Seksuaalirikoksia pohtineen työryhmän muutosehdotuksia on kritisoitu julkisuudessa lapsiuhrin asemaa heikentäviksi.
Lapsiin ja aikuisiin kohdistuneiden rikosten säännökset halutaan erottaa toisistaan. Yksi oikeusministeriön asettaman työryhmän jäsenistä on oikeuspsykologi Julia Korkman, joka on pitkään työskennellyt lasten parissa tutkien hyväksikäyttöä, lasten kokemuksia ja ollut myös mukana rikosprosesseissa haastattelemassa seksuaalirikosten uhreiksi joutuneita lapsia ja nuoria.
Muutosehdotusta kritisoineet ovat sitä mieltä, että seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden lasten asema heikkenee, jos oikeusministeriössä valmistellut muutosehdotukset tulevat voimaan. Korkmanin mukaan tarkoitus on kuitenkin nimenomaan suojata lapsia aiempaa enemmän.
Kriitikoiden mukaan suojaikäraja laskisi käytännössä 12 vuoteen, mutta Korkman sanoo, ettei tämä pidä paikkaansa.
– Suojaikäraja on ja pysyy 16 vuodessa, mutta sen lisäksi on haluttu täsmentää sellainen alaikäraja, jonka mukaan nuoremman lapsen mielipide ei vaikuttaisi arvioon eli tätä nuoremmalle tehty seksuaalinen teko täyttäisi sellaisenaan ankaran rikostunnusmerkistön. Ajatus on ollut, että tämä lisää nuorempien lasten suojaa, Korkman sanoo.
Muutosehdotusten taustalla on tapaus, jossa oikeus ei tuominnut sukupuoliyhteyttä 10-vuotiaan kanssa raiskauksena. Korkmanin mielestä missään nimessä ei voida ajatella, että 10-vuotias olisi tarpeeksi kypsä arvioimaan suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen.
– Sen ikäisiä lapsia on ehdottomasti suojeltava. Tästä näkökulmasta nimenomaan 12 vuoden ikäraja on omiaan suojaamaan lapsia näissä tilanteissa.
Nuorten välisissä tilanteissa enemmän tilaa tapauskohtaiselle arvioinnille
Sen sijaan nuorten välisiä, suostumuksellisia tilanteita ei kriminalisoitaisi. Korkman pitää muutosehdotuksia perusteltuina, koska ne perustuvat tutkittuun tietoon siitä, miten nuoret käyttäytyvät.
Suomessa on kansainvälisesti verrattain korkea suojaikäraja, joka on 16 vuotta. Esimerkiksi länsinaapurissa Ruotsissa suojaikäraja on 15. Merkittävä osa nuorista aloittaa seksuaalielämänsä ennen 16 vuoden ikää, eikä ole tavatonta että osapuolten välissä on esim. parin vuoden ikäero.
Korkman haluaa kuitenkin korostaa, että ehdotuksen mukaan myös 12-15-vuotiaiden kohdalla merkittävä ikäero toiseen osapuoleen antaa syytä olettaa, että kyseessä on rikos. Toisin sanoen, jos toinen osapuoli on aikuinen tai selvästi vanhempi, sukupuoliyhteys 12-15-vuotiaan kanssa olisi aina rangaistavaa nuoren vapaaehtoisuudesta riippumatta.