MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen laskeutuu uudessa ohjelmassaan Sihvosen kanssa hallilla norsunluutornistaan ja menee vieraaksi eri SM-liigaseuroihin tutustumaan joukkueiden ja seurojen arkeen.
LUE MYÖS: SM-liigaseura karmivassa tappioputkessa – taas tuli rumasti käkättimeen
LUE MYÖS: SM-liigan siirtoruletista pamahti kutkuttava kulissitieto
Ensimmäinen jakso Sihvosen kanssa hallilla -videojuttusarjasta julkaistaan MTV Katsomossa myöhemmin tällä viikolla.
Minua, Sihvosta, on kautta rantain syytetty siitä, että teen rajut analyysini joka joukkueesta ja seurasta SM-liigassa täältä norsunluutornistani, lämpimästä toimistostani ja pelin tutkijan kammiostani. Etten tunne pelaajien, valmentajien ja seurojen arkea. Että olen vieraantunut siitä, mikä on työni: suomalainen jääkiekkoilu. Näin on, jos siltä näyttää.
Vastaukseni ja vastauksemme MTV Urheilun kanssa tuohon kritiikkiin on se, että alan kiertää seuroja, mennä seurojen, seurajohtajien, valmentajien ja tärkeimpien eli pelaajien pakeille.
Tarjoan myös kaikille kohtaamilleni ihmisille mahdollisuuden sanoa tähän asti olleesta toiminnastani suorat sanat kasvotusten, kameroiden edessä. Viimeinen sana on heillä.
Ensimmäisen vierailuni kohde on Hämeenlinnan Pallokerho, HPK. Kerhon tilanne on hankala. Se on juuttunut sarjataulukon sijalle 14. Lisäksi se on myynyt pois kärkipelaajiaan ja kärsii muutamien riveihin jääneen parhaan pelaajansa loukkaantumisista.
HPK ja maineikas Rinkelinmäki
Apea tunnelma on apea tunnelma. Sellainen iskee vasten kasvojani mennessäni maineikkaalle Rinkelinmäelle Hämeenlinnan Pallokerhon vieraaksi.
Hallihenkilökunta on kuten aina ennenkin, asiansa osaavaa ja minulle entuudestaan tuttua. Heitä HPK:n alennustila SM-liigassa ei tunnu hetkauttavan. Saamme kuvaaja Lauri Antoniuksen kanssa käyttöömme pukukopin numero viisi. Antonius taikoo tilaan laadukkaan studio-olosuhteen valoineen ja kamerakulmineen.
Sattumoisin koppi on sama, jossa pidin syksyllä 2009 17-vuotiaalle HPK:n omalle kasvatille, sittemmin Leijonissakin pelanneelle, kevään 2019 HPK:n mestaripelaajiin kuuluneelle Petteri Nikkilälle käänteentekevän kovan puhuttelun siitä, millä reunaehdoilla hänen uransa voi jatkua.
Rinkelinmäen koppikäytävällä on Rinkelinmäen koppikäytävän tuoksu, jopa aiempaa vahvempi, väkevämpi. Jäähalli on käymässä armottoman vanhaksi. Halli vetelee likipitäen viimeisiään. Eikä uutta taida olla Hämeenlinnaan näköpiirissä. Yhtälö on kestämätön kera Pallokerhon taloudellisen tilanteen. Vaikka hämeenlinnalaiset ovat miten kuten Rinkelinmäkeensä tottuneet, on vaikea ajatella, että kohti 2030-lukua näissä olosuhteissa tehtäisiin sekä voittavaa jääkiekkoa että riittävää lätkäbisnestä.
Aamujää
Ennen kuin haastattelen ja pääsen kohtuulliseen intiimiin kosketukseen päävalmentaja Matias "Maso" Lehtosen, pelaaja Juuso Hietasen ja puheenjohtaja Jyrki Louhen kanssa, pääsen seuraamaan HPK:n jääharjoitusta, joka kyseisen viikon tiistaina valmistaa joukkuetta kolmen pelin kotipeliviikkoon TPS:ää, HIFK:ta ja Lukkoa vastaan.
