Kaislikon pitkien ruohojen välistä näkyy silloin tällöin vilahduksia sahraminvärisestä kankaasta. Intian pyhää Gangesjokea myöten lipuu hiljalleen kohti merta kuoleman synkkää satoa: koronavainajia viimeisellä matkallaan.
Maan itä- ja pohjoisosan köyhillä perheillä ei usein ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää edesmennyt läheisensä pyhän virran syleilyyn tai haudata hänet joen töyräälle, koska rahaa ruumiin polttohautaukseen ei ole tai krematoriot ovat liian täynnä.
Monsuunisateiden alettua joen virtaus on kiihtynyt ja töyräät ovat osin luhistuneet jokeen vieden mataliin hautoihin haudatut vainajat lipumaan pitkin 2 500-kilometristä jokea.
Hindujen pyhän kaupungin, Allabadin, viranomaiset kertovat nostaneensa joesta jo pitkälti toistasataa tunnistamatonta ruumista, jotka on sen jälkeen polttohaudattu kaupungissa.
"Vene voi aina osua ruumiiseen"
Yhdessä kaupungin krematorioista työskentelevä Sonu Chandel sanoo järkyttyneensä pahasti jo alkukesästä, kun hän näki miten perheet kaivoivat hautoja jokitörmiin. Monsuunin myötä tilanne on pahentunut entisestään.
– Oli jo alun perin hyvin surullista nähdä, kun köyhät joutuivat hautamaan rakkaimpansa tavalla, joka ei ollut arvokas. Nyt kun vesi on noussut, tilanne on pahentunut entisestään. Kun menen veneelläni joelle, on koko ajan olemassa vaara, että vene tai airo osuu joessa kelluvaan ruumiiseen, Chandel kauhistelee.