”Sinun ei kannattaisi miettiä tätä alaa” – Joonas Nordmanin vaikea tie koko kansan imitaattoriksi

"Ystäville uskallan näyttää heikotkin puoleni"

Innokas esiintyjä aloitti teatteriharrastuksen kymmenen vuoden iässä. Samasta porukasta löytyivät Joonaksen parhaat ystävät, joiden kanssa hän on vieläkin tiiviisti yhteydessä.

– Se oli poikkeuksellinen ryhmä, jossa oli ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Kaikki olivat kokeneet jonkinlaista ulkopuolisuudentunnetta muissa yhteisöissä. Ilmapiiri oli todella vahvasti avarakatseinen ja suvaitseva alusta asti. Se oli parasta, mitä me kaikki saimme sieltä, Nordman kiittelee.

Lapsuudenystävä Matti Vahtera tutustui Joonakseen Porin teatterinuorissa byrokratiakurssilla. Pikkuvanha Nordman oli tuolloin 12-vuotias ja Vahtera 15-vuotias.

Vahtera huomasi nopeasti Nordmanin lahjat improvisaatiossa ja imitaatiossa.

– Imitaatio on asia, jonka liitän Joonakseen. Se on ollut mukana rasittavuuteen asti. Imitaatio on aina ollut todella tarkkanäköistä, kertoo usein matkimisen kohteeksi joutunut Vahtera.

"Sain palautetta, että sinun ei ehkä kannata edes miettiä tätä alaa. Muistan, että lähdin sieltä itkien pois. Se oli musertava kokemus."

Ystäväpiirissä Nordmanin menestyksestä on tietysti iloittu, muttei kritiikittä. Ystäväporukka kyseenalaisti Joonaksen valinnan esimerkiksi silloin, kun hän kertoi aloittavansa Putouksessa. Myöhemmin valinta osoittautui kaikkien mielestä oikeaksi.

Vahteran mielestä Joonaksen älykkyys näkyy tämän huumorintajussa. Hän osaa olla myös piikikäs.

– Joonas on ystävällinen, mutta hän ei lähtökohtaisesti ole kaikkia kohtaan lämmin. Ystävien kohdalla hänellä tosin on pyrkimys läheisyyteen, Vahtera sanoo.

Joonas myöntää, että takaiskuja kohdatessaan hän saattaa käpertyä kuoreensa. Elämän ja uran vastoinkäymisissä lapsuudenystävät ovatkin olleet korvaamattomia.

– Heidän kanssaan uskallan näyttää heikommankin puolen itsestäni. Tarvitsen lähelleni oikeat ihmiset, että puhun niistä tilanteista. Ehkä perusluonteeni on vähän jäyhä, Nordman pohtii.

Elokuvarooli ensi yrittämällä

Teatteriharrastus tuotti pian hedelmää yllättävällä roolilla, sillä Joonas Nordman valittiin yli sadan pojan joukosta toiseen pääosaan Young Love -nuortenelokuvaan vuonna 2000.

– Tieto koekuvauksista kiiri Poriin hieman hitaammin ja eräs porilainen näyttelijä vinkkasi minulle siitä. Ohjaaja Arto Lehkamo oli jo kallistumassa yhteen, mutta hän oli vielä hieman epävarma, Nordman muistelee.

Jännittynyt 14-vuotias poika matkusti koekuvauksiin Helsinkiin isänsä kyydissä ja sai asiaankuuluvaa tsemppiä matkan aikana.

– Jännitti, mutta hyvällä tavalla. Isä valmensi minua urheilutermein koko matkan. ”Ihminen voi tehdä vain parhaansa ja katsoa mihin se riittää.” Minulle ei ainakaan luotu turhia paineita, Nordman muistaa.

Rohkea ja sanavalmis nuorukainen sai roolin siltä istumalta.

– Se oli hienoa! Mutta ehkä se kertoo jotain lapsen ajatusmaailmasta, että samana iltana oli vielä näytelmän esitys Porissa ja minusta tuntuu, että kotimatkalla näytelmä jännitti elokuvaroolia enemmän, Nordman nauraa.

Roolin myötä hän ehti kuitenkin maalailla mieleensä suuria haaveita jatkostaan elokuva-alalla. Toisin kävi. Elokuva ei poikinut uusia rooleja tai töitä. Ystävät osasivat kuitenkin arvostaa ensimmäistä elokuvaroolia juhlavin menoin.