Määrääni enempää erittelemättä, analysoimatta ja kritisoimatta Lehtosen vetämää aamujäätä totean vain seuraavaa. Kärkipelaajansa myyneen joukkueen arki on armottoman kovaa. Yksittäisille harjoitteille on selvästi vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta luoda ja antaa kovaa ja laadukasta sisällöllistä merkitystä. Onneksi sentään kauden mittaan synnytetty rutiini viedä pelaajille selvästi tutut harjoitteet läpi kantavat niukin naukin läpi harjoituksen.
Olen Kerhon kannalta liikkeellä liian myöhään. Saan turhan lyödyn ja alistuneen kuvan kaikesta. Tänne olisi pitänyt päästä vierailulle jo joulukuussa 2023, ennen synkkääkin synkempää tammikuuta 2024, jolloin valmentajien, pelaajien ja seuran ote kirposi täydellisesti kilpajuoksusta koskien kevään pudotuspelejä.
Entisenä pelaajana ja valmentajana entisen pelaajan ja valmentajan empatiani hälyttävät minulle ajoitukseni virheellisyyttä. Olen juuri nyt epätoivottu vieras Rinkelinmäellä, mutta siihen nähden kaikki – edellä mainitsemieni haastateltavien lisäksi – kaikki suhtautuvat vierailuuni asianmukaisen ammattimaisesti.
Siinä se menee Sihvonen, mutta menköön nyt, tämän kerran, tuntuvat monet ajattelevan.
Apea tunnelma
Olisi puoleltani liioiteltua hurskastelua olla toteamatta ja täsmentämättä, mitä tarkoitin tämän tekstini aluksi, kun mainitsin Rinkelinmäen "apean tunnelman". Sanalla sanoen HPK on suurissa vaikeuksissa sekä nykyisyytensä että tulevaisuutensa kanssa. Sietämätöntä ja samalla välttämätöntä nykyisyyttä ovat pelaajamyynnit. Tähän asemaan yhdenkään SM-liigaseuran ei tulisi joutua koskaan. Ja silti HPK teki oikein myydessään muutaman kynnelle kykenevän pelaajan. Arviolta 100 000 euron säästö Nenosesta, Pihlströmistä ja Martellista tulee suureen tarpeeseen.
Vaan mikä olisikaan ollut tuonkin helmikuisen treenipäivän tunnelma ja laatu Rinkelinmäellä, jos joukkuetta ja seuraa odottaisi mahdolliset karsintapelit kauden päätteeksi? Väitän, että apeudesta ei olisi tietoakaan. Suljettu SM-liiga ja pelaajamyyntien mahdollisuus, tai oikeammin välttämättömyys on syöpä, joka juuri nyt jollakin tasolla auttaa HPK:ta eteenpäin, samoin kuin se auttoi Vaasan Sportia vuosi sitten, mutta isoimmassa kuvassa se kalvaa ja rapauttaa etenkin pieniä seuroja, mutta on myös isompien riesa.
Kun nykyapea HPK menee vaikkapa Tapparan, Ilveksen, HIFK:n tai Kärppien vieraaksi pelaamaan eikä pelaajan numero 15 selässä ole edes pelaajan nimeä, koko SM-liigan tuote horjuu viimeisillään. HPK käy myös suurempien seurojen kukkaron päälle.
Apea tunnelma Rinkelinmäellä syö minuakin, ulkopuolista. Apean tunnelman metka mutta karmea puoli on siinä, että välttämättä se ei näy suoraan läheskään kaikista jäähallilla olevista yksittäisistä ihmisistä, mutta kollektiivi on maissa, koko kollektiivi. Apeus on ikään kuin luissa ja ytimissä, rakenteissa.
