Kun Sanna keväällä suunnitteli toista lasta miehensä Karin kanssa, ei hän voinut aavistakaan, että paria kuukautta myöhemmin hän olisikin yksinhuoltaja.
Sannan*, 27, tulevaisuus oli pitkälti suunniteltu vielä viime keväänä. Esikoispoika oli 1,5 vuotta vanha, ja Sanna oli jo jonkin aikaa yrittänyt aviomiehensä Karin*, 30, kanssa toista lasta. Suunnitelmana oli, että Sanna olisi muutaman vuoden kotiäitinä. Kesällä kaikki kuitenkin muuttui.
– Ensimmäinen outo juttu oli se, kun en saanut Karia eräs aamupäivä lainkaan puhelimitse kiinni. Hänen piti olla töissä, mutta kun hän monen tunnin päästä soitti takaisin, hän väitti olleensa moottoripyöräilemässä. Vähän tämän tapahtuman jälkeen Kari sitten vain töksäytti, että tarvitsee aikaa miettiä suhdettamme. Hän kyllä sanoi, että tunteita minua kohtaan on, mutta kun kysyin, hän ei keksinyt minusta enää mitään hyvää sanottava, Sanna muistelee.
Ilmoitus tuli Sannalle täysin puskista eikä siihen ollut mitenkään voinut varautua etukäteen.
– Mitään sellaisia merkkejä ei ollut, mistä olisin voinut päätellä jotain. Toisaalta en osannut tällaista vaihtoehtoa ajatellakaan. En kuitenkaan edes jälkeenpäin mietittynä keksi yhtäkään merkkiä, mikä olisi voinut ennakoida eroa.
Seuraavat pari viikkoa olivat Sannalle kuluttavia.
– Se oli ihan hirveää aikaa. Kari oli täysin kylmä sen ajan eikä hänestä saanut mitään irti. Se oli kuin kidutusta. Sitten hän kertoi muuttavansa pois.
Huono käytös auttoi toipumisessa
Kari tuli pian hakemaan tavaransa ja veikin lähes kaiken rahanarvoisen.
– Olin ihan järkyttynyt. Toisaalta oli helpotus, kun päätös vihdoin tuli ja se henkinen kidutus loppui. Kysyin, onko hänellä joku toinen – vaikken todellakaan sitä hänestä uskonut – mutta hän katsoi suoraan silmiin ja vakuutti, että ei varmasti ole. Tietysti minä uskoin.
– Oli hassua miettiä, että kaksi kuukautta aiemmin kaikki oli vielä hyvin. Kesäkuussa Karilla oli vielä vauvakuume ja heinäkuussa hän lähti. Mikä siinä välissä on mennyt pieleen? Sanna muistelee miettineensä.
Kari kertoi muuttaneensa kaverinsa luo – kaverin, jonka henkilöllisyydestä Sannalla ei ollut käsitystäkään. Sanna yritti parin viikon ajan muuttaa miehen mieltä, kunnes Karin käytös sai Sannan tajuamaan, että hänen oli parempi olla ilman.
– Hän ei ollut lainkaan oma itsensä. Hän sai ihan ihmeellisiä raivokohtauksia hakiessaan tavaroitaan. Hän vei koirammekin, kun en osannut pistää vastaan sellaisen raivon edessä. Kun hän vei jopa dvd:t hyllystä, sanoin hänelle, että on oikeastaan aika upeaa, että hän käyttäytyy niin ääliömäisesti, sillä se tekee erosta paljon helpompaa, Sanna muistelee.
Miksi mies pohtii eroa yksin?
Raivokohtaukset ja tavaroiden vieminen yhteisestä kodista olivat jo itsessään tarpeeksi, mutta yksi asia sai Sannan täyden raivon valtaan.
– Se, ettei hän ottanut minkäänlaista yhteyttä poikaamme, oli asia, joka sai minut vihaamaan koko miestä. Vaikka kuinka olisi huonot välit lapsen äitiin, niin ei lasta tarvitse jättää. Eivätkä meidän välimme edes olleet niin huonot, hänen raivokohtauksiaan lukuunottamatta olimme täysin asiallisissa väleissä koko ajan.
Kari ei yli kuukauteen pitänyt minkäänlaista yhteyttä poikaansa eikä pyytänyt nähdä häntä.
– Miten miehellä on sellainen on-off-nappi, että hän pystyy olemaan erossa lapsestaan? Oli pelkkää sanahelinää, kun hän sanoi, että on poikaa ikävä. Mitään hän ei asian eteen tehnyt, vaikka en todellakaan ollut esteenä. Myöhemmin hän selitti, että oli yrittänyt antaa minulle aikaa toipua erosta. Miksi lapsen pitäisi kärsiä siitä?
