Käytä lounastunti hyväksesi!
Projektia pukkaa, ylitöiksi menee, kotiin saavutaan pikkutunneilla lopen uupuneina. ”Eihän toista vaan tarvitse huomata?” Ruuhkavuodet, pienet lapset – aamulla tarhaan ja kouluun, iltapäivällä tarhasta tai koulusta. Kaupan kautta kotiin ja hellan ääreen. "Eihän mun tarvi jaksaa?"
"Miksei me koskaan ehditä?"
Kun arki vie ajan seksiltä ja läheisyydeltä, mikä olisi parempaa kuin yhteinen etäpäivä – kalenteriin kirjattu yhdessäolo? Töitä on tehtävä totta kai, ei etäpäivää voi käyttää laiskotteluun. Mutta ruokatunnin voikin sitten viettää aivan kuten itse haluaa.
Etukäteen sovittu yhteinen etäpäivä on ruuhkavuosien parasta esileikkiä. Jännitys ja kihelmöinti kasvaa odottaessa. Lapset tarhaan tai kouluun, paluu kotiin. Kone päälle. Töitä ja jalkapeliä, kuumia katseita, rohkeita vilkaisuja. Kosketuksia. Täysin luvallisesti, oman kullan kanssa. Odotus, kunnes kello lyö lounastunnin. "Hei, käyn syömässä" – hyväksytty poissaolo koneelta, arkipäivän varastettu hetki rakkaan kanssa. Kummankaan ei tarvitse kiirehtiä kotiin.
Nautinto. Yhteistä aikaa. Toiset syö lounaan, toiset jotain muuta.
Palataan töiden ääreen, tyytyväisinä, valmiina jatkamaan. Merkityksellinen hymy. Jotain jaettua, toiselle annettua ja itselle saatua. Pariskuntana, vaimona ja miehenä – ei äitinä ja isänä.
Vielä ennen arjen rutiineihin palaamista nautitaan iltapäiväkahveista!
