Seksikolumnin vierailevana tähtenä tällä viikolla kirjoittaa tatuointitaiteilija ja pin-up-malli Sini Ariell.
Media näyttää olevan täynnä seksiä. Koetaan, että kaikkien pitäisi näyttää hyvältä, olla sinut itsensä kanssa ja itsevarmoja naisina. Entä, kun ei yllä näihin kriteereihin? Tai ehkä ylsi ennen, muttei tunnu enää siltä, että yltäisi? Vai onko kaikki sittenkin oman pään sisällä käytävää kamppailua?
Sanotaan, että itsevarmuus on seksikkyyden sala. No, entäs sitten, kun se itsevarmuus rapisee ja tilalle jää vain nainen ja sen vartalo? Onko se sama nainen yhtä seksikäs kuin aiemminkin ollessaan vielä itsevarman ylväs näky?
Itsevarmuus rapisi
Lapsen saannin myötä huomasin itsessäni pieniä muutoksia. Pienet muutokset olivat tarpeeksi suuria tuhoamaan itsevarmuuteni ja hävittämään seksikkyyteni joksikin aikaa.
LUE MYÖS: Seksikolumni: Halukas nainen saa miehen sortumaan tähän ääliömäiseen virheeseen
Oli outoa huomata, miten peilin edessä seisoikin väsynyt nainen, meikittä, verkkareihin pukeutuneena, rinnat roikkuen ja veltostuneella ryhdillä kantaen käytettyä kehoa. Ajatus seksikkyydestä, intohimosta, meikkaamisesta tai selfien nappaamisesta miltei nauratti, enemmänkin ahdisti.
Samassa hetkessä mielen valtasi ääretön vapauden tunne. Tuntui, ettei sitä ollutkaan enää niin sanotusti "velvollinen" pysyttelemään "hottina". Sai vain olla äiti, väsynyt, räjähtänyt, lösähtänyt äiti. Tuntuikin yllättävän mukavalta homehtua kotona vauvan kanssa. Sai vain olla, napostella ja hömpöttää juttujansa. Kukaan ei nähnyt, miltä näytit, kukaan yllättävä vieras ei käynyt kylässä, etkä päivitellyt enää kuvia arjestasi. Oli vapauttavaa olla kotiäiti.
Oma prioriteetti "näyttää hyvältä tai edes jotenkin laittautua uuteen päivään" oli kääntynyt, palvelemaan vauvaa ja hänen tarpeitaan. Tässä prosessissa kadotin itseni – vai löysinkö aidon itseni sittenkin? Olin ahdistunut aluksi, silloin kirjoitinkin sen kuuluisan blogipäivityksenikin. Sen jälkeen alkoi seesteinen vauva-äiti-vaihe, mikä alkoi tuntua alun jälkeen äärettömän stressittömältä ja auvoiselta. Kotielämään totuttautumisen jälkeen olikin aika jälleen palata duuniin ja arkeen.
"Mihin minä olin kadonnut?"
Kun tästä vauvan tuoksuisesta, ummehtuneesta kodista täytyikin yht'äkkiä lähteä takaisin työelämään mallina, tatuoijana, mediahenkilönä, tuli se shokkina. Mihin minä olin kadonnut? Missä oli se reipas, itsevarma nainen, joka heti herättyään laittoi itsensä kuntoon, korkkarit jalkaan ja tyylikkäät vaatteet ylleen? Tuntui lähinnä vastenmieliseltä edes miettiä, mitä laittaisin päälleni muuttuneen kehoni kanssa, kun mikään ei näyttänyt enää istuvan samoin kuin ennen. Korkokengät olivat vaihtuneet Crocseihin ja jalkakin näytti turvonneen numerolla raskauden jälkeen.
Onnellisuus ja kiitollisuus elämäntilanteeseen vauvan kanssa oli ääretön, mutta epävarmuus ja ahdistus oman ulkonäön muutosten ja seksikkyyden häviämisen suhteen oli selvässä nousussa.
Näistä ristiriitaisista tuntemuksista ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Millä saada seksikkyys takaisin? Se oli kysymys, jota kävin läpi pääni sisällä.
Oli selvää, että ajatus seksikkyyden häviämisestä oli lähinnä vain omien korvieni välissä. Mieheni ja muiden miesten mielestä olin täysin sama kuin ennenkin.
Ikävä kyllä, itselleni seksikkyys ja halu edes harrastaa seksiä, liittyy täysin siihen, miltä minä omasta mielestäni näytän. Saamattomuus kalvoi mieltäni monta kuukautta asian suhteen. Lopulta repäisin ja kävin kaikki osa-alueet läpi: hiukset, kynnet, lihaskunnon, vaatekaapin ja dieetin. Näin löysin itseni jälleen.
"Jopa seksihaluni tulivat takaisin"
Keho sai aktiviteeteista hiukan timmimmän olemuksen, pitkät lenkit rattaiden kanssa olivatkin Penny-tyttärelleni päivän kohokohta, lyhyet hoidetut rakennekynnet toivat naisellisen olon, kun niitä naputti työpöytään, piristävä leikkaus ja uusi väri hiuksiin, sekä neutraalimpi, freessi meikki toivat fiiliksen minusta itsestäni takaisin. Helpot kävelykengät ja muutama uusi vaate piristivät vaatekaapissani. Ruokavalion muutos oli helppo: valkoiset vehnäjauhot ja ylimääräinen sokeri pois, niin kehosta lähti turvotus.
Reippaat lenkit vauvan kanssa työpäivän jälkeen sekä hyvin istuvat alusvaatteet toivat hyvän ja aikaansaavan fiiliksen, joka nosti itsetuntoani.
Nyt kun voin paremmin pääni sisällä, koen huomaavani olevan omasta mielestäni seksikkäämpi, naisellisempi ja enemmän minä kuin aikoihin. Jopa seksihaluni tulivat takaisin. En ollutkaan hävinnyt mihinkään.
Naurettavaa tässä hömpässä on se, että kukaan ei huomaa minussa mitään muutosta – paitsi uuden hiusvärin – joten oliko kaikki epävarmuus, ristiriita lopulta kuitenkin vain minun oma kiero ajatukseni pääni sisällä?