Sanni Sarlinilta kysyttiin vuonna 2007 missä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä. Nuori nainen ilmoitti tomerasti, että sirkusalalla. Sarlin sinetöi tuolloin urakseen yhden kaikkien aikojen vaarallisimmaksi ammatiksi luokitellun lajin: ilma-akrobatian.
Sirkus – klovnit, nuorallatanssijat, parrakkaat naiset, leijonankesyttäjät, voimamiehet. Sirkustaide on paljon muutakin kuin hattaran tuoksuisia temppuja sirkusteltan suojissa. Sirkusta voi harrastaa muun muassa trapetsilla, kankaalla, liinoilla, vipulaudalla, erilaisilla jongleerausvälineillä kuten palloilla, keiloilla, vanteilla tai diablolla.
Sanni Sarlin, 23, aloitti sirkustelun harrastuksen merkeissä 7-vuotiaana Pukinmäen sirkuskoulussa.
– Ensin ajattelin sirkuksen olevan mulle vain harrastus, ei ammatti, Sarlin muistelee.
Vuonna 2007 Sanni haki Lahden Koulutuskeskus Salpaukseen sirkuslinjalle. Koulutuksen tehtävänä on valmistaa persoonallisia, luovia ja taitavia sirkusesiintyjiä. Kolmen päivän kestoiset pääsykokeet sisälsivät erilaisia kunto-, ilmaisu- ja tanssitestejä, eri sirkuslajeja kuten akrobatiaa ja käsilläseisontaa sekä haastattelun, jossa udeltiin tulevaisuudensuunnitelmia.
Sanni oli yksi niistä kahdeksastatoista, joka valittiin tuona vuonna sirkuslinjalle.
– Koulun aikana selkeni, että tätä haluan tehdä työkseni, Sarlin kertoo.
Kolmessa vuodessa Sanni valmistui sirkusartistiksi. Kun taiteilija-nimikkeen edessä on sana "sirkus", ei ilkikurisilta tai hämmentyneiltä kommenteilta voi välttyä.
– Oletko sä leijonankesyttäjä? Missä sirkuksessa sä olet töissä? Sanni kuvailee.
