Homman nimi on jälleen Sihvosen kanssa hallilla. Minulle on selän takana vinoiltu, on kehotettu ja on haastettu laskeutumaan norsunluutornistani seurojen, joukkueiden, pelaajien, valmentajien ja urheilujohtajien tasolle. Teen työtä käskettyä.
Tällä erää ei olla missä hallilla tahansa, vaan ollaan: Sihvosen kanssa Nordiksella.
Kävelen Nordenskiöldinkatua palan matkaa. Keinottelen itseni jäähallin sivuitse kohti ydintä. Lähestyn paikkaa, jossa minäkin olisin halunnut sekä pelata että valmentaa HIFK:n riveissä. Kykyni eivät riittäneet. Sentään pelasin ja valmensin HIFK:ta vastaan.
Jokin muinaisen pelin yksityiskohtakin välähtää mieleeni ennen kuin astun hallin ovesta mystiseen alakerran kahvilaan: Yritin ohittaa ensimmäisessä erässä vasemman kautta Pertti Lehtosen. Ei ollut mitään saumaa mennä ohi. Lehtonen niittasi minut laitaan niin, että kylkiluuni rusahtivat. Siihen aikaan, 1989, siellä vaihtoaitioiden vastapuoleisella laidalla ei ollut ollenkaan pleksilasia, johon olisin voinut osuttaa vasemman olkapääni ja lieventää törmäystä. Auts! kyllä teki kipeää.
Tuolloin HIFK:lla oli maine kovaa pelaavana ryhmänä, ja joukkueen pelitapa todella piti mainetta yllä; nykyään HIFK ei pelaa sen kovempaa kuin muutkaan, Meidän peli on nielaissut Stadin Kingit pelaamaan niin kuin kaikki muutkin, syöttöketjuin.
Tämä, Nordis, on pyhistä pyhin Suomessa, ajattelen. Semminkin kun Hakametsä Tampereella on SM-liigan suhteen jo historiaa.
Mitähän tästä tulee? mietin. Olen 20 vuotta – pois lukien sesongin 2010-2011 – lyönyt HIFK:ta kaudesta toiseen kuin vierasta sikaa ja ollut uudestaan ja uudestaan oikeassa kritiikissäni. Valistuneet lukijat muistavat haipakkani niin Doug Sheddenin kuin Raimo Summasen kuin Antti Törmäsen HIFK-joukkueita kohtaan, vain muutamia mainitakseni.
Eivät nämä nykyisetkään kuten päävalmentaja Ville Peltonen ja urheilujohtaja Tobias Salmelainen ole säästyneet sapiskaltani, päinvastoin. Heidät minun on tarkoitus kohdata Nordiksella haastattelujen merkeissä.
Unohtamatta tähtisentteri Jori Lehterää, jota aion myös haastatella. Minua kokeneemmat haastattelijat ovat varoittaneet ennalta, Lehterästä ei voi yhtään aavistaa, millä jalalla hän on kulloinkin liikenteessä. Olen varautunut Lehterän varalle. Jos hänestä huokuu vähänkin heikko energia, aion sanoa hänelle, että nyt Lehterä pää ylös, tänään ei no look -hämäys onnistu median suhteen.
Se jännittää sopivasti, kun olen päättänyt keinolla millä hyvällä päästä jotenkin kurkistaman Ville Peltosen kivikasvojen taakse. Konsteja on, mutta riittävätkö keinoni? Ehkä istutan Peltosen kuvitteellisesti pelaaja-Peltosena pukukopin pelaajariviin ja pyydän häneltä pelaaja-Peltosen analyysia valmentaja-Peltosesta.
Tobias Salmelaisen suhteen en tiedä, mitä odottaa. Hänessä on jotain samaa pitkäpuheisuutta kuin HPK:n puheenjohtaja Jyrki Louhessa, jota jututin sarjan edellisessä osassa Rinkelinmäellä. Sen tiedän itsestäni, etten ole kovin hyvä keskeyttämään tuollaisia moottoriturpia, kun he pääsevät vauhtiin.
Alla olevalla videolla maistiainen Sihvosen kanssa hallilla -avausjaksosta, jossa MTV Urheilun asiantuntija vieraili Hämeenlinnassa HPK:n luona. Tuloskasluotsi Matias Lehtonen laittoi Sihvosen koville. Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sukellan Nordiksen alakerran kahvilaan, vai onko se ravintola, sisään toiveikkaana sen suhteen, että niin kutsuttu Göran Stubbin muista erillään oleva pöytä olisi vapaana, siihen olisi mukava istahtaa tekemään viime hetken valmisteluja.