– Kun Young Love tuli teattereihin, haimme Joonaksen juna-asemalta mustalla autolla, levitimme punaisen maton ja järjestimme huutavan fanilauman ja turvamiehet paikalle. Onnistumisia on juhlittu, lapsuudenystävä Matti Vahtera muistelee.

Musertava pettymys pääsykokeissa: Lähdin itkien pois

Innostus näyttelemiseen ja komiikkaan säilyi läpi teinivuosien. Joonas hakeutui Tampereelle käydäkseen siellä ilmaisupainotteisen lukion. Miehenalulla oli selkeä tavoite pyrkiä myöhemmin teatterikorkeakouluun ja aloittaa ura näyttelijänä.

– Ehdin hakea kaksi kertaa Helsinkiin ja Tampereelle teatterikorkeakouluun, mutta en päässyt sisälle. Se oli elämässäni suuri pettymys. Muistan vieläkin elävästi, kun hain Tampereelle ensimmäisen kerran vuonna 2006. Pääsin viimeiseen vaiheeseen, mutta sain siitä palautetta, että sinun ei ehkä kannata edes miettiä tätä alaa. Muistan, että lähdin sieltä itkien pois. Se oli musertava kokemus, Nordman muistaa.

Ensimmäisen hakukerran jälkeen Nordman kävi Lahden kansanopiston teatterilinjan, jonka tarkoitus oli valmistaa häntä seuraaviin pääsykokeisiin. Takaraivossa jyskytti kuitenkin ajatus siitä, että sisäänpääsy teatterikorkeakouluun olisi varsinainen ihme.

– En päässyt sisään ja olin todella turhautunut, että tätäkö tämä nyt sitten on: keksin aina vuodeksi itselleni tekemistä vain pettyäkseni taas seuraavana keväänä. Se oli raskasta. Ajattelin, että ehkä minun pitää luopua haaveestani. Viimeisen kerran hain kouluun ihan huvikseni. Enää en edes ajatellut pääseväni sisään, Nordman myöntää.

Lannistumaton koomikon alku keksi kuitenkin pian uuden uran, jota hän nykyään nimittää sivupoluksi elämässään. Joonaksella oli erinäisiä kokemuksia toimittajan työstä, ja esimerkiksi armeijassa hän teki Ruotuväki-lehteä.

Joonas päätti koittaa onneaan, ja laittoi hakemuksen Iltalehden kesätoimittajaksi vuonna 2008. Tällä kertaa pettymyksiin tottunut Nordman sai kokea iloisen yllätyksen, kun hänet toivotettiin tervetulleeksi taloon. 

"Etsin sukulaisistani maneereja peilin edessä ja esitin niitä vanhemmilleni."

Nordman eteni pian toimittajasta uutispäälliköksi, mutta haaveet koomikon urasta eivät ottaneet laantuakseen. Hän teki jatkuvasti työn ohessa stand up -keikkoja.

– Uutispäällikön työ oli mielenkiintoinen. Se oli jännittävää ja yllättävää, mutta myös kuluttavaa. Tajusin, että esiintyminen ja huumorin kirjoittaminen kiinnostavat minua eniten. Niissä koen olevani myös parempi, Nordman kertoo.

Joonaksen lahjakkuus pysyi työkavereilta ensin salassa, mutta kun tämä ehdotti imitoivansa työkavereita pikkujouluissa, ahkerasta  ja pidetystä työntekijästä kuoriutui aivan uusi puoli.

– Joonas oli löytänyt meistä tarkasti kaikki maneerit, jopa päätoimittajasta. Imitaatiot olivat aivan jäätävän hyviä, työkaverit muistelevat.

Joonas ei itse korostanut lahjakkuuttaan töissä, mutta pikkujoulujen jälkeen se oli selvää kaikille.

– Hän oli myös hyvä toimittaja ja pääsi haastattelemaan presidenttiäkin. Kannustimme kuitenkin häntä tavoittelemaan unelmiaan komiikan puolella, entiset työkaverit kertovat.

Keksittyjä neurooseja ja valoa tunnelin päässä

Lukioaikana aloitettu stand up -harrastus ei lähtenyt lennokkaaseen nousuun heti ensimmäisten vuosien aikana. Joonas Nordman myöntää, ettei hän aluksi ymmärtänyt, mistä lajissa oli kyse.

– Alkuajan keikat eivät olleet onnistuneita siinä mielessä, että en ihan tajunnut sitä aitoutta, mikä stand upissa pitää olla. Olin haalivinani itselleni neurooseja, joita minulla ei edes ole. Hain sellaista stand up -roolia, joka ei pitänyt paikkaansa. Se oli ehkä se syy, miksen onnistunutkaan alussa, Nordman ymmärtää nyt.