Yksi vaikeimmista asioista eron käsittelyssä Sannalle oli se, ettei siihen voinut varautua.
– On käsittämätöntä, että mies miettii niin kauan omassa päässään eroa kertomatta toiselle. Samaan aikaan sillä toisella osapuolella ei ole hajuakaan siitä, että asiat ovat niin huonosti. Lähipiirissäni on käynyt samalla tavalla muillekin naisille. Ja vaikka kuinka sanottaisiin, että kyllä niitä eron merkkejä on varmasti ollut ilmassa, niin ei vain ollut!
Mielessä pyörineet kysymykset saivat vastauksensa, kun myöhemmin paljastui, että kuvioissa oli kuin olikin ollut toinen nainen. Kari oli muuttanut tämän luokse suoraan hänen ja Sannan yhteisestä kodista.
– Olisi pitänyt luottaa naisenvaistoon eikä miehen sanaan! Tiesinhän minä sen, mutta en vain halunnut uskoa, kun toinen vielä kielsi. Ajattelin, ettei hän ole sellainen mies, joka voisi pettää. Kun erosta oli päässyt yli, oli helppo vain ajatella, että arvasin! Olisi pitänyt kuunnella itseänsä eikä miehen puheita. Heti eron jälkeen jopa toivoin, että hänellä olisi ollut se toinen nainen, niin olisin saanut erolle jonkun selityksen. Olisin ollut rikki, mutta olisin edes tiennyt eron syyn.
Itsesyytökset harmittavat
Sannaa harmittaa se, miten hän eron todellisista syistä tietämättömänä päätyikin syyttelemään itseään.
– Eroa käännettiin koko ajan minun syykseni. Annettiin ymmärtää, kuinka huono ja paha olen ollut. Toki minussakin on varmasti vikaa ollut, kun vieraita on lähdetty etsimään, mutta on käsittämätöntä, että jollain on pokkaa pettää vaimoaan, mutta sitten ei löydykään miestä tunnustamaan sitä – edes suoraan kysyttäessä.
Pahinta oli kuulla, että mies oli miettinyt eroa jopa vuoden.
– Karin sisko kertoi hänen sanoneen, ettei meillä ollut vuoteen ollut suhteessamme muuta kuin lapsi. Silloin meinasi tulla itku. Miksei Kari sanonut mitään? Miehet voisivat kyllä puhua näistä eroasioista vaimollekin, ennen kuin päätös on heidän mielissään jo tehty. Erosta voitaisiin yhdessä keskustella, ennen kuin toista rupeaa todella nyppimään ja eropäätös onkin lopulta tehty yksin.
Ero vapautti
Vaikka erosta on vasta muutama kuukausi, Sanna kokee jo toipuneensa yli kuusi vuotta kestäneestä parisuhteesta.
– Sekä minun että lapsen kannalta on hyvä, että tämä tapahtui nyt eikä kolmen vuoden kuluttua. Joka tapauksessa ero olisi ollut edessä. On ihmeellistä, miten nopeasti olen toipunut, mutta uskon, että se tarkoittaa, ettei niin ollut tarkoitettu. Eron jälkeen olin kaksi viikkoa rikki, hämmentynyt ja ihan ulalla. Olin ihan varma, että elämä loppuu siihen enkä tiennyt, miten jaksan. Menin ihan sumussa ja itseäni syyttäen ja syyttihän Karikin minua. Mutta ei elämä siihen kaatunutkaan. Lähipiiri on tukenut ja auttanut. Myös vertaistuki muilta eronneilta on ollut suunnaton apu. Pari viikkoa eron jälkeen sain tarmonpuuskan Karin raivokohtauksien myötä ja remontoin koko kämpän uusiksi. Käänsin samalla uuden sivun elämässäni.
– Eron myötä on lopulta ollut vapauttava fiilis. Huomasin, että selviämme pojan kanssa ja kaikki on hyvin. En haluaisi olla Karin kanssa tekemisissä, mutta hän näkee nykyään lasta joka toinen viikonloppu, joten niissä tilanteissa kohtaamme. Lapsen vuoksi kuitenkin kestän nämä kohtaamiset.
Sanna ei ole jäänyt voivottelemaan yksinhuoltajaksi jäätyään.
– Tunnelin päässä näkyy valoa. Flirttailevat silmät ovat jo vauhdissa ja pientä ihastustakin on jo ilmassa, Sanna nauraa.
* Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu
AVA
Kuvat: Shutterstock