina 73-75 televisiossa esitettyjä koosteita Speden ohjelmissa esitetyistä sketseistä. Toisin kuin edellisessä Spede-paketissa, tällä kertaa ohjelmista on editoitu tuplasketsit pois, joten levyn katsojan ei tarvitse katsoa samoja sketsejä useaan kertaan. Ohjelmat ovat varsin löyhästi yhteenliitettyjä kokonaisuuksia lukuunottamatta kahta vuosina 81 ja 82 tehtyä koostetta, joissa jo värikuvassa esiintyvät Spede, Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen muistelevat vanhoja sketsejään.
Ensimmäisen levyn parhaita hetkiä ovat ensimmäisen jakson Suomi-mainos sekä kauhukertomus ihmisiä terrorisoivasta kammottavasta röyhtäisijästä, josta lapsena näin painajaisia vielä monta viikkoa tv-esityksen jälkeen. Spede yrittää kerta toisensa jälkeen lukea iltasatua Punahilkasta Pentti Siimeksen esittämälle lapselle, joka keskeyttää isänsä tekemällä vaikeita ja kiusallisia kysymyksiä satuhahmojen menneisyydestä tai isän alkoholikäyttäytymisestä. Siimes antaa kolmikolle Pasanen-Salminen-Loiri koomikon mallia myös ujona miehenä joka yrittää ostaa rintaliivejä vaimolleen sekä komeljanttarina, joka myy hyviä selityksiä petollisille aviomiehille.
Edellisen julkaisun Rutinoff-sketsissä esitelty Uuno-hahmo on jo 70-luvun puoliväliin mennessä hukannut parhaan teränsä, ja Loirin ja Marjatta Raidan välinen riitely alkaa hukkua hyvin nopeasti ideoiden puutteeseen. Spede-viihde oli epätasaista jo 70-luvulla, mutta helmiä löytyy onneksi roskan seasta riittävästi. Syystä tai toisesta MTV katsoi parhaimmaksi lopettaa Spede-ohjelmien tekemisen vuonna 1975.
Vuonna 1984 Pasanen ja MTV arvioivat ajan olevan kypsän Spede-shown uudelleentulemiselle. Ja kuten ennenkin, kriitikot haukkuivat ja kansa katsoi. Menestystä tuli myös kansainvälisesti, kun Montreux’n Kultainen ruusu –tuomaristo antoi kunniamaininnan erikoisjaksolle ”Practical english in practice”. Saman vuoden Venla-gaalassa yleisö äänesti shown vuoden parhaaksi viihdeohjelmaksi.
Uudet jaksot eivät kuitenkaan ole kestäneet ajan hammasta yhtä hyvin kuin 60- ja 70-lukujen Spede-komiikka. Todella hyviä ideoita on vähän, eikä parhaimpienkaan sketsien perusideat kanna yhtä hyvin kuin aiemmin. Mukana on toki Mänttien tv Kliffaa-hei kliseineen, Suomen armeijan uudet marssitavat, kakun koristelua sekä prosenteilla olutta ostava mies. Hyviä ideoita riittää, mutta vitsit ovat ylipitkiä ja ideat syödään tyhjiin sketsin ensimmäisen puoliskon aikana.
80-luvun televisiotekniikan mahdollistamilla erikoistehosteilla leikkiminen tuntuu olevan itsetarkoitus, ja itseään toistelevasta ilveilystä ja omille vitseille nauramisesta tuli Speden, Simon ja Veskun helmasynti. Ainoastaan karismaattinen Hannele Lauri pystyy pitämään pokkansa sketsistä toiseen. Spede-shown värikauden parhaat hahmot ja sketsisarjat kuten Jean-Pierre Kusela, Naisen logiikka ja ”Mitä ei pidä sanoa naiselle ensitapaamisella” eivät vielä tämän dvd-koosteen aikajaksoon mahtuneet.
Kun jaksojen värit ovat vuosien varrella haalistuneet, on suuri osa Spede-komiikasta menettänyt makunsa. Suurin kiitos onkin annettava dvd-kotelon suunnittelijalle. Kannessa oleva täydellinen sketsiluettelo helpottaa suosikkivitsin löytämistä, vaikka levyllä ei varsinaista kappalevalikkoa olekaan. Ilman tätä apuvälinettä olisi Spede-helmien löytäminen seitsemäntuntisen massan seasta turhauttavaa.
teksti: Mikko Suhonen