Armeijassa keikkailuun tuli automaattisesti tauko. Siellä Joonas joutui kohtaamaan itsensä aidoissa olosuhteissa, jonka jälkeen komedia ja stand up tuntuivat erilaisilta.

– Olin päättänyt, että voisin toteuttaa esiintymiseen ja kirjoittamiseen liittyviä unelmia stand upin kautta. En enää jaksanut hakea teatterikorkeakouluun, hän myöntää.

Kehitys ja itsetunnon vahvistuminen näkyivät Nordmanin lavakarismassa, sillä pian hän voitti W&T Comedyn Ken on heistä kaikkein hauskin -kilpailun vuonna 2009.

– Voitto oli selkeä käännekohta urallani. Sen myötä keikkoja alkoi tulla. Se oli oikea valon pilkahdus. Sitä ennen iltani töiden jälkeen kuluivat makoillessa kotona. Luin kirjaa ja söin take away -ruokaa, elin todella apaattista elämää, Nordman myöntää.

Voitosta hän sai uudenlaista itsevarmuutta. Stand upin kautta tavatut uudet ihmiset ihmettelivät, missä Joonas oli pyörinyt kaikki vuodet, kun lahjakasta kaveria ei aiemmin ollut näkynyt piireissä.

Työt Iltalehdessä jatkuivat samalla, kun Joonas tahkoi keikkoja. Viikot hän teki töitä uutispäällikkönä ja viikonloppuna hän kiersi ympäri Suomea. Kärsivällisyys ja kova työ alkoivat vihdoin tuottaa tulosta.

– Silloin alkoi tuntua, että komiikasta ja näyttelemisestä voisi tulla minulle ihan oikea työ, Nordman iloitsee.

Koomikkopiireissä Nordman tutustui muun muassa Pirjo Heikkilään, joka on nykyään yksi hänen läheisimmistä ystävistään.

– Pirjolla on vähän samanlainen tausta kuin minulla. Jaamme saman kokemuksen siitä, miten teatterikorkean ovet eivät auenneet ja miten hirveältä se tuntui. Molemmat lähtivät etsimään omaa suuntaansa stand upin kautta.

Nordman huomauttaakin, että nykyään stand upilla on aivan erilainen rooli kuin vuosia sitten. Monet koomikot pääsevät esiintymisillään näyttämään taitonsa myös kirjoittajana ja näyttelijänä. Näin on käynyt esimerkiksi Sami Hedbergille ja Krisse Salmiselle.

Nordmanin ja Salmisen ystävyyden myötä Joonas päätyi Krissen vaaligrilli -ohjelmaan ja sen jälkeen YleLeaksiin. Käsikirjoittaminen ja poliittisissa satiireissa esiintyminen vei Nordmanin mukanaan.

– Pääsin vihdoin toteuttamaan sitä, mitä olin stand upin varjolla yrittänyt pitkään. Ensin paino oli käsikirjoittamisessa, mutta kun Siskonpeti tuli mukaan, oli selvä, että olisin myös kameran etupuolella, Joonas kertoo.

Vuonna 2012 työt Iltalehdessä saivat jäädä, kun Nordman siirtyi töihin muun muassa Putousta ja Siskonpetiä tekevälle tuotantoyhtiö Yellow Filmsille.

Ura näyttelijänä ja koomikkona oli pitkän haaveilun jälkeen vihdoin ottanut tulta alleen, mutta itsekriittinen Nordman soimaa itseään silti tietyin väliajoin koulutuksen puutteesta.

– Välillä ehkä tarpeettomastikin poden huonoa itsetuntoa siitä, että en ole käynyt teatterikorkeakoulua. Että ansaitsenko tämän. Ehkä siitä olisi jo syytä päästä yli.

Koko kansan imitaattoriksi 

Tänä vuonna Putouksen itsenäisyyspäivän aaton jaksossa juhlittiin sketsinäisyyspäivää, jonka isäntäparina presidentti Sauli Niinistöä esittänyt Joonas Nordman ja hänen kollegansa rouva Jenni Haukiota esittänyt Essi Héllen toimivat.

Vieraaksi sketsinäisyyspäivään saapui myös poliitikko Ben Zyskowicz, jonka Nordman on tavannut jo ollessaan politiikan toimittajana.