HIFK:n viestintäpäällikkö Eetu Hyvärinen huomauttaa minua sillä, että kyllä siinä kohtaa, missä nyt istun, tapasi usein istua myös Harry Bogomoloff. Ei, ei, intän, kyllä tämä on isä-Stubbin paikka minun papereissani, aina ollut.
Tunnelma Nordiksella on aavistuksenomaisesti turhankin rento ja hyvä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja etenkin HIFK:n viimeaikaiset voitot vaikuttavat ihmisten mielialoihin. Jopa Pietarinkadun Oilersin pelaajiin, jotka ovat höntsänsä jälkeen kokoontuneet omaan pöytäänsä HIFK:n hallituksen jäsenen, maineikkaan Saku Tuomisen ympärille ja johdolla.
Tuominen kertoo kuulleensa, että olen tulossa HIFK:n pakeille. Puhelemme hyvänahkaisia saneluja puolin ja toisin Tuomisen kanssa. Kysyn kurillani, pitikö hallituksessa äänestää siitä, otetaanko Sihvosta Nordikselle.
Vastapäätä Tuomista istuva pikkuserkkuni Mikko Leppilampi halaa minua, halaan takaisin. Leppilampi kertoo pöydässä istuvan "Zoom-vahvistuksen" Heikki Paasosen tehneen äsken komean maalin treeneissä. Pöydässä on muitakin, mutta Paasosen katse on ainoa, joka hieman harhailee epävarmana.
Ennen kuin siirryn hallin puolelle seuraamaan Peltosen, Kimmo Kuhdan, Marko Ojasen, Samuel Tilkasen ja Jan Lundellin vetämiä jäätreenejä, puhun Stubb-tuolistani muutaman sanan entisen HIFK-pelaaja Toni Häppölän kanssa. Hänkin on ollut äsken jäällä höntsävuorolla. Vertaamme lonkkiimme kohdistuneita vanhoja lätkäperäisiä "sotavammojamme". Minun on pahempi.
Katson olevinani syrjäkarein mutta äärimmäisen tarkasti, miten HIFK treenaa jäällä sellaiset kolme varttia. Ymmärrän, että takana on kaksi kovempien jäätreenien päivää, nyt haetaan sopivasti pelivirettä seuraavan päivän KooKoo-otteluun.
Sanalla sanoen, jäätreenien taso on: hyvä. Pelaajista aistii ja näkee vahvan energian. Harjoitteet ovat kelpo harjoitteita. Niissä on hyvä selkeys ja konstailemattomuus. Kahden kiekon harjoite, jossa Kuhta viheltää ensimmäisen kiekon pelin poikki ja lähettää toisella terävän 3-2-hyökkäyksen, ja joka jatkuu 5-5-pelinä, on pelkistetty, mutta palvelee mukavasti osin peliä, osin pelaajien mahdollisuuksia olla kamppailevia, teräviä ja saada onnistumisia.
Vältän välttämällä tästä kaukalon ääreltä kuulemasta, mitä valmentajat puhuvat pelaajille. Asia ja puhetavat ovat liian intiimi asia kaltaiseni ulkopuolisen korviin. Silti en voi olla, ymmärrättehän, olla erottamatta Ojasen pelaajille suuntaamaa sanaa ’viivelähtö’, sillä tavalla, sillä tavalla, tuumin.
Sanottakoon Peltosesta jäätreenin suhteen se, että hänellä on karismaa, jotain samaa kuin Vladimir Jursinovissa oli. Sinne, tänne sopivasti murahdellen Peltonen pitää yllä vaatimustasoa. Aivan lopuksi Peltonen kujeilee peltosmaisen jäyhänä joukkueelle "kiekkotornitreenin", tunnelma on erinomainen. Ohjat ovat vahvasti Peltosella, apuvalmentajat työskentelevät yksityiskohtien parissa.
Juuri ennen kuin pelaajat poistuvat jäältä, hoksaan. Pyydän Kuhdan ad hoc välittämään Julius Nättiselle viestin, että mielelleni puhuisin hänen kanssaan muutaman epävirallisen sanan maestro Lehterästä ja heidän vitjansa pelaamisesta. Käymme pian Nättisen kanssa ikimuistoisen laadukkaan lätkäkeskustelun, jonka sisällöt jääkööt ikuisesti meidän välillemme. Kiitos niistä, Julius Nättinen.
Olen valmis kohtaamaan haastateltavat Lehterän, Salmelaisen ja Peltosen. Miten juttutuokiomme nenäkkäin menivät, ja mitä mahdollisesti odottamatonta niissä tapahtui, sen puolesta en tohdi itse todistaa, se jääköön teidän arvioitavaksenne, juryn naiset ja herrat.
