Jokelan nuorten adressi muutti mediaa: "Hienotunteisuuden merkitystä kriiseissä ei voi korostaa liikaa"

Helsingin Sanomille Jokela oli ainutlaatuisuudestaan huolimatta arkista uutistoimintaa, sanoo päätoimittaja Antero Mukka.

Yhdysvaltojen kouluampumistapauksista oli uutisoitu Suomessakin, ja tiedossa oli, että teoriassa vastaavaa voi tapahtua myös täällä.

– Käsittääkseni toimituksissa ei kuitenkaan ollut juuri varauduttu siihen, että näin todella tapahtuu, arvioi STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.

Nuoria suojataan ja kuunnellaan 

Uuden eteen mediat asetti myös nettiin siirtynyt reaaliaikainen uutisointi, joka kiristi uutiskilpailua ja aikatauluja entisestään. Koululta poistumassa olleet nuoret ja opettajat olivat ensimmäisiä, joilta oli ylipäätään mahdollista saada tietoa tapahtumista.

Nuorten haastattelut nousivat myöhemmin mediakritiikin keskiöön. Osa koki haastattelupyynnöt ja kuvaamisen ahdistavana – kaikki eivät olleet ymmärtäneet puhuneensa toimittajan kanssa.

Osa nuorista kuitenkin halusi puhua ja oli suoraan yhteydessä medioihin, kertoo Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä.

Lehtikuva

Paikallislehti ei jättänyt Jokela-kuvia nettiin

Ensimmäisten joukossa Jokelan koululla olivat paikalla Keski-Uusimaa-lehden kuvaaja ja toimittaja. Tuusula sijaitsee lehden levikkialueen ytimessä. Vihje siitä, että koululla tapahtuu jotakin, saatiin toimitukseen puhelimitse.
Tuusulan alueen erikoistoimittajan Heikki Santavuoren mukaan lehti sai nopeasti tietoonsa esimerkiksi ampujan henkilöllisyyden. Nimen julkaisussa oltiin kuitenkin varovaisia.
– Julkaisimme nimen lopulta lehdessä päivää isoja medioita myöhemmin. Tapahtumapäivän julkaisemattajättämispäätös kyllä herätti ihmettelyä toimituksessa, Santavuori muistelee.
Keski-Uusimaan kuvapäällikkö Sauvo Jylhä kuvasi Jokelassa useana päivänä. Hänen arvionsa mukaan media toimi nuorten kanssa pääsääntöisesti vastuullisesti.
– Jos ylilyöntejä oli, ne olivat yksittäisiä.
Kaikki nuoret eivät välttämättä tienneet, että julkisilla paikoilla kuvaaminen on lähtökohtaisesti sallittua. Kuvien julkaisupäätöksiä puolestaan harkitaan toimituksissa alan eettisten ohjeiden mukaisesti.
Jokela-kuvien kanssa Jylhä on edelleen tarkka.
– En ole laittanut kaikkia kuvia omankaan lehden arkistoon. Myös lehden nettisivuilla olleet kuvat poistettiin uutispäivän jälkeen.

– Myös nuorilla on sananvapaus ja oikeus tulla kuulluksi heitä koskettavissa asioissa, muistuttaa Kivelä.

– Järkyttävät tapahtumat ovat asia erikseen, hienotunteisuuden merkitystä niissä tilanteissa ei voi korostaa liikaa, hän jatkaa.

Jokela työllisti myös Julkisen sanan neuvostoa (JSN), jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja toimittajien tiedonhankintaa.

Nuorten adressi johti siihen, että neuvosto suorastaan pyysi kanteluita, joissa olisi kuvattu konkreettisia ylilyöntitapauksia, kertoo viime vuonna JSN:n pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Ilkka Vänttinen.

Neuvosto sai lopulta nuorilta taustaraportin, muttei kanteluita.
Mediat kuitenkin kuuntelivat palautetta.

– Toiminnan muutos näkyi jo Kauhajoen ampumatapauksessa (2008). Sen uutisointi ei saanut ollenkaan samanlaista kritiikkiä, Vänttinen sanoo.

JSN sai lopulta neljä Jokelaan liittyvää kantelua, mutta ne eivät käsitelleet haastattelutilanteita.

Medialla yhteiskunnallinen tehtävä 

Jokelan viranomaistiedotusta on kritisoitu medioissa yleisesti. Tiedottamisen merkitys ymmärretään nyt aiempaa paremmin.

STT:n Holopaisen mukaan kyse on vuorovaikutuksesta vaikeassa tilanteessa. Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä.

– Median ensisijainen eettinen velvollisuus on hankkia tietoa, hän muistuttaa.
Faktoihin perustuvan nopean tiedon tarve on korostunut sosiaalisen median myötä entisestään.

– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Mukka kuvailee.

Jokelan jälkeen monissa toimituksissa on hiottu isojen uutistapahtumien ennakointia ja laadittu tarkkoja eettisiä ohjeistuksia.

6:09

25:26

Jutussa on käytetty lähteenä myös Tampereen yliopiston Jokelan koulusurmat mediassa -tutkimusta (Raittila, Pentti et al, 2008).