– On ollut hauska törmätä samoihin ihmisiin, keitä on vuosikausia sitten toimittajana jahdannut. Ben muisti minut vuodelta 2009, kun tapasimme ja kävimme lounaalla haastattelun merkeissä. Hän vitsaili siitä, että hän on samalla alalla kuin silloinkin, mutta minä ilmeisesti olen vaihtanut, Niinistöä jaksossa esittänyt Nordman nauraa.

Vielä viidennellä Putous-kaudella Nordman oli mukana käsikirjoitustiimissä, mutta kun esiintyjät vaihtuivat vuonna 2014, mukaan haluttiin tekijöitä erilaisista lähtökohdista. Myös koomikkotaustaisia henkilöitä toivottiin lavalle.

"Halusin olla esillä. Haaveilin papin tai lentokapteenin töistä, koska pappi sai esiintyä ristiäisissä ja häissä ja lentokapteenin kuulutuksia kaikki kuuntelivat."

– Minulle tuli täysin yllätyksenä, kun tuotantoyhtiö ehdotti sitä minulle. Yhden yön mietin asiaa, mutta tiesin katuvani, jos kieltäytyisin, Nordman kertoo.

Hölmöä se olisi ollutkin, sillä Putous on saanut Nordmanin uran ennenäkemättömään nosteeseen.

Heti ensimmäisellä kaudellaan hän sulatti koko Suomen sydämet suloisella, mutta sanavalmiilla hahmollaan, ay-jyrsijä Salme Pasina.

Ronskipuheinen orava voitti Putouksen suositun sketsihahmokisan.

Tällä kaudella Nordman on ihastuttanut erityisesti taitavilla imitoinneillaan pääministeri Juha Sipilänä tai liikemies Hjallis Harkimona.

– Olen aidosti iloinen siitä, että imitaatiot ovat saaneet huomiota. Se on oma vahvuuteni, jota olisi kiva päästä näyttämään ja käyttämään jatkossakin, Joonas myöntää. 

Yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Nordman on hyvillään siitä, että tällä hetkellä politiikka kiinnostaa ihmisiä.

– Nyt olisi hienoa ottaa koko muunkin hallituksen imitoiminen haltuun, Nordman julistaa kunnianhimoisesti seuraavaa tavoitettaan.

Hän on ylpeä siitä, että Sipilän kohdalla hän on oivaltanut jotain uutta, ja imitaatio on syntynyt täysin hänen itsensä luomana. Monista tunnetuista suomalaisista on jo useampaa erilaista imitaatioversiota, eikä Joonas nauti näiden henkilöiden esittämisestä yhtä paljon.

– Sipilä tuntuu nyt rakkaimmalta imitoitavalta, mutta kouluvuosilta tulee mieleen myös monia opettajia, joita oli kiva esittää. Kiitos vaan heille, he ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että olen voinut tätä taitoa kehittää, Joonas naurahtaa kommentilleen.

Porin Toukarin koulun nykyinen rehtori Jarmo Välimäki on yksi Joonaksen imitoimista opettajista. Hän muistaa hyvin 90-luvulla kolmannelle luokalle saapuneen pikkuvanhan pojan.

– Joonaksella oli jatkuvasti esityksiä. Sai opettajakin nauraa katketakseen. Jo silloin näki, mitä pojasta tulee. Hän oli positiivinen johtajatyyppi. Koko luokka sai hänestä hyvää mieltä, Välimäki muistelee.

Hän kuvailee Joonasta ihanneoppilaaksi. Tämä sai suunsa auki, mutta osasi myös käyttäytyä. Entinen opettaja ja oppilas ovat pitäneet yhteyttä myös alakoulun loputtua. Välimäki pitää elokuva- ja teatterikerhoa nuorille ja Nordmankin osallistui myös koululaisten kanssa tehtyyn elokuvaprojektiin.

Salme Pasin suosio liikutti

Voitettuaan vuoden sketsihahmokisan Salme Pasina vuonna 2014 Joonas Nordman matkasi omaan ja myös Salme Pasin kotikaupunkiin Poriin juhlistamaan voittoaan.

– Se, miten porilaiset ottivat Salme Pasi -hahmon vastaan oli ihan uskomatonta. Tiesin, että porilaiset rakastavat kotipaikkaansa niin kuin minäkin. Se oli silti jotain käsittämätöntä, Nordman ihmettelee.

Jopa 8000 ihmistä saapui torijuhlaan vilkuttamaan oravapukuun pukeutuneelle koomikolle. Sen tajuaminen sai Nordmanin myöhemmin kyyneliin.

