Suomi 2008. Ohjaus: A-J Annila. Käsikirjoitus: Iiro Küttner. Tuotanto: Tero Kaukomaa ja Jesse Fryckman. Kuvaus: Henri Blomberg. Leikkaus: Joona Louhivuori. Pääosissa: Ville Virtanen, Tommi Eronen, Viktor Klimenko, Kati Outinen, Rain Tolk, Vilhelmiina Virkkunen, Ismo Kallio. Kesto: 85 min.
Nuoren ohjaajan Antti-Jussi Annilan päätä ei palele. Ensin hän syöksyi komealla esikoispitkällään Jadesoturi (2006) keskelle kiinalaista wuxia-perinnettä näyttävine taistelukohtauksineen ja nyt kotimaamme Pitkän vihan jälkeiseen vallanjakohistoriaan, lajityyppinä haastavasti kauhu. Tummanpuhuva Sauna on onneksi huomattavasti vakuuttavampi edustaja lajityypistä kuin Pete Riskin taannoinen hirviöfloppi Dark Floors.
Perikansallisen kodikas pesuhuoneemme saa Annilan käsittelyssä aivan uusia henkimaailmoihin kurottavia piirteitä. Ohjaajan esikoisen tapaan Sauna yhdistää eri aika- ja todellisuustasoja, (inho)realismia ja satumaisia myyttejä. Eikä tämä ole helppo temppu.
Vuonna 1595 pitkä sota on päättynyt. Suomalaisveljekset Eerik (Ville Virtanen) ja Knut (Tommi Eronen) Spore kuuluvat komissioon, jonka tehtävänä on merkitä uusi raja Ruotsin ja Venäjän välille. Eerik on sodan julmuuksien paaduttama raakimus, joka ei anna armoa rajaseudun ortodoksikyläläisille, edes naisille tai lapsille. Pikkuveli Knut taas on herkkä ja omantunnontarkka mies, joka tahtoisi vain takaisin kotiin kirjojen ja sivistyksen pariin.
Tappamistaan ihmisistä lukua pitävän Eerikin viimeisin uhri alkaa vainota komission matkaa, ja lisää outoja tapahtuu, kun he saapuvat suuren suon keskipisteessä sijaitsevaan syrjäkylään. Asukkaat ovat aavemaisen puhtaita ja valkoisena hohkaavassa saunassa on jotain perin uhkaavaa. Sanotaan jopa, että siellä synnit pestään pois. ”Pimeys ei taitu, se taivuttaa”, kumisee kyläneukkoa näyttelevä Kati Outinen kolkosti.
Iiro Küttnerin käsikirjoittama epookki pitää tunnelmansa tiiviinä ja kasvattaa painajaismaista jännitystä tehokkaasti ilman että mytologinen tarina muuttuisi korniksi. Kauhuefektit ovat aidosti pelottavia. Pelkkää säikyttelyelokuvaa suuremmaksi Sauna laajenee lähestyessään syvällisiä teemoja kuten uskoa, syntiä ja anteeksiantoa ja jättämällä tarpeeksi tilaa tulkinnoille.
Ville Virtanen lienee Suomen paras miesnäyttelijä, minkä hän jälleen todistaa likinäköisenä, yksisilmäisellä hevosella ratsastavana soturina, jolle tappaminen on mennyt veriin. Hän ei tee julman Eerikin hahmosta yksiulotteista karikatyyriä vaan kokonaisen ristiriitaisen ihmisen. Haavoittuvaisten pikkuveljien osiin erikoistunut Tommi Eronen (Bad Luck Love, Jadesoturi) ei jää jälkeen koskettavalla suorituksellaan Knutina, jolla on omat demoninsa voitettavinaan. Elokuvaa varten kumpikin joutui ankaralle nälkä- ja kuntokuurille, ja tulokset näkyvät. Kylmyys ja väsymys tuntuvat katsomossa asti, kun Virtanen kahlaa Aatamin asussa hyisessä suovedessä.
Oman pikantin säväyksensä elokuvaan antaa estraditaiteilija Viktor Klimenkon roolitus uskonnollisia ennustuksia paasaavaksi venäläisupseeri Semenskiksi. Myös sujuvasti venäjää solkkaava Kari Ketonen (Pelikaanimies), kylänvanhinta esittävä veteraani Ismo Kallio ja uusi löytö, pojan roolissa nähtävä 14-vuotias Sonja Petäjäjärvi tekevät vakuuttavaa työtä.
Tero Kaukomaan ja Jesse Fryckmanin muodostaman Bronson Club Oy:n tuottama Sauna on enemmän kuin lupaava osoitus suomalaisen genre-elokuvan uusista mahdollisuuksista fantasian, kauhun ja maagisen symbolismin puolella.
Teksti: Tuuve Aro