Sihvonen: Yksi esimerkki osoittaa Jukka Jalosen Leijonat-valintojen poikkeuksellisuuden – "Olemme aavistuksen verran vaarallisen itsetyytyväisyyden vallassa"

Se oli aikaa, jolloin pelaajat kuten Aleksander Barkov, Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi, Patrik Laine ja Miro Heiskanen kovimpina niminä muhivat ja valmistivat itseään laadukkaissa liemissä huippu-urheilijan polulleen. Eikä laatupelaajien nimilista pääty noihin kuuteen paraatihevoseen.

LUE MYÖS: Jukka Jalonen myöntää suoraan: Leijonille rakennetaan nyt kahta erilaista olympiajoukkuetta

Lopulta 2016-2021 kaukalotodellisuus on oikeasti alkanut muuttua. Ajanjakson loppua kohti se suorastaan kiihtynyt. Jos vielä 2015 maailmancupiin ja olympialaisiin 2018 ei pelaajien puolesta ollut määräänsä enempää tunkua, oli melko selvää, ketkä valittiin NHL-pelaajista 2015 ja ketkä 2018 Euroopassa pelanneista pelaajista Leijoniin, mutta juuri nyt ääni on eri kellossa.

Valitsi Jukka Jalonen niin tai näin, oli kyse NHL-pelaajista tai Euroopassa pelaavista pelaajista olympiajoukkueen 2022 osalta, jää laadukkaita pelaajia kosolti ulos joukkueesta.

Asian voi aikajanalla laventaa niin, että jos 2010-2018 sai kasaan niukin naukin yhden laadukkaan maajoukkueen NHL:stä ja yhden iskukykyisen maajoukkueen Euroopasta, nyt noista kummastakin kategoriasta saa kasaan puolitoista todella hyvää maajoukkuetta.

Vaan lopulta omissa papereissani en tee mahdottoman suurta eroa siihen, pelaako suomalainen huippupelaaja NHL:ssä vai Euroopan jossakin huippujoukkueessa. Toki tästä katsannosta poikkeuksen tekevät aivan maailman kärkipelaajiin kuuluvat kuusi mainittua paraatihevosta kera kourallisen muita NHL:ssä operoivia suomalaisia tähtiä unohtamatta Juuse Sarosta ja Mikko Koskista.

Huomionarvoista on enemmän se, että esiin on puristunut absoluuttinen kärki ja sen alle 50-70 erinomaisen suomalaisen pelaajan perusta. Toki edelleenkään Suomi ei pärjää laatupelaajien määrässä etenkään Kanadalle, Ruotsille ja Venäjälle, mutta taiten ja pieteetillä tehty kiri syksystä 2009 on totta ja tuottanut tulosta.

Astun tuohon laajenneen laatupelaajapoppoon joukkoon sisään oman työni kautta. Kun aina silloin tällöin, kuten nyt, kun kaikkien huulilla on, kasataanko Leijonien olympiajoukkue NHL-pelaajista vai Euroopassa pelaavista pelaajista, minäkin kehno olen rakentanut omia ketjuja ja pakkipareja, on millä mällätä.

LUE MYÖS: Petteri Sihvonen hylkää villin olympiaideansa – Leijonien sankarista tiukka huomio: "Ei vain riitä"

Esimerkki: Tiedän, että Jukka Jalonen haluaa, koska tällöin hyökkäyspeli virtaa paremmin, muodostaa pakkipareja, joissa on kätisyydet niin, että vasemmalla pelaa vasen käsi mailassa alhaalla pelaava puolustaja, oikealla oikea käsi mailassa alhaalla pelaava pakki. En muista, että tuolla matematiikalla olisi 17 vuoteen ollut mahdollista rakentaa kahteen joukkueeseen neljä pakkiparia noilla taiteen sääntöjen ehdoilla, vaan nyt olisi ilman, että joutuisi ehdottomaan kokoonpanoon vain vähän sinne päin olevia, puolivillaisia pelaajia.

Huippu-urheilussa on kuitenkin laki, jossa jokaisen voiton nurkan takana vaanii tappio. Suomalaisen lätkäkoneiston ei passaa jäädä laakereilleen lepäämään, vaikka juuri nyt monessa mielessä huippupelaajien ja juniorimaajoukkueiden osalta näkymät ovat hyvät. Muistutan uudestaan jo edellä mainitsemastani seitsemän vuoden syklistä.

Emme voi olla aivan varmoja, mitä siellä on muhinut ja missä liemissä junioripelaajia viimeisen seitsemän vuoden aikana seuroissa. Mikä pitkän tähtäimen vaikutus on ollut sillä, että olemme kierteessä, jossa parhaat pelaajat jo nuoruusvaiheessaan pääsevät – tai joutuvat – pelaamaan melkeinpä ennen aikojaan sarjoissa, joissa kovemman kilpailun aikoina pelattiin vasta vuotta, kahta, jopa kolmea myöhemmin.

Tuo edellä mainittu kierre johtuu SM-liigan taloudellisesta verenvähyydestä, suljetusta pääsarjasta, riutuvasta Mestiksestä, nopeasti pelaajien vain piipahtamista A- ja B-junioreiden sarjoista. Vaikka juuri nyt tuntuu tuokin yhtälö hyvältä pelaajatuotannon kannalta, siitä ei ole kuitenkaan takuita. Kun vaikkapa edellä mainitut paraatihevoset ja muu heidän ikäluokkansa raivasivat tietään, eivät ovet olleet ikätasolta seuraavaan ja aina SM-liigaan asti yhtä apposen auki.

Oma havaintoni on se, että suomalainen jääkiekkoväki on juuri nyt aavistuksen verran vaarallisen itsetyytyväisyyden vallassa itseäni myöten.