– Liikutuin aidosti, kun mietin, kuinka käsittämätöntä kaikki oli. Silloin oli pimeää ja satoi, oli ihan hirveä keli. Silti ihmiset tulivat katsomaan, kun orava nousee lavalle. Se oli mieletöntä, Nordman pudistelee päätään.

Positiivinen huomio yllättää Joonaksen aina, ja hän myöntääkin tarvitsevansa ulkoisia todisteita siitä, että joku juttu on mennyt hyvin.

– Välillä itsekriittisyyteni on liian voimakasta. Otan tekemiseni liian vakavasti ja ehkä samalla itsenikin. Pitäisi osata paremmin nauttia asioista, mitkä menevät hyvin.  Kyse on varmaan ammatillisesta itsetunnosta, joka on vasta kehitysvaiheessa, Joonas uskoo.

Erityisesti lasten puolelta tuleva ihailu saa Joonaksen liikuttuneeksi.

– Se oli hieno tunne, kun lapsena ihaili jotain hahmoa tai näyttelijää ja sai tältä terveiset tai muiston. Tämä on saman kokemuksen jatkamista eteenpäin, Nordman kuvailee omaa tietään.

Myös Nordmanin tämän kauden sketsihahmo Matti Pikkuvanhanen kilpailee Putouksen Vuoden sketsihahmo -finaalissa.

Vaikka sketsihahmokisa on vain yksi osa Putous-lähetystä, finaaliin toista kertaa putkeen pääseminen kielii Nordmanin suuresta suosiosta. Siltikään hän ei ole varma, kuinka pitkään hän jatkaa mukana Putouksessa. Ajatuksissaan hän maalailee jo tulevaisuuden haaveita.

– Syksyllä naama on näkynyt ruudussa ihan kunnolla. Ja minulla olisi ideoita, joita haluaisin toteuttaa tulevien vuosien aikana Putouksen ulkopuolella. Minua kiinnostaa käsikirjoittamisen ja näyttelemisen yhdistäminen. Tykkään siitä, että ne myös vuorottelevat. Välillä voi säästää paukkuja toisessa, Nordman kertoo.

Unelmissa olisi päästä luomaan ja kehittämään jotain aivan omaa. Erityisesti näytellyn komediasarjan kirjoittaminen kiinnostaa Joonasta.

– Voisin kirjoittaa sen yksin tai jonkun kanssa. Ainakin haluan olla vahvasti mukana kehittämässä sitä. Olisi mukava tehdä vaihteeksi jotain jatkuvajuonisempaa, Nordman kuvailee.

Myös pidemmän tähtäimen tavoitteet ovat selvillä. Joonas haluaa tehdä töitä mahdollisimman monipuolisesti ja kehittyä näyttelijänä.

– Se taitaa olla kaikkien näyttelijöiden haave. Mutta olisi kiva päästä näyttämään uusia julmia puolia itsestäni ja näytellä pahoja ihmisiä. Täytyy tosin ehkä hankkia vähän uskottavuutta lisää, oravaa ja lasta viimeksi näytellyt Nordman naurahtaa itsekin.

”Huippulahjakas ja ihmisenä aivan ihana”

Joonas Nordmanin kanssa kaksi kautta Putouksessa näytelleet Essi Hellén ja Kari Ketonen ylistävät näyttelijäkollegaansa.

– Joonas on huippulahjakas komediakentällä, mutta hän on myös ihmisenä aivan ihana. Häneen on ollut helppo tukeutua, jos tuntuu siltä, että jokin sketsi tai käsikirjoitus ei toimi. Olisi mukava päästä tekemään hänen kanssaan jatkossakin töitä, Hellén sanoo.

–  Joonas on erityisen lahjakas imitoinneissa. Hän pystyy nappaamaan lähes kenestä tahansa ihmisestä oleellisia piirteitä ja kiteyttämään sen imitoinniksi. Sellaista taitoa en ole tähän mennessä nähnyt kenelläkään. Hän on myös mitä parhain työkaveri Putouksen tyyppisessä projektissa. Hän osaa sekä näytellä että käsikirjoittaa, ja lisäksi hän suhtautuu työhönsä kunnianhimolla, Ketonen kehuu.

PUTOUS-FINAALI MTV3-kanavalla lauantaina 12.12. klo 19.30! Muista äänestää suosikkiasi Vuoden sketsihahmo -kilpailun voittoon!