Olen 26-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Kiitos kysymyksestäsi. Toivottavasti et vielä luovuta, vaikka elämä tuntuukin ahdistavalta ja yksinäiseltä. Sinua voidaan kyllä auttaa. Vaikka juuri nyt elämältäsi ja tekemisiltäsi on kadonnut pohja, onko mahdollista että uskaltaudut edes ajattelemaan avun hakemista. En usko, että selviät tuosta yksin. Tukevassa terapeuttisessa suhteessa Sinun on mahdollista käsitellä kaikkea kokemaasi ja alkaa luoda itsesi kanssa sellaista suhdetta jonka kanssa voit elää ilman itsetuhoajatuksia.
Kiinnitän tarinassasi huomiota muutamaan asiaan: intiimin ihmissuhteen puuttumiseen, aggressiivisiin fantasioihin, pakonomaiseen nautinnon hakemiseen itsetyydytyksestä ja sitä seuraavaan ahdistukseen ja masennukseen.
Psykoseksuaalinen kehitys alkaa varhain
Ihmisen psykoseksuaalinen kehitys alkaa hyvin varhain, jopa ennen syntymää. Käsitys itsestä alkaa muovautumaan jo varhaisissa vauva-ajan ihmissuhteissa. Niissä luodaan pohjaa erityisesti tunteiden säätelylle, kyvylle käsitellä stressiä ja sietämättömiä tiloja. Yhtä tärkeää on oppia vastavuoroiseen ja luontevaan kontaktiin toisen kanssa sekä leikkiin, iloon ja nautintoon. Kaikessa tässä varhaiset ihmissuhteet ovat erityisen tärkeässä roolissa.
Vauva on ikään kuin minän raaka-ainetta, sanoo Sue Gerhardt kirjassaan Rakkaus ratkaisee – varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle. Kullakin vauvalla on syntyessään geneettinen malli ja ainutlaatuinen mahdollisuuksien valikoima. Osa vauvan järjestelmistä on jo syntyessä toimintavalmiita, mutta useimmat järjestelmät ovat epätäydellisiä ja kehittyvät vasta toisen ihmisen vaikutuspiirissä. Juuri siksi varhaisilla ihmissuhdekokemuksilla on paljon merkitystä. Kokemukset ihmissuhteissa vaikuttavat eniten juuri kyvykkyyteen käsitellä tunteita. Jos aikuisella itsellään ei ole kykyä säädellä omia tunteitaan, hän ei kykene tuntemaan vauvansa oloja, eikä siten auttamaan vauvaansa sietämättömien olojen kanssa. Vauva ei opi havaitsemaan omia tunnetilojaan eikä muokkaamaan niitä tehokkaasti, jos aikuiset eivät siinä auta. Niinpä vauva jää ilman selkeää tunnetta siitä miten mielen tasapainoa ylläpidetään.
Lähes kaikki terapiasuuntaukset ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että kaikkein olennaisinta on, että vauvalla on nimenomaan tunneperäisesti saatavilla olevia ihmisiä auttamassa tunteiden huomaamisessa ja käsittelyssä sekä antamassa lohtua silloin kun vauva sitä tarvitsee.
Parisuhde on kiintymystä
Parisuhteesta puhutan nykyään aikuisrakkauden kiintymyssuhteena. Tämä viittaa siihen, että parisuhteessa olevat kiintymysmallit näyttäisivät heijastelevan varhaisia kiintymysmalleja. Aikuisen kiintymyssuhteissa – varhaisten kiintymyssuhteitten tavoin – täyttyy kolme kiintymyksen ehtoa: läheisyyden, turvapaikan ja turvallisen tukikohdan tarjoaminen. Aikuisen kiintymyssuhteissa nämä ehdot täytetään molemminpuolisesti.
Varhaiset kiintymyssuhteet voivat olla joko turvallisia tai turvattomia. Kiintymismallit ilmenevät hyvin monella tavalla, kuten siinä kuinka haemme läheisyyttä, kuinka haemme kontaktia toisesta esim. hymyilemällä, liikkumalla kohti, kääntymällä toisen puoleen tai hakemalla katsekontaktia, sekä miten puolustaudumme uhkatilanteissa.
