Olen 26-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
