Seppo kohtasi metsässä punertavan pedon, joka oli juuri raadellut hänen koiransa: "Ei jumalauta, susihan se on!"

Metsästäjä Seppo Puustinen oli harjoittelemassa karjalankarhukoiransa Sinnin kanssa hirvihaukkua Pyhäselän Satulavaarassa viime torstaina, kun päivä sai yllättäen karmean käänteen.

Sinni oli metsässä haukkumassa hirviä juoksuun toiselle omistajalle kuuluneen karhukoirauros Atson kanssa.

– Koirat jäivät haukkumaan ja läksin autolleni ajatellen, että antaa niiden haukkua. Mutta jokin etiäinen sitten tuli ja ajattelin, että käynpä nyt karkottamassa hirvet juoksuun, että saataisiin koirat pois. Kello oli jo kuitenkin yli puolenpäivän, Puustinen kertoo MTV Uutisille.

Samalla hirvet lähtivät juoksuun ja GPS:n mukaan Atso-koira lähti perään kovalla vauhdilla. Sinnin kaulassa ollut GPS-panta ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan liikettä.

– Ihmettelin, että eikö se koira ollenkaan seuraa hirviä. Samalla alkoi rähäkkä. Ajattelin, että polkivatko ne hirvet koiran jalkoihinsa lähtiessään.

Puustinen säntäsi paikalle nopeasti isojen ojien yli harppoen. Hän kertoo, ettei voinut kuvitellakaan, että Sinni oli juuri joutunut eloonjäämistaisteluun suurikokoista sutta vastaan.

Mutaisessa painanteessa veriset taistelun jäljet

Seppo Puustinen luonnehtii Sinniä mukavaksi metsästyskoiraksi.

Puustinen kertoo, että paikalle päästyään hän näki parinkymmenen metrin päässä punertavan otuksen.

– Luulin ensin, että onko siinä hirvenvasa pitkällään. Sitten huomasin, että ei jumalauta susihan se on. Mutaisessa painanteessa oli tappelun jäljet. Sinni oli montussa ja susi katsoi metrin päässä. Koko ympäristö oli aivan mudan ja veren vallassa.

Puustinen pohtii, että Sinnin kimppuun käynyt peto ei värityksensä perusteella ollut välttämättä aivan puhdasrotuinen susi.

– Se oli tosi iso ja hyvässä lihavassa kunnossa oleva susi. Se oli yllättävän punainen – kuin keväinen punertava hirven vasa. Siitä se susi sitten pakeni metsään.

Puustisen ensimmäinen ajatus oli, että niin verisestä näystä ei mikään koira voi selvitä hengissä.

Sinni lähti kuitenkin jolkottamaan omistajaansa vastaan. Helpotuksekseen Puustinen huomasi, että Sinnillä ei ollut kohtalokkaita vammoja.

– Yleensä susi iskee mahaan ja repii sen auki. Sinnin maha oli kunnossa, mutta takaosasta tuli verta norona. Lisäksi Sinnin häntä oli melkein purtu poikki.

Puustinen kantoi Sinnin autoon ja kiiruhti nopeasti Joensuun eläinklinikalle.

– Tunnin verran Sinniä ommeltiin. Takajalkojen sisäosissa nahkat oli revitty irti.

Lupsakka, mutta sisukas koira

Puustinen kertoo, että nyt pari päivää hyökkäyksen jälkeen Sinni on ollut kohtuullisen pirteä. Seuraavat pari viikkoa Sinni on kuitenkin sairauslomalla.

Puustinen luonnehtii kolmevuotiasta Sinniä lupaavaksi, tottelevaiseksi ja mukavaksi metsästyskoiraksi.

– Se on on lupsakka ja hirmu kiltti koira eikä äksyile toisille koirille. Ihan pikkulapsetkin käyvät sitä rapsuttelemassa. Mutta kyllä sillä luonnetta on, että se sudellekin henkensä kaupalla pistää kampoihin.

Suden hyökkäys ei näytä jättäneen jälkeä Sinnin käytökseen.

– Mutta sitä ei vielä tiedä, miten se jatkossa mieltää hirvihaukun. Onkohan sille jäänyt muistiin, että susi voi sieltä tulla, Puustinen pohtii.

”Milloinkaan ei ole varma, että koira tulee hengissä kotiin”

Puustinen kertoo, että susitilanne on puhuttanut metsästysseuroissa Pohjois-Karjalassa.

– Metsästyskaverini karhukoiran sudet tappoivat heti ensimmäisenä päivänä jahdissa. Siinä oli todennäkäisesti kaksi sutta, jotka repivät koiran hetkessä kappaleiksi.

Puustisen mielestä metsissä ei ole sijaa koirien kimppuun käyville susille.

– Milloinkaan ei ole varma, että koira tulee hengissä kotiin, kun sen laskee irti. Kaikki sudet eivät käy koirien kimppuun. Mutta tällaiset koirien kimppuun käyville susille pitäisi saada välittömästi tappolupa. Kun sellaiset sudet poistettaisiin tuolta maastosta, niin susihysteria ja susiin kohdistuva viha vähenisi suurimmaksi osaksi, Puustinen pohtii.