Aivoinfarkti iski kesken nyrkkeilysparrin ja halvaannutti Sakarin: Video todistaa kuntoutuksen uskomattoman voiman – puoli vuotta myöhemmin nyrkkeilysäkki heiluu taas

Eletään vuotta 2019 ja elokuun viimeistä päivää. Sakari Lauriala on menossa tutulle Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevalle nyrkkeilysalille. Hän tuntee olonsa rasittuneeksi, mutta osittain myös ylivirkeäksi, sillä Sakari on käynyt aamulla suorittamassa mieluisan työtehtävän: kuvaamassa mainostarkoitukseen vuoden 1974 alkuperäisen, pikimustan Lontoon taksin eli London Cabin. Kuvauskeikka liittyy hänen uuteen työhönsä suomalaisen taksiyhtiön markkinointi- ja viestintäpäällikkönä, jonka hän on aloittanut kaksi kuukautta aikaisemmin.

Nyrkkeily on Laurialalle vanha ja rakas harrastus, jonka hän on herätellyt henkiin aikuisikäisenä uudelleen. Harrastuksesta olikin tullut hänelle virkistävä elämäntapa, joka tasapainottaa muuten hektistä elämää. Hän harjoittelee kilpailuryhmässä kovan luokan ottelijoiden kanssa, mikä on hänelle jo itsessään merkityksellinen asia.

Olotila heikkeni yhtäkkiä

Mielessään Lauriala pallottelee asiaa, sparratako vai ei. Kolmen viikon päästä Laurialalla olisi luvassa superraskaan sarjan nyrkkeilyottelu samalla salilla harjoittelevaa kaveria vastaan – matsi olisi päivää ennen 40-vuotissyntymäpäivää. Ristiriitaisia ajatuksia herättävät päähän kohdistuvien iskujen riskit, mutta samalla sisäinen taistelija on herännyt, ja se haluaa näyttää itselleen ja koko maailmalle. Päätös on lopulta tuttu: eteenpäin – mars!

Sparrauksen erämääräksi on sovittu normaalit neljä kolmen minuutin erää. Ensimmäiset kolme erää sujuvat hyvissä merkeissä: Laurialan liike onnistuu ja hän tuntee taas kehittyneensä hivenen lisää nyrkkeilyssä.

Neljännen erän loppupuolella olotila alkaa kuitenkin kummasti heikentyä. Lauriala yrittää paikantaa syytä oireille, sillä silmiä kirveltää ja särkee, tajunta ja tasapaino alkavat heitellä. Hän epäilee iskuhumalaa, mutta sparrailussa ei tullut kovia iskuja kypärällä suojattuun päähän.

Kongin soinnin jälkeen Lauriala kävelee nurkkaukseen, jossa olo heikkenee entisestään. Hän ei enää tunne oikeaa puolta vartalostaan. Lauriala pyytää paikalla olleita soittamaan hätäkeskukseen, sillä hän tajuaa, että nyt on kyse jostain vakavasta.

Mieli aktivoituu poikkeuksellisen kriisitilanteen myötä koodattuun toimintamalliin – taustalla on yhteensä noin 10 työvuoden kokemus Onnettomuustutkintakeskuksesta, Suomen Puolustusvoimista ja kahdesta sotilaallisesta kriisinhallintaoperaatiosta. Tässä vaiheessa aivoinfarkti on ottanut Laurialan jo tiukkaan otteeseensa.

Olo oli kuin pahin krapula potenssiin kolme

Ambulanssissa ensihoitajan kysyessä Laurialalta hänen etunimiensä ensimmäisiä kirjaimia hän muistaa ne, mutta asian muistaminen tuntuu kuitenkin työläältä prosessilta.

– Sinua hoitaa nyt kuusi henkilöä ja sinä jäät henkiin, muistaa Lauriala lääkärin todenneen päivystyksessä ensitutkimusten jälkeen.

Olo hänellä on kuin potenssiin kolme mikään nuoruudessa kokemistaan krapuloista. Osastolle päästyään oksentelu jatkuu. Laurialan vaimo ja äiti saapuvat paikalle, mutta keskusteluista hän ei juurikaan mitään muista.

