Helsingin tunnetuin rockklubi, Tavastia, vietti viime vuonna 40-vuotisjuhlia. Tavastian salmiakkikuvioinen takahuone on noussut ihmisten mielissä myyttiseksi paikaksi, jossa artistit harrastavat rock-kliseitä minkä ehtivät. Klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaa paljastaa, mitä takahuoneessa oikeasti on tapahtunut.
Juhani Merimaa on seurannut takahuoneen tapahtumia jo vuosien ajan.
Toisinaan backstagella on jännitetty, peruuntuuko illan keikka vai ei.
– Keikkaan virittäytyminen menee silloin tällöin överiksi. Sitä on sattunut tunnetuillekin bändeille, ja keikkoja on jäänyt sen takia soittamatta.
– Pari kertaa kävi aikoinaan niin, että ruotsalaiset bändit saapuivat laivalla Suomeen, ja laivareissun jälkeen he olivat hirveässä kunnossa. Mutta kyllä he yleensä iltaan mennessä virkosivat, Merimaa muistelee.
Keikkoja on jäänyt soittamatta myös sairaustapauksien tai lentoliikenteen ongelmien takia. Hajosipa eräs suomalainen yhtye kerran kesken keikankin.
– Valtaosa keikoista sujuu kuitenkin niin kuin pitääkin, ilman mitään ylimääräisiä episodeja.
Seuraa roudareiden avustuksella
Takahuone-elämään liittyy olennaisesti myös seuran hankkiminen.
– Parilla bändillä oli sellainen systeemi, että he antoivat kesken keikan huomaamattomia merkkejä roudareilleen, jotka sitten hankkivat bändin hyväksymät yleisönedustajat takahuoneeseen sillä välin, kun itse yhtye soitti vielä keikkaansa.
– Mutta jos keikan jälkeen hakeutuu läheiseen kanssakäymiseen bändin jäsenten kanssa, kannattaa huomioida, että pari tuntia lavalla hikoilleen soittajan energia ei välttämättä enää riitä kaikkeen.
Raiderit ovat yleensä kohtuullisia
Koska klubitason esiintyjät eivät ole niitä suurimpia maailmantähtiä, ovat raiderit, eli artistien vaatimuslistat, olleet yleensä kohtuullisia.
– Silloin tällöin pyydetään sukkia ja alusvaatteita, mikä on ihan inhimillistä, koska ahtaassa kiertuebussissa puhtaat vaatteet ovat tarpeen. Myös ehkäisyvälineitä pyydetään, mutta parempi se kuin että taudit pääsisivät leviämään, Merimaa toteaa.
Alkoholin sijaan vesi on usein aiheuttanut päänvaivaa klubin henkilökunnalle. Ulkomaalaiset bändit vaativat usein pullotettua vettä erilaisen bakteerikannan vuoksi.
– Jossain vaiheessa suosiossa olivat kansainväliset vesimerkit, joiden saatavuus oli Suomessa heikkoa. Viimeisintä huutoa on kuitenkin paikallisuus. Nyt bändit haluavat sekä veden että oluen paikallisena.
Paitsi alkoholin merkillä myös sen lämpötilalla on toisinaan merkitystä.
– Eräälle bändille jouduimme hankkimaan viinin lämpömittarin. Aika halpaa se viini oli, mutta ehkä se sitten maistui paremmalta oikeanlämpöisenä, Merimaa pohtii.
Se kuuluisa seinä
Tavastian takahuoneen seinät ovat täynnä bändien jättämiä nimikirjoituksia. Kun SIG-yhtye päätti kerran maalata seinät valkoisiksi, nousi asiasta kohu.
– Entisöijääkin jo harkittiin, mutta enemmän tempauksesta närkästyivät muut muusikot kuin Tavastian henkilökunta. Puolentoista kuukauden päästä seinä ei kuitenkaan enää ollut valkoinen, sillä bändit olivat jo ehtineet täyttää seinät uusilla nimikirjoituksilla.
Seinillä lienee siis todellista tunnearvoa muusikoille. Kerran eräs soittaja halusi tehdä seinästä panoraamatapetin, jolla hän halusi koristella vessansa seinät.
– Siitä saimme idean, että seinästä voisi tehdä myös pussilakanat myyntiin, mutta mikään firma ei innostunut ajatuksesta.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren