Kun Salatut elämät alkoi vuonna 1999, ei monikaan olisi osannut ennustaa, että sarja pyörisi yhä 17 vuotta myöhemmin. Sarjan vakionäyttelijän Esko Koveronkin oli tarkoitus olla sarjassa vain vuoden verran.
Vielä 17 vuotta sitten Esko Kovero oli suomalaisille tuntematon mies Tampereelta. Hän vaikutti sekä Rauman että Tampereen kaupunginteattereissa, mutta television tekemisestä hänellä ei ollut juurikaan kokemusta.
Vuonna 1998 MTV3 etsi uuteen sarjaan näyttelijöitä. Juuri loppuneen Ihmeidentekijät-sarjan tilalle haluttiin koko perheen saippuasarja, joka tulisi ulos joka arkipäivä. Salatut elämät sijoittui kuvitteelliselle Pihlajakadulle ja sen keskiössä olivat taloyhtiön asukkaat.
– Muistan yhä hyvin, miten kaikki alkoi. Kuulin, että tällaista sarjaa aletaan tehdä ja siihen koekuvataan paljon näyttelijöitä. Muistan ajatelleeni tuolloin, että sarja olisi samankaltainen kuin Kotikatu.
Muutamia viikkoja myöhemmin Kovero sai puhelun Salattujen elämien roolittajalta. Miestä pyydettiin koekuvauksiin uutta sarjaa varten.
– Muistan, että kiinnostukseni sarjaan heräsi. Kävin koekuvauksissa ja sain tietää heti, että olen saanut roolin sarjasta. Siinä ei ehtinyt yön yli miettiä, vaan otin työn vastaan siltä seisomalta. Työskentelin tuolloin freelancer-näyttelijänä, joten työtarjous houkutteli, koska se tiesi töitä hieman pidemmäksi aikaa. Ajattelin silloin, että katsotaan nyt vuosi ja tässä sitä ollaan 17 vuotta myöhemmin, Kovero sanoo.
Väkivaltaisuudesta irti
Teatterinäyttelijäksi kouluttautunut Kovero joutui heti kameroiden eteen yksinhuoltajaisän rooliin. Hänen roolihahmonsa Ismo Laitela on tuskin monellekaan täysin tuntematon. Kallen ja Miia Laitelan isä on ollut vuosien varrella mukana monessa sopassa.
Ismo on kasvanut ja kehittynyt Salattujen elämien aikana merkittävästi. Sarjan alussa Ismo oli väkivaltainen ja jopa rasistinen mies, jolle oman pojan homoseksuaalisuuden ja tyttären tekemän abortin hyväksyminen oli vaikeaa.
Esko Koveron mukaan oli hienoa, että Ismo pääsi irti väkivaltaisuudestaan ja on senkin jälkeen pystynyt saamaan katsojat puolelleen.
– Kun Ismolla oli menossa väkivaltainen vaihe, mietimme yhdessä käsikirjoittajien, miten saisimme syvennettyä juonikuviota. Miksi Ismo lyö? Halusimme pois siitä, että Ismo vain huvikseen heiluttelee nyrkkejään. Mielestäni siinä onnistuttiin hyvin. Oli myös tärkeää näyttää katsojille, miten Ismo pääsi väkivaltaisuudesta irti, Kovero sanoo.
"Ismo on hyvä työkaverini"
Esko Kovero on tuntenut roolihahmonsa Ismo Laitelan 17 vuoden ajan. Itse hän suhtautuu Pihlajakadun veteraaniin kuin työkaveriin.
– Olen oppinut tuntemaan hänet aika hyvin. Tiedän esimerkiksi, miten hän suhtautuu johonkin uuteen asiaan. Muistan hänen nousut ja laskut, mutta vapaa-ajalla en Ismoa mieti. Siitä ei tulisi mitään, jos olisi roolissa kiinni töistä lähdettyäkin.
Koveron mukaan Salattujen elämien suosio on rakentunut vuosien saatossa. Jännittävät juonikuviot ja katsojille rakkaaksi tulleet roolihahmot koukuttavat vuodesta toiseen.
– Olemme väistämättä tehneet jotakin oikein, koska katsojat ovat pysyneet mukanamme koko tämän ajan. Jos sarjalla ei olisi katsojia, ei se pyörisi. Sarja kuuluu jo jollakin tapaa suomalaisten arkirutiineihin. Raskaan työpäivän jälkeen on helppo istahtaa television ääreen ja seurata, miten muilla menee.
Jakso kerrallaan
Tampereella asuva Kovero on tottunut siihen, että hänet tunnistetaan kadulla. Miestä julkisuus ei haittaa.
– Salatut elämät on muuttanut elämääni monella tapaa. Olen enemmän julkisuudessa nykyään. Lisäksi työ Salkkareissa on tuonut minulle jatkuvan toimeentulon, jota minulla ei freelancerina ollut. Siitä on riittänyt velkojen ja korkojen maksuun ja jäänyt elämiseenkin.
Helposti voisi luulla, että Ismon kohdalla kaikki olisi jo nähty. Näin ei kuitenkaan ole. Fanit pitävät Ismosta, ja käsikirjoitustiimillä on jatkuvasti uusia käänteitä hahmolle. Myöskään Esko Kovero ei ole vielä valmis luopumaan Ismosta.
– Ismo on ilmeisen helppo heittää erilaisiin tilanteisiin. En usko, että Ismon tarina on vielä lopussa. Mitä tulee minuun, menen jakso kerrallaan. Minusta on mukava hypätä Ismon seikkailuihin. Sitten, kun tulee sellainen fiilis, että tämä oli tässä nyt, niin mietin totta kai uudestaan. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että vielä tällaista tunnetta ei ole tullut. Toivottavasti se näkyy myös ruudussa, Kovero sanoo.