Sato-yhtymän toimitusjohtajan Matti Sarnelan mielestä henkilökohtaisista omistusaravalainoista voisi löytyä apua kasvukeskusten asuntopulaan. Niitä voisivat käyttää ne keskituloiset, jotka eivät mahdu vuokra-arava-asuntojen tiukkojen tulorajojen sisään.
Omistusaravajärjestelmä ajettiin alas 90-luvun puolivälissä, kun korkojen laskiessa tavallista pankkilainaa alkoi saada aravalainoja edullisemmin ehdoin. Sitä ennen henkilökohtaisella aravalainalla rahoitettuja omistusasuntoja ehdittiin reilun viiden vuosikymmenen aikana rakentaa maahan runsaat 400 000 kappaletta, joista noin 40 prosenttia oli omakotitaloja. Aravalainoitus oli sidottu tulorajoihin ja perheen lapsilukuun.
Nyt aravalainoille voisi taas löytyä kysyntää, kun vapaarahoitteisten omistusasuntojen hinnat ovat nousseet pilviin ja korot nousussa. Lisäksi yleishyödyllisten rakennuttajien eli VVO:n, Saton ja YH-Rakennuttajien vuokra-asuntotuotanto on romahtanut varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Sarnelan mukaan kyse ei ole rakennuttajien haluista, vaan siitä, että vuokratalotuotantoon on pakattu niin paljon rajoituksia ja epävarmuuksia, että uutta tuotantoa ei kannata panna liikkeelle. Lisäksi aravavuokra-asukkaiden tulorajat ovat jämähtäneet lähes kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Sen vuoksi rakennuskulujen nousu ajaa rakennuttajat mahdottomaan rakoon, kun kasvaneita kustannuksia ei voi siirtää vuokriin.
-Ne, joilla olisi varaa maksaa korkeampia vuokria, eivät tulorajojen vuoksi voi hakea asuntoja ja niillä, jotka mahtuvat rajoihin, ei ole varaa vuokriin, Sarnela sanoo. Esimerkiksi aravavuokra-asuntoa hakeva lapseton pari saa pääkaupunkiseudulla tienata bruttona enintään 12 300 ja muualla Suomessa enintään 11 700 markkaa.
Ijäs kannattaa
Valtion asuntorahaston ARAn pääjohtaja Teuvo Ijäs pitää Sarnelan ehdotusta omistusasuntojen aravajärjestelmästä tässä suhdannetilanteessa kannatettavana. -Totta on myös, että arava-asuntojen tulorajoja ei ole vähään aikaan tarkistettu, hän sanoo.
Rakennuskulujen osalta julkisuudessa on ollut Ijäksen mukaan virheellistä tietoa siitä, että ARAlla olisi kiinteä hintakatto aravatuotannon kustannuksille. Ijäksen mukaan jokainen hanke käsitellään yksilöllisesti. -Valtion tukema tuotanto ei saa kuitenkaan olla inflatorista, joten hintojen täytyy pysyä kohtuullisina.