Plastiikkakirurgien palvelut kuuluvat myös julkiseen terveydenhuoltoon. Rintojen kehityshäiriöt, raskaudessa revennyt vatsa tai vaikkapa rajun laihtumisen jäljiltä roikkuva iho voivat olla peruste verovaroista kustannettavalle operaatiolle.
Varsinaisia kauneusleikkauksia ei tehdä julkisessa terveydenhuollossa, plastiikkakirurgian ylilääkäri Hannu Kuokkanen kiteyttää. Korjaava plastiikkakirurgia sen sijaan kuuluu kuntien tarjoamiin terveyspalveluihin.
Kuokkanen tietää mistä puhuu: hän toimii linjajohtajana HYKS:issä, maamme suurimmassa plastiikkakirurgisessa yksikössä.
– Julkinen puoli hoitaa kudospuutosten korjaavaa kirurgiaa. Puutokset ovat voineet syntyä sairauden, vamman tai synnynnäisen kehityshäiriön aiheuttamina, Kuokkanen listaa. Tyypillisesti julkisella puolella plastiikkakirurgit hoitavat esimerkiksi syöpäpotilaita, onnettomuuksissa saatuja vammoja tai vaikkapa huuli- ja suulakihalkiosta kärsiviä lapsia.
Hoidettavien kehityshäiriöiden kirjo on laaja. Periaate on, että sellaiset muutokset, joista on haittaa, kuuluvat korjattaviksi. Leikkauspäätös tehdään yhteisymmärryksessä kokeneen erikoislääkärin ja potilaan välillä. Leikkauksen riskit suhteutetaan odotettavissa olevaan hyötyyn, ja toiminnallisten seikkojen ohella otetaan huomioon myös psykologiset seikat. Tarkoitus on auttaa potilaita ja parantaa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti ja mitattavasti.
Toisinaan asiaa joudutaan harkitsemaan tarkkaan.
– On olemassa tietyt kriteerit ja pisteytys rajanvetoon esimerkiksi siinä, onko esimerkiksi rintarauhasen koko niin haittaavan suuri, että leikkaus tehtäisiin julkisella puolella. Loppupeleissä lääkärin ja potilaan yhteinen arvio perustuu siihen, voidaanko leikkauksella edesauttaa potilaan oireiden vähentymistä, Kuokkanen kuvailee. Hän huomauttaa, että plastiikkakirurgisesta leikkauksesta saatu elämänlaadun parannus voi olla samaa luokkaa kuin isolla tekonivelleikkauksella.
Julkisen hoidon kriteerit ovat valtakunnallisia, mutta koska leikkauspäätös on lopulta kokeneen lääkärin ja potilaan itsensä käsissä, voivat ratkaisut vaihdella yksilöllisesti. Muuten plastiikkakirurgiaan pätevät samat periaatteet kuin muihinkin leikkauksiin. Tupakointi, mahdolliset sairaudet ja ylipaino voivat muodostua esteeksi leikkaukselle.
Roikkuva vatsa kuntoon
Yksityisellä puolella rinnat ovat yleisin kirurgisen korjailun aihe. Liian suurten rintojen ohella julkisella puolella korjataan myös esimerkiksi rintojen kehityshäiriöitä.
– Kehityshäiriö rintojen osalta ei ole harvinainen. Sellainen saattaa olla vaikkapa huomattava rintojen epäsymmetria. Voi olla esimerkiksi oireyhtymä, jossa toinen rinta ei kehity ollenkaan ja rintalihaskin jää puuttumaan.
Tällaisesta tulee huomattava epäsymmetria kehoon, ja näitä korjataan julkisella puolella. Leikkausaihe on selkeä, Kuokkanen mainitsee.
Myös raskauden aiheuttamat muutokset voivat kuulua julkisen hoidon piiriin. Raskaus voi aiheuttaa suorien vatsalihasten repeytymisen, jonka seurauksena vatsa jää pullottamaan synnytyksen jälkeenkin. Seurauksena voi olla jopa toiminnallisia ongelmia ja alaselän vaivoja, jotka piinaavat muuten terveitä nuoria naisia, Kuokkanen kuvailee.
– Jos on synnytyksen jälkeinen vatsanpeiteongelma, kannattaa ilman muuta tulla sairaalapuolella arvioon. Siellä katsomme, onko kirurgisessa hoidossa järkeä tai odotettavissa olevaa hyötyä.
Uusi ja kasvava asiakasryhmä ovat laihdutusleikkauspotilaat. Rajun laihtumisen myötä roikkuva iho voi aiheuttaa sekä fyysistä että psyykkistä haittaa. Kuokkanen kertoo, että noin puolet laihdutusleikkauspotilaista joutuu turvautumaan myös plastiikkakirurgin apuun. Ehtona on, että haitta on selkeä, laihdutustulos pysyvä ja haluttu paino saavutettu.
Suomalaiset kuuntelevat järkipuhetta
HYKS:ssä tehdään vuosittain noin 6500 plastiikkakirurgista toimenpidettä. Kuokkasen mukaan ihmiset ovat myös hyvin tietoisia hoitomahdollisuuksista. Hän kehuu suomalaisten kuuntelevan järkipuhetta plastiikkakirurgin vastaanotolla.
– Suomalaiset ovat yleensä erittäin valistuneita. Rajanvetoa joudutaan käymään, itsellänikin on yksityinen vastaanotto ja näen asiaa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Erittäin harvoin tulee suurta ristiriitaa tai erimielisyyttä siitä, missä hoito toteutetaan.
Julkisella puolella potilas maksaa hoidosta vain asiakasmaksut. Esimerkiksi rintojen korjausleikkausten hinta liikkuu useissa tuhansissa euroissa, joten turhaan kunnat eivät niitä kustanna.
– Jos on elimistön normaaleihin muutoksiin liittyviä toiveita, halutaan vaikka korjata ikääntymismuutoksia kirurgisesti, niin silloin oikea osoite on yksityissektori.