"Selibaatti luo salailukulttuurin": Katolisen kirkon pedofiiliskandaali paljastui, satojatuhansia uhreja – näin paavi ja muu maailma reagoivat hyväksikäyttökohuun

2:19
Näin paavi ja muu maailma reagoivat pedofiliaskandaaliin.

Ranskassa paljastui viime viikolla katolisen kirkon omien selvitysten myötä valtava pedofiliaskandaali.

Tapaukset ovat katolisen kirkon piiristä 1950-luvulta tähän vuoteen. Kolme vuotta kestäneessä laajassa selvitystyössä tutkittiin muun muassa arkistoja, uhrien haastatteluja ja asiantuntijoita katolisen kirkon sisällä.

Suomen perheyritysten liiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Raine Tiessalon mukaan katolisen kirkon ongelmat ovat olleet sisäisesti tiedossa.

Selvityksen lähteeksi on käytetty osittain esimerkiksi katolisen kirkon sisäisiä koulujen ja muiden instituutioiden rekistereitä.

– Siellä on merkintöjä joidenkin pappien kohdalla koodinimellä "ongelmia lasten kanssa". Järjestelmän sisällä pappi on siirretty esimerkiksi sisäiseen hoitoon tai hyväksikäytetty lapsi siirretty toiseen kouluun, Tiessalo sanoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jyri Komulainen kertoo, kuinka Paavi Franciscus on tarttunut pedofiliaskandaalin ongelmaan pontevammin kuin edeltäjänsä.

Vuonna 2018 Franciscus kritisoi Chilen hyväksikäytön uhreja liiallisten syytösten esittämisestä. Komulaisen mukaan Paavi kuitenkin esitti julkisen anteeksipyynnön tapauksesta ja on sen jälkeen tehostanut toimiaan.

Komulaisen mukaan tapaukset monesti jäävät tuntemattomiksi. On tapauksia, jossa pappi on syyllistynyt hyväksikäyttöön, ja hänet on lähetetty luostariin katumaan.

– Katolisessa kirkossa on nyt ymmärretty, että asia ei näin toimi. Kyse on enemmänkin sairaudesta, joka ei koskaan parane. Pedofiilipapit pitäisi sanoa irti pappisvirasta, Komulainen sanoo.

Mihin keskustelu kehittyy?

Komulainen uskoo, että keskustelu naisten pappisvihkimisestä ja selibaatin purkamisesta voimistuvat nyt entisestään. Ne ovat Komulaisen mukaan väyliä, joiden kautta katolinen kirkko voisi kehittää kulttuuria tähän päivään.

Tiessalon mukaan tapauksissa heijastuu myös sosiaalinen ilmiö. Tyypillinen hyväksikäyttäjä on kirkon työntekijä, joka kuuluu ylempään keskiluokkaan. Hyväksikäytetty on monesti alemman sosiaaliluokan lapsi, joka voi olla lähtöisin esimerkiksi ongelmallisista lähiöistä.

– Hyväksikäyttäjät löytävät tietyn tyyppisiä nuoria, jotka ovat alttiita manipuloinnille. Sosiaaliluokkien välinen dialogi ja sen ymmärtäminen ovat yksi avain, miten tätä lähdetään purkamaan, Tiessalo sanoo.

Katolisen kirkon opetus ei hyväksi lasten hyväksikäyttöä. Kirkossa asia on tulkittu monella tapaa väärin.

Tänä vuonna Franciscus teki Kanoniseen katoliseen lakiin muutoksen. Lakiin tehtiin uusi luku käsittelemään lapsiin kohdistuvia rikoksia. Aiemmin niitä on käsitelty samassa kategoriassa pappien selibaattirikkomuksien kanssa.

Salailun kulttuuri antaa tilan pedofilialle

Kirkon virallisen opetuksen mukaan seksuaalisen toteuttamisen paikka on avioliitto. Komulaisen mukaan katoliset papit ja munkit sitoutuvat selibaatissa naimattomuuteen ja seksuaalisesti puhtaaseen elämään.

Monet katoliset papit rikkovat kuitenkin selibaattia. Komulaisen mukaan papeista jopa yli puolet rikkovat sitä aikuisen naisen tai miehen kanssa.

Komulaisen mukaan selibaatti ei sinänsä johda suoraan pedofiliaan, mutta se luo eräänlaisen salailun kulttuurin.

– Salailun kulttuuri synnyttää valtavan kaapin. Valtavan kaapin perälle mahtuu rikollista, kammottavaa lasten hyväksikäyttöä, Komulainen sanoo.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja