Sosiaalitanttoja ja verenhimoisia lahtareita

Vankien määrästä riittää puhetta.

Lakimiesliitto järjesti aiheesta seminaarin maanantaina. Tämän kirjoituksen otsikko on lainattu uusia numeroita esitelleen oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajan Tapio Lappi-Seppälän esityksestä.

Jos vankiloissa on enemmän ihmisiä, niin se johtuu tietysti siitä että heitä sinne tuomitaan. Kansainvälisesti katsoen Suomen vankimäärä on suhteellisesti pieni, mutta siis ollut vuodesta 1999 nousussa.

Tässä muutamia numeroita Lappi-Seppälän esityksestä:

- Vuonna 1999 (silloin vankien määrä oli alimmillaan) tuomittiin oikeuslaitoksessa 4000 vankilavuotta. Viime vuonna määrä oli reilut 6000.

- Vuonna 1998 kaikista tuomioista 11 % oli vankeustuomioita, 2004 määrä oli 13 %.

- Tuomiot ovat myös pidempiä: 1998 keskimääräinen tuomio oli 7 kk, 2004 se oli 8 kk.

- Puolet vankimäärän kasvusta on väkivallasta tuomittuja vankeja ja 20 % huumevankeja.

Lappi-Seppälä yritti analysoida syytä siihen, että vankeustuomioita tulee lisää.

Syytä ei löydy siitä että rikollisuus olisi lisääntynyt. Pikemminkin tyypilliset vankeustuomioon johtavat ns. vankilarikokset (henkirikos, törkeä pahoinpitely, törkeä huumausainerikos, törkeä varkaus ja ryöstöt) ovat vähentyneet vuodesta 1998 vuoteen 2005 yhteensä 9 %.

Ovatko teot raaempia? Elinkautisia tulee nykyisin selkeästi enemmän, mutta toistaalta nuorten väkivaltakäyttäytyminen tai kansalaisten uhrikokemukset eivät kerro raaistuneesta rikollisuudesta.

Yksi lakimuutos löytyy, joka selittää jonkin verran: törkeän pahoinpitelyn rangaistuksen alaraja nostettiin 2000-luvun alussa puolesta vuodesta vuoteen. Pahoinpitelyjen rangaistukset ovat koventuneet.

Vankien pitäminen maksaa. Vankilavuoden hinta on reilut 40 000 euroa. Lappi-Seppälä oli laskenut, että tuomitsemislinjan ankaroituminen on tullut maksamaan kymmeniä miljoonia euroja.

Vaikuttavatko kovemmat tuomiot sitten rikollisuuden määrään?

Lappi-Seppälä esitti graafin, jossa näytettiin Suomen vankilukumäärä 1960-luvulta nykypäivään. Trendi on selkeästi laskeva. Samalta ajanjaksolta oleva rikosten määrää kuvaava trendi taas nousee yhtä jyrkästi. Niillä näyttäisi olevan selkeä yhteys, mutta Lappi-Seppälän mukaan näin ei ole. Vankimäärä ja rikollisuus eivät korreloi. Tätä tietysti on tutkittu paljon. Lappi-Seppälä esitti muiden pohjoismaiden vankiluvut, jotka ovat olleet 1960-luvulta saakka tasaiset ja suurin piirtein yhtä alhaalla kuin suomen luvut nyt. Silti rikollisuus on noussut samaan tapaan kuin Suomessa.

Lappi-Seppälä tunnustautui sosiaaltanttalaiseksi.

Tiukempaa linjaa - joskaan ei nyt ihan tuota verenhimoista lahtaria - löytyi syyttäjästä ja poliisista.

Valtakunnasyyttäjä Matti Kuusimäki sanoi, että hänen mielestään kriminaalipolitiikka ei kuulu syyttäjille. Silti hän sanoi, että nimenomaan väkivaltarikosten rangaistuskäytännössä on ollut tiukentamisen varaa.

Kuusimäki piti myös ongelmana sitä, että pankkiryöstäjä saa Suomessa kovemman tuomion kuin pankkivirkailijan raiskaaja.

Poliisiylijohtaja Markku Salminen ei allekirjoittanut sitä, ettei rangaistuksilla olisi vaikutusta rikosten määrään. Hän käytti esimerkkinä Pudasjärveä, jossa tehtiin vuodessa vajaa 50 murtoa. Kun poliisi siirtyi tekijäkeskeiseen tutkintaan ja sai murtomiehet kiinni, määrä putosi vankeustuomioiden jälkeen nollaan. Kun tekijät vapautuivat linnasta, palattiin sinne 50 lukemiin

Salminen etsi syytä yhteiskunnan muutoksista. Jotain on tapahtunut, kun poliisin kotihälytysten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Hänen mukaansa suurin osa rikoksista on ylipäätään huumesidonnaisia.

Maanantaina oikeusministeriön työryhmä ehdotti, että entistä useampi vanki voitaisiin vankeustuomion sijaan määrätä yhdyskuntapalveluun, jonka voisi suorittaa päihdekuntoutuksena.

Oikeusministeriössä haetaan siis paluuta alhaisiin vankimääriin. Muutama viikko sitten oikeusministeriön virkamiehet kertoivat toimittajille järjestetyssä taustatilaisuudessa, että vankien määrän vähentäminen on keskeinen tavoite.

Syy lienee selvä: ministeriön budjetissa ei ole rahaa suurehkon vankimäärän ylläpitämiseen. Vankiloiden asutusprosentti on monissa vankiloissa yli sadan ja helpoin keino tähän on vankimäärän vähentäminen.

Asiaa jyrätään siis monella rintamalla. Ennustaminen tässä asiassa ei ole vaikeaa: vankien määrä tulee vähenemään. Raha määrää tässäkin asiassa.

Lue myös:

    Uusimmat