Lehtonen, Hietanen ja Louhi
Päävalmentaja Lehtonen, niin noviisi kuin päävalmentajana SM-liigassa onkin, on taitava esiintyjä. Luultavasti hän on toistaiseksi parempi esiintyjä kuin valmentaja. Tosin (pelaajille) esiintymistähän se on valmentaminenkin.
Olen nähnyt Lehtosen sanavalmiimpana aiemmin, mitä hän on nyt siinä minun pihdeissäni. Kahdeksan kuukautta Lehtonen oli HPK:n päävalmentajana ulospäin briljantti, yhdeksäs (se tammikuu) ja kymmenes kuukausi ovat kurittaneet häntä opettavaisen Siperian lailla. Huomaan ajattelevani kesken haastattelun, että toipuuko tuo tuossa edessäni oleva nuori mies koskaan aivan ennalleen tästä seuran käsillä olevasta luiskasta. Lehtosen ilme kantaa, mutta mikroilmeet eivät.
Maailmanmestarissa ja olympiavoittaja Juuso Hietasessa on karismaa, sitä on enemmän kuin olin voinut kuvitellakaan. En muista, olemmeko koskaan aiemmin puhuneet keskenämme, tokko. Hietanen hieman yllättäen viihtyy kohtuullisesti karkeassa seurassani läpi haastattelun.
Hietanen harmittelee omaa tehottomuuttaan läpi kauden. Olen hyvilläni Hietasen puolesta, kun hän heti seuraavana päivänä TPS:ää vastaan osuu peräti kahdesti tuplaten maalimääränsä. Muutoinkin Hietanen pelaa viikon kolme mainitsemaani ottelua terhakkaammin kuin miesmuistiin. Ehkä avautumisensa haastattelussani eri tavoin vapauttaa häntä lyömään parastaan pöytään, ajattelen myöhemmin itsekylläisenä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nuori joukkue todella tarvitsee kaiken kokenutta kapteeniaan tähteellä olevissa 11 ottelussaan.
Puheenjohtaja Jyrki Louhi on älykäs lätkäjätkä. Hän tietää liki kaikesta kaiken alan ja lajin suhteen, enkä sano tätä pahalla, jos en pelkästään hyvälläkään. Louhi nousi tai luultavammin nosti itse itsensä hallituksen rivijäsenestä seuran puheenjohtajaksi. Louhi on puheenjohtajanakin kova kilpailija, kuten hän oli aikoinaan pelaajana.
Huomaan miettiväni haastattelun kuluessa, mitenköhän Louhen käy. Savotta nimeltä HPK on niin jumalattoman kova setvittäväksi, kannettava risti painaa kuin synti. Vaan selvästi tällainen tekemätön paikka – ennen HPK oli kokoonsa nähden SM-liigan suurseuroja, sisältöjensä puolesta jopa kaikista suurin, nyt se on paarialuokkaa – motivoi Louhea tavattoman paljon.
Suru puserossa
Puolikas päiväni Rinkelinmäellä on ohi. Se, mitä olen kokenut, on mennyt ihoni alle. Huomaan olevani jotenkin surullinen HPK:n puolesta. Mahtaako se näkyä minussa ja loppujuonnossani, tai jopa läpi koko show’n? mietin. Näkyy jos näkyy, sen kanssa on tultava juttuun.
Että Rinkelinmäen apeus olisi mahdollisesti tarttunut minuunkin.
Joka tapauksessa ensimmäinen laskeutumiseni norsunluutornistani on jättänyt lätkäjätkän tajuuni ja jopa kroppaani jäljen. En ole enää aivan entiseni. Onko retki seuraan sittenkin myös retki muulle lätkäväelle turhan etäiseen itseeni?
Ensimmäinen jakso Sihvosen kanssa hallilla -videojuttusarjasta julkaistaan MTV Katsomossa myöhemmin tällä viikolla.