Lauriala ei missään vaiheessa usko, ettei selviäisi tapahtumasta, mutta käy kuitenkin mielessään kuolemaan valmistautumisprosessia hetkellisesti läpi.

– Kävin kuolemaan liittyviä ajatuksia siinä mielessä läpi, että jos se tulisi, niin minulla olisi kuitenkin paljon kiitollisuuden aiheita elämästä, vaikka se olisikin siinä vaiheessa jäänyt lyhyeksi, sanoo Lauriala.

Lauriala herää seuraavana päivänä Meilahden neurologiselta osastolta. Hänelle suoritetaan magneettikuvaus, josta selviää syy tapahtumaan: aivorungon infarkti. Hän saa heti perään neurologilta lohduttavia uutisia: hänen mukaansa ennuste Laurialan toipumiselle on hyvä.

Liikkuminen on hyvin hankalaa, ja siksi se rajoittuu pitkälti sänkyyn. Oikeanpuoleinen osa kehosta on halvaantunut, mistä syystä hän saa myös toiseen silmäänsä merirosvolappua muistuttavan mustan silmälapun.

Päättäväisyys avainasemassa

Alkaa kuntoutusvaihe. Viikko-ohjelma sairaalassa sisältää fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja loppuviikosta neuropsykologiaa. Näiden lisäksi hänelle tehdään useita eri tutkimuksia ja kokeita. Lauriala on kuitenkin päättänyt ottaa kuntoutuksen vastaan kuin kunnon oppilas, ja hän muisteleekin olleensa mukana intoa puhkuen.

Fysioterapeutin kanssa tehdyt harjoitteet alkavat tuottaa tulosta. Alkuvaiheessa tarvittu pyörätuoli vaihtuu pian kävelykeppeihin. Päivät ovat toiminnantäyteisiä. Ne sisältävät muun muassa testejä, joissa Lauriala kääntelee ja siirtelee palikoita, muttereita, metallipaloja ja prikkoja. Viikon mittaa Laurialan näköoireetkin alkavat kadota ja liikkuminen paranee entisestään.

Ystävät ovat muistaneet Laurialaa ja käyvät päivittäin moikkaamassa häntä sairaalassa. Se virkistää ja lämmittää Laurialan mieltä.

Syy aivoinfarktiin selvisi

Syy aivoinfarktiin löytyy 4. syyskuuta tehdyssä ultraäänitutkimuksessa, jossa hänen sydämensä kuvannettiin. Selviää, että sydämessä on eteisväliseinässä aukko, joka on aiheuttanut aivoinfarktin. Neurologin mukaan hyytymä on noussut aukon läpi hänen aivorunkoonsa. Lauriala saa lähetteen sydänoperaatioon, joka suoritettiin joulukuussa 2019.

6. syyskuuta, viikko tapahtumasta Laurialalle kerrotaan ilouutinen – hän pääsee iltapäivästä kotiin. Laurialan tilanteessa hänellä olisi kaikki valmiudet jatkaa kuntoutumista kotonaan.

Astuessaan Meilahden Tornisairaalasta ulos olo on heikko, hikoileva ja rasittunut. Mieli on kuitenkin päättäväinen ja hyvä.

Ensimmäinen viikonloppu kotiutumisesta menee levon, perusasioiden ja läheisten parissa. Lauriala katselee asuinaluettaan uusin silmin. Kaikki tuntuu paljon kiitollisemmalta.

Nyt kun tragediasta on kulunut puoli vuotta, Lauriala on kuntoutunut hyvin. Hän on käynyt jopa hieman säkkinyrkkeilemässä, mutta vain harjoitusmielessä. Kilpanyrkkeily on saanut vaihtua joogaan.

– Nykyään elämään kuuluvat rauhallisemmat asiat, jopa sauvakävely on tullut tutuksi, sanoo Lauriala.

Elämän arvostus on saanut suuren arvon, eikä hän pidä enää mitään itsestäänselvyytenä.

Katso videolta Laurialan kuntoutuminen askeleittain.