USA 2000. Ohjaus: Keenen Ivory Wayans. Käsikirjoitus: Shawn Wayans, Marlon Wayans, Buddy Johnson, Phil Beauman, Jason Friedberg & Aaron Seltzer. Tuotanto: Eric L. Gold, Brad Grey, Lee R. Mayes, Peter Safran, Keenen Ivory Wayans, Marlon Wayans, Shawn Wayans, Bob Weinstein, Harvey Weinstein, Bo Zenga. Kuvaus: Francis Kenny. Leikkaus: Mark Helfrich. Pääosissa: Carmen Electra, Jon Abrahams, Shannon Elizabeth, Anna Faris, Marlon Wayans, Shawn Wayans, Cheri Oteri. Kesto: 88 min.
Parodia on vaikea laji, jonka kanssa on helppo mennä pahasti metsään. Näin etenkin jos parodioinnin kohteeseen suhtautuu puolivillaisen huolimattomasti, vieläpä yleisöään aliarvioiden. Juuri näin on päässyt käymään Wayansin veljesten teinikauhuleffoja irvailevassa 'huumoripläjäyksessä' Scary Movie. Tekijöitään tekele on epäilemättä hykerryttänyt hyvinkin paljon, mikä ei kuitenkaan ole tae naurun kantautumisesta leffateatteriin asti. Lopputulos on tylsä sketsikavalkadi, jonka vähäisen viihdearvon saattaa tavoittaa vain teinihitteihin tykästynyt katsoja.
Nykyisen elokuvaparodian voi katsoa syntyneen vuonna 1980, jolloin tekijätrio Jim Abrahams, David & Jerry Zucker tarjoilivat yleisölle naurukimaran nimeltä Hei me lennetään (Airplane!). Parodioinnin kohteina olivat itsensä vakavasti ottaneet katastrofielokuvat kuten esim. Kiitorata (Airport, 1970) ja The Poseidon Adventure (1972). Syy, miksi Hei me lennetään - ja myöhemmin Mies ja alaston ase -elokuvat onnistuivat, piilee siinä pieteetissä, millä nämä komediat on kokoonpantu. Ei ole lähdetty itsetietoiseen yleisön kosiskeluun, vaan on ymmärretty katsojan oman oivalluksen arvo. Gagien, vitsien, vyörytystä ei ole alleviivattu ja asetettu siten liiaksi etualalle, vaan niiden on annettu tapahtua omaehtoisesti, ikään kuin juonen laitamilla, kohtausten herkullisissa saumoissa. Mikä tärkeintä, tuntumaa irvailun kohteeseen ei ole kadotettu sekunniksikaan, sillä parodian ero alkuperäiseen on muotoutunut enemmänkin tuttujen tilanteiden, tunnelmien ja henkilöhahmojen hervottomasta venyttämisestä kuin irrallisten herjojen heittelystä.
Etupäässä Scream- ja I Know What You Did Last Summer -elokuvia parodioiva Scary Movie tyytyy olemaan pelkkä valittujen vitsien viitekokoelma: soppaan on lisätty myös hieman Halloweenia, Painajaista Elm Streetillä, Epäiltyjä, Buffy vampyyrintappajaa, Blair Witch Projectia, Urban Legendiä, Kuudetta aistia ja Matrixia. Ohikiitävät repliikkiyhteydet saattavat miellyttää kaikkein tunnistamisintoisimpia filmifriikkejä, mutta mitään sen enempää ne eivät anna. Irrallisen ontot visuaaliset lainat ainoastaan pysäyttävät yhtenäisemmän kerronnan, jota Scary Movie kipeästi kaipaisi. Sanalla sanoen, Scary Movie tarvitsisi tarinan, jollaista sillä ei ole.
Wayansin veljesten komedian merkittävimmäksi maalitauluksi kohoaa Scream-kauhutrilogia ja ylipäätään sen luojan, käsikirjoittaja-ohjaaja Kevin Williamsonin tuotanto. Kohde itsessään on parodian kannalta mahdollisimman epäkiitollinen, olihan trilogia jo sellaisenaan itsereflektiivinen näpäytys kauhugenren konventioiden suuntaan. Screamin perusideana oli tarkastella kaavamaisia kauhukuvioita ja ennalta-arvattavia käänteitä - mitä siitä jää enää jäljelle parodioitavaksi? Eipä juuri mitään.
Siinä missä parhaat elokuvaparodiat taiteilevat hyvän ja huonon maun välimaastossa, Scary Movie turvautuu toistuviin rimanalituksiin. Kökkö kikkelihuumori ei jaksa kannatella edes kokonaista kohtausta, saati sitten elokuvaa. Ei sillä, että alatyylin huulenheitto sinänsä olisi pahasta - onnistuneempina esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Farrelly-veljesten kreisikomediat. Scary Movien kohdalla on vain jäänyt puuttumaan kolme onnistuneelle komedialle tärkeää tekijää: näkemys, lahjakkuus, ja nämä kaksi osa-aluetta yhdistävä innoittunut toteutus.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: CTS Egmont