Jos varhaiset kokemukset ihmissuhteista eivät ole olleet turvallisia, eikä varsinkaan kokemusta rakastetuksi tulemisesta ole syntynyt, voi olla vaikea antautua ja heittäytyä rakastumisen kokemukseen. Rakkaussuhteessa antaa ja jakaa jotain itsestään ja samaan aikaan on saatavilla toista varten.
Suutelu lienee vielä intiimimpää kuin yhdyntä toisen kanssa. Kokemukseni mukaan ihmisillä, joilla on ollut jollakin tapaa epävakaat varhaiset ihmissuhteet, erityisesti suutelu toisen kanssa tuntuu vastenmieliseltä. Suutelussa yhdistyy koko intiimin ihmissuhteen dynamiikka; on antauduttava tutkittavaksi, kosketeltavaksi ja kohdattavaksi. On siis laskettava kaikki suojamuurit, jotta voi ottaa vastaa toisen tulemisen iholle. Ja samaan aikaan on oltava itse aktiivinen, on kurottauduttava toista kohti, on annettava itsestä palanen hyvää Toiselle. Kohtaamisen maukkaus maistuu juuri suudellessa; se on joko nautinnollista ja luontevaa, epävarmaa ja jäykkää tai jopa vastenmielistä.
Friikkiyden mielekkyys
Nyt ei ole tarkoitus hakea syyllisiä. Tarkoitukseni on katso mikä mieli friikkiydellä voisi olla. Niin oudolta kun se kuulostaakin, tämän hetkinen toimintatapasi voidaan nähdä yrityksenä säädellä epämukavia oloja. Sisälläsi kuohuu monella tavalla. Onko niin, olet jäänyt melko lailla yksin kaikkien tuntojesi ja olojesi kanssa, ehkäpä jo hyvin pienenä ollessasi.
Näyttäisi siltä, että olet myös jo varhain oppinut tyynnyttämään epämukavia oloja hinkkaamalla itseäsi. Se ei kuitenkaan tuota pidempiaikaista tyydytystä, vaan epämukava olo vain pahenee ja putoat masennukseen ja ahdistukseen. Ja kun paha olo jatkuu, alat hinkata uudelleen saadaksesi hetken rauhaa ahdistavilta oloilta. Masturboinnissasi onkin tunnistettavissa jotakin rituaalin- tai pakonomaista riippuvuustyyppistä käyttäytymistä.
Missähän kohtaa olet oppinut kokemaan väkivallan kiihottavana? Normaalisti kun ihminen näkee vaikkapa tappelun, se herättää ihmisessä puolustautumiseen valmistautuvat reaktiot: mieli valpastu, sydän lyö tiheämmin, verenpaine kohoaa ja ihminen valpastuu puolustautumaan joko taistelemalla, pakenemalla tai hakemalla apua. Ikään kuin joissakin kehon kokemissa reaktioissa olisi tapahtunut sekaannus. Kehon kokema virittäytyminen, pulssin kohoaminen jne. tapahtuu myös silloin kun ihminen kiihottuu. Tässä on jotakin, jota erityisesti voisi tutkia terapiassa.
Toisaalta koet yksinolosi luonnolliseksi ja luontevaksi ja samaan aikaan koet ahdistusta ihmissuhteen puuttumisesta. Siinäkin on jotakin ristiriitaista.
Kuten jo alussa totesinkin, toivoa ei vielä kannata menettää. Turvallisessa, vakaassa terapiasuhteessa on kyllä mahdollista tutkia ja eheyttää kaikkea kokemaasi. Olet vielä nuori mies, jolla on paljon elämää edessäpäin. Niinpä rohkaisen ja kannustan Sinua hakeutumaan psykoterapiaan.
Leena Hattunen, seksologi.
Kuvat: Shutterstock